Tämä ehkä kuuluisi suku on pahin -palstalle, mutta koska nimellä on suuri merkitys ihmiselle, avaudun tässä.
Puhuttiin yksi päivä ennen siskoni laitokselle menoa nimistä ja minä siihen, että oman tyttöni - vielä masussa - nimeksi tulee Sara Enni Sofia, päätin jo teininä että jos tytön ikinä saan niin nimi on se. Siskon kanssa aikoinaan suunniteltiin häät ja tulevat vauvojennimetkin, eli sieltä asti on tuo nimivalinta ollut peräisin. Miehellenikin nimi sattui sopimaan, kun mummonsa oli Enni ja isänsä serkku Sofia. Mainitsin senkin keskustellessamme, eli sinnekin linkki tuli mainittua. Tein siis selväksi, että oli vain yksi nimivalinta tytölle ja toinen pojalle. Siskoni sanoi omat nimivaihtoehtonsa ja keskusteltiin niistä, hyviä nimiä olivat nekin, mutta minulle merkityksettömiä. Asia unohtui, kunnes tänään siskoni ilmoitti, että olivat rekisteröineet muksulleen nimen Sara-Sofia. Tekstiviestillä! "Meidän tyttö on nyt saanut virallisesti nimen Sara-Sofia Annike."
Olen niin raivoissani.. Siskoni tiesi tasan ja tarkkaan, että se oli minun lapselleni nimi. Maha-asukista olen aina puhunut nimellä Sarajere. Ei joku hikinen väliviiva muuta sitä faktaa, että nimi on nyt varastettu.
En vastannut siskolleni mitään enkä ole sen jälkeen vastannut puheluihin. Tuntuu, etten haluaisi hänelle mitään sanoa enää ikinä. Hänellä on neljäs lapsi, minulla ensimmäinen, hänelle homma on jo rutiinia, hän tietää miten asiat pelaavat. Mutta minulla on ensimmäiseni, joka on minulle uusi asia, käännös toisenlaiseen elämään, odotettu, kaivattu ja erikoinen yksilö! Pelottaa lähteä synnyttämään ja muutenkin tuntuu että olen ihan hukassa. Ja nyt vielä sydänjuuriini asti loukkaantunut.
En voi tietenkään antaa samaa nimeä. Siskoni kuitenkin - tunnenhan hänet - alkaisi joka suuntaan puhua, että piti ottaa sama nimi - vaikka itse varasti sen nimen! Ja miten kertoisin asian siskolleni? Puhuminen on myöhäistä. Myöhäistä hänen on oman muksunsa nimeä lähteä vaihtamaan kun se on jo rekisteröity - vaikka saisinkin jotenkin muistutettua että nimi oli minun valintani ja sisko vei sen.
En tajua, miksi olen näin loukkaantunut yhdestä nimestä, voinhan keksiä toisenkin. Mutta oma masuasukkini oli jo sydämessäni (ja myös mieheni ehti kertoa ystäville ja sukulaisille, että nimi on jo katsottuna) Sara Enni Sofia. Tuntuu kuin olisi viety jotain kallisarvoista. Etenkin mieheni vuoksi tuntuu pahalta kertoa hälle, että oma siskoni varasti nimen, jolla mieheni ehti jo vauvaa kutsua. Tänään pitäisi kertoa, kunhan mies tulee töistä. Veikkaan, että hän osaa suhtautua asiaan pienemmällä paineella, mutta silti.
Miten kukaan voi tehdä omalle siskolleen näin? Etenkin, kun minä olen ollut hänen tukenaan, kuunnellut, auttanut, raottanut tarpeen tullen kukkaroni nyörejä, seissyt hänen takanaan avioerossa edellisestä miehestä, noussut äitiämme vastaan hänen vuokseen... Ikinä en ole siskoltani pyytänyt palveluksia tai apua. Yleensä se on hän, joka puhelimessa tyhjentää sydämensä minulle ja minä vain kuuntelen. Sitten kiitokseksi hän tekee näin.
Onko kenellekään käynyt samoin? Miten pääsitte yli siitä ja olitteko tyytyväisiä uuteen nimeen? Onhan minulla tietysti vielä Enni jäljellä ja se tytön nimeksi tulee nyt, mutta jotenkin tyhjä olo on.
