Hei
Selvennukseksi, että olen keskustellut omahoitajani kanssa tästä asiasta ja hän välittää tiedot lääkärilleni joka sitten antaa painavan sanansa siitä mitä tehdä. Mutta miksen kysyisi asiaa myös muilta. Olkoonkin, että tällä palstalla varmasti on monenmoisia mielipiteitä, "faktoja" ja faktoja.
Eli minulla ei ole diagnosoitu varsinaista maniaa eikä hypomaniaa, ei edes sitä SEKAMUOTOISTA jossa fiilikset hyppelehtivät päivän aikanakin vuoristorataa.
Tämähän on erityisen vaikea tunnistaa.
Tästä huolimatta oma olo on hiukan kireä, käyn kierroksilla ja olo on levoton. Tämä haitta keskittymistä asioihin ja monet asiat jäävät kesken:
esimerkiksi kun menen keittiöön jääkaapille, niin jääkaapin ovi saattaa jäädä auki kun jo ryntään takaisin olohuoneeseen.
Olen toki muutenki hiukan tuollainen "huolimaton säntäilijä", mutta nyt hiukan arveluttaa se, että olisiko se lisääntynyt viimeaikoina?
Ainakin stressi on lisääntynyt, kelaan liikaa asioita jne.
Oma "diagnoosini" on se, että käyn ylikierroksilla ja mietin voisiko tähän vaikuttaa lääkitykseni joka on Seronill 40 mg (vaikuttava aine fluoksetiini)?
1.Jos ja kun seronill lisää kierroksilla käymistä, niin voiko (muka) annosta pienentämällä vähentää hypomaanisuutta jne?
vai tulisiko annos ajaa kokonaan alas ja vaihtaa johonkin toiseen ssri-lääkkeeseen? Niistäkin on kokemusta.
2. Millaisia kokemuksia ihmisillä on mielialaa tasaavista lääkkeistä? Tiedän, että esimerkiksi ketiapiini vähentäisi "liiallista kelaamistani", parantaisi unenlaatua jne. Mutta en halua sitä ainakaan vielä alkaa syödä, koska lievä vainoharhaisuuteni tai VÄÄRIEN asioiden liika kelaaminen on toivottavasti yhteydessä muutenkin stressaaviin elämäntapahtumiin.
Toisaalta tunnistan esimerkiksi isässäni taipumusta vainoharhaisuuteen ja isäni äiti taas oli skitsofreenikko.
Hypomania ja taipumus toisinaan "sähäkkyyteen" taas taitaa tulla enemmän äitini puolelta.
Kirjoitin tämän viestin myös tehdäkseni selkoa itselleni - niin hyvin kuin se on mahdollista - siitä missä mennään. Ja aion varmistaa vielä omahoitajilta, että heillä varmasti on sama informaatio mitä tähän olen kirjoittanut.
Lisättäköön vielä, että minulla on aivan hyväksytty tapa käyttää masennuslääkkeitä vain kausittain ja perinteisesti olen kevättä kohti mennessä laskenut annosta.
Saa kommentoida. Ja varmistettakoon vielä, että lääkärini toki on suurin auktoriteetti. Osaan olla kriittinen kommenttien suhteen enkä heti ole muuttamassa mieltäni sen palautteen perusteella mitä täältä tulee.
Selvennukseksi, että olen keskustellut omahoitajani kanssa tästä asiasta ja hän välittää tiedot lääkärilleni joka sitten antaa painavan sanansa siitä mitä tehdä. Mutta miksen kysyisi asiaa myös muilta. Olkoonkin, että tällä palstalla varmasti on monenmoisia mielipiteitä, "faktoja" ja faktoja.
Eli minulla ei ole diagnosoitu varsinaista maniaa eikä hypomaniaa, ei edes sitä SEKAMUOTOISTA jossa fiilikset hyppelehtivät päivän aikanakin vuoristorataa.
Tämähän on erityisen vaikea tunnistaa.
Tästä huolimatta oma olo on hiukan kireä, käyn kierroksilla ja olo on levoton. Tämä haitta keskittymistä asioihin ja monet asiat jäävät kesken:
esimerkiksi kun menen keittiöön jääkaapille, niin jääkaapin ovi saattaa jäädä auki kun jo ryntään takaisin olohuoneeseen.
