Tiedän,että aiheesta on toinenkin aloitus, mutta haluaisin tässä kysyä tunnelmianne tietystä näkökulmasta: Annatteko arvoa sille,että olette suomalaisia naisia?
Ajatellaanpa,että vapaussota tai kansalaissota (kuinka vaan) olisi jäänyt käymättä, sen jälkeen alkoi naisenkin asema parantua. Tosin verkkaisesti, mutta kuitenkin. Nyt meillä on muun muassa mahdollisuus tehdä lapsia tai olla tekemättä, itsenäinen päätäntävalta omissa asioissamme, tasa-arvoinen asema perheessä ja yhdenvertaisuus kansalaisina, äänestysoikeus ja oikeus sananvapauteen. Pukeutumistamme ei uskonto tai isänmaa rajoita, ei myöskään melipiteitämme. Saamme rakastaa miestä tai naista avoimesti.
En tiedä, ovatko idolit tarpeellisia enää tässä iässä, mutta oman ikäluokkani naisista (onhan hän tosin tätä ikäluokkaa hieman vanhempi) arvostan ja ihailen Riitta Uosukaista. En poliittisen suunnan takia vaan ihmisenä. Siinä on mallia muille. Sivistynyt olematta narsisti, itsenäinen ja ilmaisutaitoinen, ystävällinen ja avoin. Kopeutta hänestä ei löydy, sen sijaan sydämellisyyttä, jota harvoin tapaa. Onnea Riitalle ja kaikille suomalaisille naisille: meille!
Ajatellaanpa,että vapaussota tai kansalaissota (kuinka vaan) olisi jäänyt käymättä, sen jälkeen alkoi naisenkin asema parantua. Tosin verkkaisesti, mutta kuitenkin. Nyt meillä on muun muassa mahdollisuus tehdä lapsia tai olla tekemättä, itsenäinen päätäntävalta omissa asioissamme, tasa-arvoinen asema perheessä ja yhdenvertaisuus kansalaisina, äänestysoikeus ja oikeus sananvapauteen. Pukeutumistamme ei uskonto tai isänmaa rajoita, ei myöskään melipiteitämme. Saamme rakastaa miestä tai naista avoimesti.
En tiedä, ovatko idolit tarpeellisia enää tässä iässä, mutta oman ikäluokkani naisista (onhan hän tosin tätä ikäluokkaa hieman vanhempi) arvostan ja ihailen Riitta Uosukaista. En poliittisen suunnan takia vaan ihmisenä. Siinä on mallia muille. Sivistynyt olematta narsisti, itsenäinen ja ilmaisutaitoinen, ystävällinen ja avoin. Kopeutta hänestä ei löydy, sen sijaan sydämellisyyttä, jota harvoin tapaa. Onnea Riitalle ja kaikille suomalaisille naisille: meille!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minä en ihaile sinun ihailuasi. en ole koskaan tykännyt hän tyylisistä tyypeistä.
Arvostan itseäni suomalaisena ihmisenä. Ei tuo naiseus mitään lisäarvoa tuo. Voiko ihminen elää ilman omanarvontuntoa?
Riitta U:n kanssa olen puhunut joskus puhelimessa, en tokikaan poliittisissa yhteyksissä: iloinen, mutkaton, hersyvän ystävällinen, vähän ehkä hössöttäväkin (kaikkine kiireineen). Ei hassumpi tyyppi ollenkaan.
Ihan on hyvä olla suamalaine.
Joulusim mää olisin miäs mialummi ja lapsii tehdes.
Mum miälest elämä olis joskus helpompaa,jos olis munat.
Emmää ol mikkää feministi,mut on se hianoo,ku naiset saa äänestää ja käydä ravintolois etc.Onnii helppo olla onnelline.
Joskus harmittaa olla kuiva.fi.
Ihmisenä vain.
Leena Palotie oli miun idoli, ja Professori Tuula Tamminen, sekä Liisa Keltikangas-Järvinen, - siinä mallia...
Olen elänyt hyvää elämää suomalaisena naisena ja esikuva on ollut oma äitini. Näistä julkisuuden naisista en pysty sanomaan mitään, pitäisi tuntea henkilökohtaisesti. Kukas kissan hännän nostaa ellei kissa itse, rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Eli arvostan myös itseäni.
Tässä iässä sitä jo osaa arvostaa itseään ja elämäänsä. Enpä kyllä ketään toista naista idolikseni sanoisi. Ja nuo julkisuuden ihmiset - saavutukset heillä voivat olla upeita, mutta ihmisinä hekin ovat meidän tavallisten pulliaisten kanssa saman arvoisia. - Mutta aikamoisella omahyväisyydellä ajatellen omaa elämääni; se on ollut hyvä, huikea ja ihana - juuri minunlaiseni elämä.
Hitsi näin juuri, äitini on minun ihanne nainen ja hänen kasvatusoppinsa olen kierrättänyt lapsilleni.
Äitini painotti pidä itsesi ihmisenä.
Itseäni pidän ihan hyvänä ihmisenä.
Omalt äidilt määki olen parhaat opit saanu.
Unhottamat rakast anoppivainajaa.Viisai elämän ohjei antoi ain miniöilles.
Ohjei vaa,ikinä puuttunu liikaa meijän elämään.
Mammana olon "opitki" perin anopilt.Olen samanlaine hellijä.
Olen kateellinen teille..meikää kukaan neuvonut, ei ollu edes mummia :( , täs ollu kun oravan poika tuulessa :)
Mulla oli kummatkin mummot.
Tosin, toiselle olin vain yksi lukemattomista lastenlapsista.
Toiselle taas, yksi kolmesta, ainoa, josta hän piti.
Häneltä opin suukoilemaan, tai oikeastaan, häpeämään hänen suukoiluaan, kuten tuolla jossain jo aiemmin kerroin. : ))
Aika piru mummoksi. :))
Mutta mummokinhan on vain ihminen.