Jos haluatte nyt nostaa itseänne jalustalle omine hienoine ominaisuuksinne tai purkaa pahaa oloanne vastaamalla tähän viestiin töykeästi, niin muistakaa että ihmiset ovat erilaisia ja minulle tämä nimiasia on vaikea käsitellä. Muuten kypsyydessäni tai henkisessä habituksessani ei ole vikaa. No, synnytyspelkoa lukuunottamatta.
Puhuttiin yksi päivä ennen siskoni laitokselle menoa nimistä ja minä siihen, että oman tyttöni - vielä masussa - nimeksi tulee Sara Enni Sofia, päätin jo teininä että jos tytön ikinä saan niin nimi on se. Siskon kanssa aikoinaan suunniteltiin häät ja tulevat vauvojennimetkin, eli sieltä asti on tuo nimivalinta ollut peräisin. Miehellenikin nimi sattui sopimaan, kun mummonsa oli Enni ja isänsä serkku Sofia. Mainitsin senkin keskustellessamme, eli sinnekin linkki tuli mainittua. Tein siis selväksi, että oli vain yksi nimivalinta tytölle ja toinen pojalle. Siskoni sanoi omat nimivaihtoehtonsa ja keskusteltiin niistä, hyviä nimiä olivat nekin, mutta minulle merkityksettömiä. Asia unohtui, kunnes tänään siskoni ilmoitti, että olivat rekisteröineet muksulleen nimen Sara-Sofia. Tekstiviestillä! "Meidän tyttö on nyt saanut virallisesti nimen Sara-Sofia Annike."
Olen niin raivoissani.. Siskoni tiesi tasan ja tarkkaan, että se oli minun lapselleni nimi. Maha-asukista olen aina puhunut nimellä Sarajere. Ei joku hikinen väliviiva muuta sitä faktaa, että nimi on nyt varastettu.
En vastannut siskolleni mitään enkä ole sen jälkeen vastannut puheluihin. Tuntuu, etten haluaisi hänelle mitään sanoa enää ikinä. Hänellä on neljäs lapsi, minulla ensimmäinen, hänelle homma on jo rutiinia, hän tietää miten asiat pelaavat. Mutta minulla on ensimmäiseni, joka on minulle uusi asia, käännös toisenlaiseen elämään, odotettu, kaivattu ja erikoinen yksilö! Pelottaa lähteä synnyttämään ja muutenkin tuntuu että olen ihan hukassa. Ja nyt vielä sydänjuuriini asti loukkaantunut.
En voi tietenkään antaa samaa nimeä. Siskoni kuitenkin - tunnenhan hänet - alkaisi joka suuntaan puhua, että piti ottaa sama nimi - vaikka itse varasti sen nimen! Ja miten kertoisin asian siskolleni? Puhuminen on myöhäistä. Myöhäistä hänen on oman muksunsa nimeä lähteä vaihtamaan kun se on jo rekisteröity - vaikka saisinkin jotenkin muistutettua että nimi oli minun valintani ja sisko vei sen.
En tajua, miksi olen näin loukkaantunut yhdestä nimestä, voinhan keksiä toisenkin. Mutta oma masuasukkini oli jo sydämessäni (ja myös mieheni ehti kertoa ystäville ja sukulaisille, että nimi on jo katsottuna) Sara Enni Sofia. Tuntuu kuin olisi viety jotain kallisarvoista. Etenkin mieheni vuoksi tuntuu pahalta kertoa hälle, että oma siskoni varasti nimen, jolla mieheni ehti jo vauvaa kutsua. Tänään pitäisi kertoa, kunhan mies tulee töistä. Veikkaan, että hän osaa suhtautua asiaan pienemmällä paineella, mutta silti.
Miten kukaan voi tehdä omalle siskolleen näin? Etenkin, kun minä olen ollut hänen tukenaan, kuunnellut, auttanut, raottanut tarpeen tullen kukkaroni nyörejä, seissyt hänen takanaan avioerossa edellisestä miehestä, noussut äitiämme vastaan hänen vuokseen... Ikinä en ole siskoltani pyytänyt palveluksia tai apua. Yleensä se on hän, joka puhelimessa tyhjentää sydämensä minulle ja minä vain kuuntelen. Sitten kiitokseksi hän tekee näin.
Onko kenellekään käynyt samoin? Miten pääsitte yli siitä ja olitteko tyytyväisiä uuteen nimeen? Onhan minulla tietysti vielä Enni jäljellä ja se tytön nimeksi tulee nyt, mutta jotenkin tyhjä olo on.