Olen toki muutenki hiukan tuollainen "huolimaton säntäilijä", mutta nyt hiukan arveluttaa se, että olisiko se lisääntynyt viimeaikoina?
Ainakin stressi on lisääntynyt, kelaan liikaa asioita jne.
Oma "diagnoosini" on se, että käyn ylikierroksilla ja mietin voisiko tähän vaikuttaa lääkitykseni joka on Seronill 40 mg (vaikuttava aine fluoksetiini)?
1.Jos ja kun seronill lisää kierroksilla käymistä, niin voiko (muka) annosta pienentämällä vähentää hypomaanisuutta jne?
vai tulisiko annos ajaa kokonaan alas ja vaihtaa johonkin toiseen ssri-lääkkeeseen? Niistäkin on kokemusta.
2. Millaisia kokemuksia ihmisillä on mielialaa tasaavista lääkkeistä? Tiedän, että esimerkiksi ketiapiini vähentäisi "liiallista kelaamistani", parantaisi unenlaatua jne. Mutta en halua sitä ainakaan vielä alkaa syödä, koska lievä vainoharhaisuuteni tai VÄÄRIEN asioiden liika kelaaminen on toivottavasti yhteydessä muutenkin stressaaviin elämäntapahtumiin.
Toisaalta tunnistan esimerkiksi isässäni taipumusta vainoharhaisuuteen ja isäni äiti taas oli skitsofreenikko.
Hypomania ja taipumus toisinaan "sähäkkyyteen" taas taitaa tulla enemmän äitini puolelta.
Kirjoitin tämän viestin myös tehdäkseni selkoa itselleni - niin hyvin kuin se on mahdollista - siitä missä mennään. Ja aion varmistaa vielä omahoitajilta, että heillä varmasti on sama informaatio mitä tähän olen kirjoittanut.
Lisättäköön vielä, että minulla on aivan hyväksytty tapa käyttää masennuslääkkeitä vain kausittain ja perinteisesti olen kevättä kohti mennessä laskenut annosta.
Saa kommentoida. Ja varmistettakoon vielä, että lääkärini toki on suurin auktoriteetti. Osaan olla kriittinen kommenttien suhteen enkä heti ole muuttamassa mieltäni sen palautteen perusteella mitä täältä tulee.
Vastaukset 5
Vanhimmat
2 kohtaan vastaisin, että kokemukseni mielialaa tasaavista lääkkeistä ovat hyvät. Ne pitävät maniat poissa. Sitä vastoin kun itse lopetin lääkityksen jouduin uudestaan maniaan ja sairaalahoitoon. Aluksi söin Litoa, mutta sitten munuaisarvoni kasvoivat ja se jouduttiin lopettamaan. Nyt syön Deprakineä.
Minusta sinulla ei ole ainakaan maniaa. Normaalillakin ihmisellä on vireystilan nousuja ja laskuja. Jos olisit maniassa, et pystyisi kirjoittamaan mitään jäsenneltyä ja järkevää tänne.
Mitä se sellainen liiallinen kelaaminen on? Minusta kaikki ihmiset kelaavat kokoajan kaikkea mahdollista varsinkin jos sinulla kerran on stressaava elämäntilanne.
Seronilin mahdolliset haittavaikutukset selviää mm. tuolta:
http://spc.nam.fi/indox/nam/html/nam/humpil/9/110279.pdf
Jossa sanotaan mm:
"Jos koet olosi levottomaksi ja sinulla on tunne, ettet voi istua tai seistä paikallasi, saattaa sinulla olla tila jota kutsutaan akatisiaksi. Tällöin Seronil-annoksen suurentaminen voi tehdä olosi huonommaksi. Jos saat tällaisia tuntemuksia, ota heti yhteys lääkäriisi."
Minulla oli aikoinaan Hesperiassa toisista lääkkeistä sivuvaikutuksena tuollainen akatisia ja se oli todella vittumainen tila. En usko, että sinulla sellainenkaan on.
