niin saatte perspektiiviä siihen että useilta on mennyt mittavat summat rahaa ja joillakin on onnistunut useiden keinohedelmöitys- yritysten jälkeen. Lapsettomuushoitojen tarjoajat ovat ennenkaikkea liikelaitoksia joita Kela tukee maksamalla hoidoista useimmille. Suomessa myydään runsaasti hoitokertoja ennen keinohedelmöitys- yrityksiä ja usein niin, ettei anneta esim luovutettua spermaa käyttöön kuin vasta sitten kun useita kymmeniä tunhansia euroja on käytetty. Meille kävi juuri näin, mutta tajusimme lopettaa hoidot jo noin 10 tonnin jälkeen. Diagnoosi oli sitäpaitsi väärä: En ollutkaan "liian vanha" 43- vuotiaana, vaan oikea diagnoosi selvisi virossa vietyäni tutkimustulokset sinne: Miehen siittiöiden taso oli niin alhainen, ettei sellaisella kuulemma käytännössä onnistu edes hoidoilla. Nyt olen saamassa lapsen 8- viikon kuluttua ja hoidot jätettyäni tulin raskaaksi noin vuoden jälkeen ensimmäisen kerran.
Kertokaa lapsettomishoidoista
muillekin...
2154
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse olen käynyt hoidot julkisella puolella joten kulut 2 icsi hoidosta eivät nousseet lääkkeineen kovin korkeiksi. Ja kun hoidot osuivat vielä samalle vuodelle niin sai sekä lääkekatosta ja matkakulukatosta myös paljon taloudellista apua. Vaivaahan toki tuosta jatkuvasta kaavakkeiden täytöstä on, mutta rahan takia ne sitten täytti.
Itselläni hoiprosessi kokonaisuudessaan positiivinen kokemus, koska alussa tehtiin hyvät ja kattavat tutkimukset ennen kuin hoitoja aloitettiin, joten syy lapsettomuuteen oli selvillä ja hoidoksi valittiin meille ainut mahdollisuus icsi.
Toisesta hoitokerrasta tulin raskaakasi ja nyt raskaus yli puolen välin.
Meillä olisi käytetty seuraavassa hoidossa osittain myös luvutettuja siittiöitä joten meillä ainakin se oli jo hoitosuunnitelmaan kirjattu ja vaadittava käynti psykologilla käyty.
Olo kuin poppamiehen käsittelyn jälkeen..
Takana 5 x ICSI ja 1 IVF luovutetuilla siittiöillä. Lienee tarpeetonta sanoa, että ei tärpännyt.
Hoidot aloitettiin yliopistollisessa keskussairaalassa -03. Siellä tehtiin 3 kpl hoitoja. Siirryimme Väestöliittoon 2010 ja teimme 3 lisää. Nyt olemme lopettaneet hoidot.
Kieltämättä tämä kokemus on opettanut sen, ettei lääketiede vielä ole mitään scifiä, toisin sanoen lisääntymisestä ja siihen liittyvistä ongelmista tiedetään yhä todella vähän - myös ammattilaiset.
Meillä ALUKSI diagnoosi oli miehen huono siittiötuotanto ja "toimivien" siittiöiden vähyys & huono liikkuvuus. Ja minulla endometrioosi! Teimme niitä icsejä, sain hyperstimulaation 2 x.
Väestöliitolla sitten joskus 2. ICSIn jälkeen lääkäri sanoi, että hedelmöittäessä munasoluja niiden hävikki on niin suuri että on oletettavissa että myös minun munasoluissani on vikaa. Teimme hoidon lahjasiittiöillä ja se tavallaan varmisti tilanteen: saimme parhaimmillaan 2 kpl kakkosluokan alkiota aikaiseksi, ei yhtään pakkaseen - ihan sama tilanne oli miehen siittiöillä.
Tavallaan tämä tilanne on ollut tosi vaikea, koska alkiot EIVÄT ole olleet läpikehnoja - kakkosluokan alkiot ovat itse asiassa kuulemma ihan hyviä. Huonommistakin on raskaus lähtenyt. Inhottaa kun en tiedä onko vika
- meidän sukusoluissa
- minun endometrioosissani (voi vaikeuttaa kiinnittymistä kohtuun)
- jossain muussa, missä?
Lääkärit eivät osaa sanoa. :( Kuitenkin heikäläisten tutkimuskirjallisuus kertoo, että 4-5 ICSIn jälkeen raskaus muuttuu HYVIN epätodennäköiseksi, se ikään kuin kääntyy laskuun, raskauden todennäköisyys. Silti en ymmärrä miksi.. Oikeastaan en ymmärrä paljoakaan, mutta lääkäritkään eivät näytä tietävän sen enempää. :(
Minua on vaivannut itse asiassa todella paljon tämä, kun emme tiedä syytä. Eihän sen tietäminen toki mitään muuttaisi, lapsettomia olemme ja pysymme, mutta silti. Olisi ollut mukava tietää..
Rahaa on palanut aivan KÄSITTÄMÄTÖN summa! Itse tosin en koe, että meiltä olisi "pihdattu" mahdollisuutta lahjasoluhoitoihin, vaan lääkäri itse asiassa otti Väestöliitossa sen HETI puheeksi kun menimme sinne hoitoihin - siis sen, että se olisi varteen otettava vaihtoehto.
Lahjoitetun alkion kanssa tehtäviin hoitoihin EMME enää lähde, meille tämä oli nyt tässä ja yritämme sopeutua elämään lapsettomina. Olin hoitojen alkaessa 31, nyt olen 38 - onhan tässä ollut aikaa totutella. :( Ennen hoitoja yritettiin pitkään luomu-metodilla, turhaanpa tietysti. Yhteensä minuun on siirretty 12 alkiota (aina on siirretty 2 per siirto), eikä kertaakaan ole raskaus niistä alkanut. Taitaa siis olla maho mikä maho. :(
Lapsettomien yhdistyksestä olen saanut tukea, mutta joskus ahdistaa sielläkin se aina päällä oleva puhe hoidoista. Ei oikein enää jaksaisi sitä missään muodossa.
Harkitsimme adoptiota, mutta mieheni sanoi nyt viimeisen hoidon jälkeen, ettei hän sittenkään ole valmis siihen. Adoptioon tulevilla lapsilla on usein paljon ongelmia ja hän ei kai koe olevansa valmis niitä kohtaamaan. Minä kunnioitan hänen päätöstään, vaikka itsestä tuntuu vaikealta.
Väestöliitossa kohtelu oli ihan toista kuin yliopistollisessa. Silti on hiukan sellainen olo kuin asiat olisivat jääneet "kesken", koska niin vähän vastauksia olemme saaneet.. emmekä koskaan saakaan..
Tsemppiä kaikille hoitoihin, mutta tsemppiä myös heille, jotka valitsevat alun alkaen sen, että EIVÄT lähde hoitoihin. Itse asiassa nyt kun ajattelen, niin ehkä niin olisi ollut paras meillekin. Hoitovaihe on parisuhteelle uskomattoman stressaava ja sivuvaikutuksista ei puhuta paljon.