Jos haluatte nyt nostaa itseänne jalustalle omine hienoine ominaisuuksinne tai purkaa pahaa oloanne vastaamalla tähän viestiin töykeästi, niin muistakaa että ihmiset ovat erilaisia ja minulle tämä nimiasia on vaikea käsitellä. Muuten kypsyydessäni tai henkisessä habituksessani ei ole vikaa. No, synnytyspelkoa lukuunottamatta.
Vastaukset 17
Vanhimmat
on käynyt. laita haluamasi nimi. minäkin tein niin ja tein oikean päätöksen. Siskosi sara-sofia on aivan eri ihminen kuin sinun sara enni
sofiasi.
Laita vaan Sara lapsesi nimeksi. Ei ole harvinaista että serkuilla on sama etunimi, etenkin kun sen toisen nimi ei ole edes täysin sama, hän on Sara-Sofia! Ei mitään ongelmaa! Laita Sara tai Sara Enni tms. Joissakin perheissä on paljon serkkuja. Sara on hyvin kaunis ja suosittu nimi muutenkin, että aina tulee törmäämään kaimoihin.
Mutta kuitenkin aika törkeästi tehty, jos tiesi että olette jo varmuudella päättäneet sen nimen. Mutta älä anna sen muuttaa sinun päätöstäsi, hänhän on virheen tehnyt, et sinä! Sara-Enni, Enni-Sara, ...tai: Saara , Emmi-Saara, Emmi-Sara
Enpä ihmettele, että tuntuu pahalta. Onhan se ns. jonkinasteinen identtiteetti "varkaus" minun mielestäni, joskin toki lainausmerkeissä!
Suurin ongelma on varmasti kuitenkin se, että et voi tämän jälkeen täysin luottaa enää siskoosi muissakaan asioissa.
Matkan varrella ja tulevaisuudessa hän ehkä vasta ymmärtää tämän, että tälläisellä tempulla rikkoi luottamuksen, joka on tänä päivänä hyvin harvinainen ylellisyys!
Itse en laittaisi samaa nimeä, joka aina muistuttaisi tapahtuneesta, mutta kukin tekee, kuin itsestä hyvältä tuntuu.
Miten olisi esim. Saarai Enni Sofia tai ainakin toisinpäin, niinkuin joku jo tuossa ehdottikin, eli Enni Sara Sofia.
Mutta uskon, että kun saat sen pienen käärön käsivarsillesi, huomaat, etteipä sen rinnalla olekaan niin suuri merkitys sillä, mikä hänen nimekseen tulee, vaan sillä, että hän on SINUN OMASI jota ei kukaan voi koskaan sinulta viedä!
Tsemppä ja voimia loppumatkalle!Äläkä sie pelekää, kaikki myö oomme siitä selvinneet! :)
anteeksi nyt vaan, mutta mä en ymmärrä mitä hienoa on Sara/Saara nimessä..
ite olen aina inhonnut kyseistä nimeä, enkä voisi rangaista lapseani "Nirppanokan" nimellä..
eikö nyt ole mitään muuta nimeä mistä tykkäisit?
ja toisekseen, ei se nimi mitä lapselle suunnittelet, välttämättä sovi hänelle.
voithan odottaa lapsen syntymiseen asti ja katsoa uudelleen josko jokin toinen nimi kuvastaisi häntä paremmin.
ja kyllä oli törkeästi tehty siskoltasi!!
sinuna sanoisin suorat sanat hänelle ja kertoisin tasan tarkkaan mitä hänestä ajattelen..enkä välttämättä kutsuisi lapsenne kastetilaisuuteen..jos voi oikeasti noin törkeän tempun tehdä.
mutta mieti vielä niitä muitakin nimiä, kirjoittakaa vaikka miehenne kanssa yhdessä paperille kauniita ja teille merkityksellisiä nimiä. yhdistelkää ja kuulostelkaa, kyllä se nimi vielä löytyy.