Kiitos vastauksesta, eiköhän tämäkin asia selkene kun saan lisätietoa lääkäriltä. Erityisesti tuo akasia-tieto oli aivan uusi.
Joo, kyllä me kaikki kelataan asioita, mutta joskus tuntuu, että olen lievästi vainoharhainen. Varsinkin liiallinen netissä pyöriminen saattaa altistaa tälle, tuttu juttu varmasti myös joillakin muille.
Olemme omahoitajieni kanssa sopineet, että asioimme nykyisin vain kasvokkain. Nimittäin hoitoni alussa lähetin heille usein sähköposteja, joihin he eivät tietenkään saaneet mm. tietoturvasyistä vastata.
Kasvokkain sain sitten vastauksia olennaisimpiin kysymyksiin, mutta nyt siis on sovittu, että jatkossa minäkin hoidan viestinnän sinne suuntaan kasvokkaisimma vastaanotto-tilanteissa.
Sain tänään tiedon, että lääkäri oli määrännyt minulle SEPRAMIA 20mg /vrk, jossa siis vaikuttava aine sitalopraami. Harmikseni en vaikuttavaa ainetta heti tajunnut ja oletinkin, että kyseessä olisi vain nykyisen lääkkeeni eli Seronilin (=fluoksetiini) pienentäminen annokseen 40mg ---> 20mg.
Nyt kuitenkin tajusin, että koko lääke pitää vaihtaa eli ilmeisesti tehtävä, niin että seronill ajetaan alas ja sitten aloitetaan sepram. Koska nyt on viikonloppu, en enää pääse konsultoimaan omahoitajiani eli aion nyt ottaa 20mg seronilia/vrk ja ja sitten maanantaina kysyä miten tarkemmin annos ajetaan alas ja miten ja koska lääke vaihtuu.
Tasaavia en siis ainakaan näillä näkymin ala käyttämään.
Osaako kukaan kommentoidaa tuota, miten fluoksetiini eli seronill ajetaan alas? siinäkun on niin pitkä puoliintumisaika.
Sulla saattaa olla ahdistuneisuushäiriö? Siinä ainakin ihminen kelaa liikaa asioita, saattaa olla hermostunut ja kiihtynyt ja siksi unohtelee asioita ja on huolimaton. Ja liika asioiden kelaaminen ja itsensä analysointi lisää tätä ja netistä oireiden etsiminen tekee ihmisen vainoharhaiseksi ja levottomaksi. SSRI- lääkkeet ainakin aluksi pahentaa oireita. Ystäväni, joka aloitti SSRI- lääkkeet alkoi ainakin alkoi aluksi käymään hieman ylikierroksilla ja oli entistä hermostuneempi.
Hei, olen sairastanut bipo II:sta kymmenisen vuotta, ja lääkkeitä on vaihdeltu melkein aina, kun lääkäri on vaihtunut. Edellisen sairaalakeikan (kolme viikkoa -09) jälkeen lääkityksenä oli 1 000mg Deprakinea ja 600mg Ketipinoria. Eikä sitä avopsykpolin puoleleta "ajettu alas". olin niin zombie, että olin sängyn, sohvan ja TV:n vanki liki vuoden. Nyt olen kuntoutunut ja syön vain 400mg Ketipinoria iltaisin. Pystyn käymään työharjoittelussa, ja olen muutenkin pirteä. Deprakinen jätin monistakin syistä: se lihottaa (olen myös diabeetikko), olo on aivan tyhjä ja aloitekyvytön sekä uusimpien tutkimusten mukaan voi aiheuttaa mm. haimatulehduksen. Kaamosaikana olen käyttänyt n. kolme kuukautta Venlafaksiinia, eikä se ole 150mg:n annostuksella vienyt maniaan. Lääkitysjutut ovat tietysti kauhean yksilöllisiä, mutta useimmat tuntemistani bipolaarisista kammoavat ainakin Deprakinea ja isoissa määrin Ketipinoria älykkyyttä / mielikuvitusta lamaavina lääkkeinä. Monet ovat joutuneet esim. keskyttämään opintonsa, koska pää ei toimi. Mutta nyt on kevät ja tsemppiä kaikille kaksisuuntaisille!