Näiden asioiden kanssa kun painiskelee yksin, tulee mieleen kertoa ne jollekin, vaikka ei kertominen mitään muuta.
Olen seurustellut nykyisen mieheni kanssa jo kolme vuotta ja edelleen elän epävarmuudessa. Hän viettää paljon aikaansa kanssani ja meillä on ihan hyvä olla yhdessä. Mutta hän ei rakasta minua. Olen kysynyt asiaa useastikin ja aina saan saman vastauksen "ei".
Kun meillä on hyvä olla yhdessä ja tunnen itseni onnelliseksi, kerron hänelle kuinka paljon rakastan häntä, ja vastaukseksi saan sanan "kiitos".
Joskus hän on kertonut minulle, että vihaa sitä kun nainen sanoo rakastavansa. Outoa.
En tiedä miksi hän on kanssani. Mitä tahtoo. Olenko taloudellinen hyödyke koska ansaitsen paremmin työssäni kuin hän.
Mä en tiedä mitä minun pitäisi tehdä.
Olen seurustellut nykyisen mieheni kanssa jo kolme vuotta ja edelleen elän epävarmuudessa. Hän viettää paljon aikaansa kanssani ja meillä on ihan hyvä olla yhdessä. Mutta hän ei rakasta minua. Olen kysynyt asiaa useastikin ja aina saan saman vastauksen "ei".
Kun meillä on hyvä olla yhdessä ja tunnen itseni onnelliseksi, kerron hänelle kuinka paljon rakastan häntä, ja vastaukseksi saan sanan "kiitos".
Joskus hän on kertonut minulle, että vihaa sitä kun nainen sanoo rakastavansa. Outoa.
En tiedä miksi hän on kanssani. Mitä tahtoo. Olenko taloudellinen hyödyke koska ansaitsen paremmin työssäni kuin hän.
Mä en tiedä mitä minun pitäisi tehdä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
No jopa kummallista ? Miksi hän sitten on kansassi ? Ja miksi sinä olet hänen kansssaan? Pelkkä kattto päänpäälle tuskin riittää pidemmän päälle.
ei tiedä mitä rakkaus on ja siksi ei osa sanoa?
Tai jospa hän pelkää rakkautta liikaa ja siksi sanoo noin?!
Joskus vasta kun suhde loppuu ihminen huomaa sen että "rakastinhan minä häntä"
Herätä hänet ajattelemaan jotenkin suhdettanne
Kai minä roikun kiinni siinä omassa tunteessani. Ei ole helppo päästää irti kun rakastaa. Mutta kun rakkaus tarvitsee vastarakkautta ja sitä ei taida olla.
Hänen kosketuksessaan ja läheisyydessään ajattelen joskus tuntevani, että hän sittenkin välittää, mutta jo seuraavassa hetkessä se tunne on kadonnut.
Joskus hän väistelee kosketustani, toisinaan hermostuu kun en tulekkaan hänen lähelleen siellä sohvalla tai vuoteessa. Joskus taas kietoutuu minuun kuin olisi hukkumassa.
Vuoteessa hän antaa itselleen luvan olla hellä..useinmiten.
Silloin joskus, ihan seurustelumme alkuaikoina, sain hänet kiinni aika isosta valheesta ja kai hän vaistosi että olin lopettamassa suhteemme. Silloin hän sanoi minulle että rakastaa minua ihan oikeasti, mutta sekin taisi olla vain valhe suhteesta kiinnipitämiseksi.
Jos jotenkin saisin hänet ymmärtämään oman turhautumiseni.
Suhteessa jossa vain toinen elää tunteiden vuoksi, tulee väkisinkin mieleen että mikä sen toisen osapuolen motiivi on?
Vaikka itse sanonkin, olen ihan hyvän näköinen nainen ja minulla on hyvä tyylitaju. Olen hyvin toimeentuleva ja jollakin mittapuulla varakaskin. Voiko tällainen olla motiivi miehelle pysyä tässä suhteessa? Vaiko se erinomaisesti toimiva makuukamarielämä, taattua tyydyttävää seksiä?
En tiedä, kai on aika astua askel eteenpäin ja avata silmänsä. Maailman väestöstä puolet on miehiä.