miksi niin suosittu sivu kuin chat pilattiin minä kävin siellä päivittäin ja oli tosi mielyttävää nyt tää uusi sätti sielä ei kaikille ees puhuta
ja sitten ovat ihmiset niin huono käytöksisiä. ihmettelem nmikä virka niillä valvojilla on kun eivät seuraa
esim nimimerkki pohjoiskarjalasta
on et sovittiin tapaamiset
ne meni hyvin mutta se mies soitteli ja niin sitten minäkin
sit se mies nais ystäväänsä haukui lihavaksi
rupesipa minuukin haukkumaan
vaikka ei ollut mitään syytä krokatorvi oli hällä komee ja muuteskin koko mies ihana olis luullut olevan muutui ihan ihestään
alussa luulin et aahh onkos tää totta
mut sinne meni kolmeen päivään koko huuma
talon omistava yli lihava nainen kuuluu sattui häntä kohti
jos nainen on lihava ja pitää toisille haukkuu antas sit olla
eiköä naiset niin halukkaita juopoille ole menemäänkään
muuten erittäin kiva mies
mut ei seurustella osaa
on vaan se viina pää aihe se pohjois karjalainen helma synti
eno ei kulje yksin
tiedän tapauksen hyvin tälläisiä miehiä on useampi täälä sätissä mut kai 65v pitää osata käytäytyä muutenkin kuin vaan niitä maito juomista puhumalla
se krokatorven esitys on huono lohtu jos ei muuten osaa käytäytyä
tämäkin mies laittoi hyvää ruokaa oli siivonnut ja kaikin puolin hämmästyin
ei tarvittu kuin kolme tapaamista mies rupes esittelemään omia luontaisia tapojaan
oli ihana laulu mies
no voishan tätä jatkaa loputtomiin
ihmettelyni syy on mikä tekee fiksun tuntuisesta miehestä tollon
joka ei pysty käytäytymään lopuun asti hyvin koska oli sovittu et ei ole mikää vakava suhde
siihen oli omat syynsä
Ymmärrän harmistuksesi. Siskosi teki kyllä törkeän tempun sinulle, siskolleen.
Siskosi on yrittänyt soittaa sinulle tekstarin jälkeen? Jospa hän yrittää kertoa, että vauvaa ei kutsuttaisikaan Sara-Sofiaksi, vaan Annikeksi?
Joka tapauksessa, jos oma vauvanne näyttää Sara Enni Sofialta vielä synnyttyäänkin, niin laittakaa ihmeessä hänelle se nimi.
Jos sisaresi puhuukin muille sinun varastaneen nimen, niin mitä siitä? Älä välitä - itse kuitenkin tiedät asian oikean laidan.
Sinä olet vielä raskaana, ja sekin tekee mielesi herkäksi. Ehkä sitten, kun lapsi syntyy, osaat ajatella asiaa eri tavoin. Tiedätkö jo, että Hän on tyttö?
Sehän hepottaisi tilannetta (ainakin hetkeksi), jos tulija olisikin poika ;)
Kiitos ystävällisistä vastauksista! Tuntui heti paremmalta kuin purin koko asiani jollekin muulle kuin asuntomme seinille.
Juttelimme mieheni kanssa aiheesta ja päätimme laittaa nimeksi Sara Enni Emilia. Sanoo siskoni sitten Sara-nimen käytöstä mitä tahansa.
Nimimerkki erfwe: en tiedä, miksi tykkään Sara-nimestä. Ehkä olen joskus teininä tavannut jonkun Sara-nimisen jota olen ihaillut, tms. Meillä on paljon sukulaisia Norjassa ja Kanadassa, että tuollainen joka kieleen sopiva nimi oli mieluinen kun kaikki sen osaavat sanoa. Oma etunimeni, Heini, vääntyy aina niin, että se kuulostaa "haini", niin kuin äännettäisiin peppu englanniksi: hiney.
Nimimerkki täti, tiedetään että on tyttö, mutta varauduttiin silti virheeseen ja keksittiin pojannimikin. :) Niin ja olet oikeassa, ehkä lopullinen nimi näkyy sitten vauvan naamasta. Pitää käydä uudelleen katsomassa sitä siskon muksua, jos se onkin Sara-Sofian näköinen.
Kiitos vielä kerran, tuli hyvä mieli kun sai niin mukavia vastauksia
Eihän sillä mitään väliä jos serkukset sattuu olemaan molemmat Saroja.
Jos siskosi tulee valittamaan nimestä, voit aina muistuttaa kuka sen varasti ja keneltä!!
Näillä tuskin sattuu olemaan merkitystä.
Mutta ajattelin nyt kuitenkin laittaa:
Enni Sara Sofie
Enni Sarafina
Siskosi lapsen nimi Sara-Sofia.
Sara siis EI ole siskosi lapsen nimi!
joten se on vapaata riistaa!!!
(nimet vaihdettu)
Itse olen aina halunnut naimisiin ja vaihtaa Joki sukunimen Järveksi.
Mutta mieheni sisko omistaa saman etunimen kuin minä.
Joten naimisiin mennessä minusta tulisi myös Anna Järvi.
Yhdistelmänimeä Joki-Järvi EN halua, enkä halua pitää omaa sukunimeäni.
Eihän siitä voi sitten tietää kun esittelee itsensä;
"Onkos tämä nyt sisko vai vaimo?"
Täytyy vain odotella että käly menee ensin naimisiin :D
Minäpä kerron samantapaisen tarinan, myös nimet muutettuna, koska kyseessä on täysin suomalainen, mutta vain 180:lla (kuolleet mukaan lukien) oleva sukunimi.
Eräs ystäväni (Katri) meni naimisiin ja otti miehensä sukunimen Keskitalo. Pari vuotta myöhemmin miehen veli meni naimisiin myös Katri-nimisen tytön kanssa, joka otti myös miehnesä sukunimen, siis Keskitalon.
No, ei siinä kaikki, myös miesten sisko on nimeltään Katri, joka ei ole naimissa, ja on siis myös Keskitalo.
Ystävättäreni asuu kaukana näistä kahdesta kaimastaan, mutta nuo kaimat asuvat melko lähekkäin.
En ole kuullut, että olisi koskaan ollut mitään ongelmaa, tai sekaannusta.
Todella törkeästi tehty siskoltasi, jos hän ei ole koskaan aikaisemmin maininnut mieltymyksestä ko. nimeen, katkaisisin suhteen tuon jälkeen. En tarkoita nyt mitään draamaa, mutta vetäytyisin omiin oloihini enkä ottaisi yhteyttä. Miettiköön.
Sara Enni Sofia on hieno nimi, ja laitatte toki sen, jos lapsi synnyttyään vielä näyttää siltä. Toista ja kolmatta nimeä harvoin edes käytetään, joten se että molemmilla lapsilla on myös Sofia osana nimeä ei tule useimmille ihmisille mitenkään selville (ja ne jotka tuon tietävät, tietänevät myös tarinan nimen takaa). Sara Enni Emilia on myös mukava.
Perhesopu on tärkeää ja kantaa myös tulevaa pikkuistasi. Nimiä on maailma täynnä! Sara on ollut pitkään todella suosittu. Entäpä Siri, Saga/Saaga, Siru, Sanja?
laita Sara. Siskollani on Juho ja Veljelläni Juho-Antti ja kukaan ei ihmettele yhtään. Äitini laittoi kaikille tyttärille nimet omilta siskoiltaan...Ja jos joku siskoni tai muu sukulainen laittasisi tyttäreni nimen, en loukkaantuisi, koska meilläpäin on tapana laittaa samoja nimiä suvussa. Jopa kuolleen lapsen nimi voidaan laittaa seuraavalle sisrukselle meilläpäin...Varmaan vaihteluita ja erilaisia käytäntöjä suvuttain ja heimoittain...
Entäs Serafina. Siinä olisi kaunis nimi.
Tuli vaan mieleen, että muistaakohan siskosi, että halusit tyttärellesi nimeksi Sara Enni Sofia? Sara-Sofia on kamalan yleinen yhdistelmä ja ehkä siskosi on kuullut sen laitoksella ollessaan tai se on jäänyt hänen takaraivoonsa tuosta aikaisemmasta keskustelusta, mutta ei muista, missä yhteydessä nimi tuli ilmi.
Sinuna en pitäisi mykkäkoulua siskollesi tuon asian takia, vaan kysyisin häneltä suoraan, että miksi hän laittoi tytölleen nimeksi Sara-Sofia ja että muistaako hän sinun suunnitelleen sitä ensin oman tyttäresi nimeksi. Ehkä kyseessä onkin vahinko, eikä siskosi ole tahallaan halunnut varastaa!
aikoinaan olin ihastunu yhteen poikaan , niin siskoni oli iloinen mutta kännissä meni panee sitä..Julmaa mutta sisko tapasi uuden miehen ja he sai vauvan jonka nimeksi tuli juuri se mitä olin pienestä pitänyt halunnut omalle lapselle. Aika julmaa..