Tein eilen raskaustestin jonka tulos oli aivan totaalinen järkytys. Ikinä aikaisemmin en ole reagoinut näin ja nyt mietin mitä ihmettä teen ja mihin palstalle kirjoittelen tuntemuksiani. Ajatukset aivan sekaisin. Minulla on jo neljä ihanaa lasta mutta viides ei todellakaan ole toivottu vaan täysin vahinko. Piti aloittaa ehkäsyrenkaan käyttö juuri ja aloitinkin kun tuli pientä vuotoa. Luulin että menkat alko. Eipähän sitten alkanutkaan ja tässä sitä ollaan. Ammatti löytyy mutta töissä en ole kerinnyt elämäni aikana juurikaan olemaan. Uudelleen kouluttautumista olen miettinyt ja työpaikkaa yrittänyt etsiä. Haluaisin jo niin jotain muutakin oman jaksamisen ja mielenterveydenkin takia kuin istua jälleen kotona mammalomalla. Mies on ehdottomasti aborttia vastaan ja toki ymmärrän myös hänen kantansa mutta mietin miten itse tulen enää jaksamaan. Itselle tämä päävastuu kodista ja lasten hoidosta kuuluu kun toinen jatkuvaan töissä.
Järkytyksen järkytys
maanmatonen100
9183
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
elämä antaa sinulle kallisarvoisimpia lahjojaan avokätisesti. Kaikki eivät saa ensimmäistäkään. Sinulla on kaikki hyvin, mieskin tukena ja varmaan osa lapsista on jo isompiakin. Moni on varmasti kateellinen sinulle ja haluaisi samanlaisen elämän.
Anna tämän lapsen vielä tulla kotiinne ja pyydä olisiko mahdollista saada sterilisaatio synnytyksen yhteydessä.
Onnea sinulle odotukseen ja pikkuiselle joka niin kovasti haluaa maailmaan ja teidän perheeseenne :)
Päätöshän on toki sun. Jos muutat mieles ja koet, että jaksatte uuden lapsen, niin antaa mennä vaan. Jos taas tuntuu, että et jaksa, anna adoptioon tai tee abortti, miehellesi ei kauheasti voi antaa sananvaltaa, kun ei tuota ehkäisyä tajunnut käyttää
Vähän samanlailla kävi itsellekkin. Paitsi että kysessä oli "vasta" kolmas raskaus. Ehkäisyn petettyä tulin raskaaksi. Koen kahdessa lapsessa jo olevan joskus liiaksikkin haastetta yhdelle, varsinkaan kun tukena ei ole mies joka on aina töissä tms saatika isovanhempiamme. Meillä kun suhde niihin on niiden kanssa sellainen että me autamme heitä minkä pystymme. Abortti oli päivän selvä valinta vaikka mies oisi halunnut uuden tulokkaan. Yksinkertaisesti koin ettei mulla ollut vaihtoehtoja, en ois enää jaksanut raskaus ja vauva-aikaa (edelliset raskaudet olin puolesta välin eteenpäin vuodelevossa). Kohdallani raskaus ei ollut vielä 9viikkoa joten se keskeytettiin lääkkeellisesti kotona.
Jos lapsia hommaa pitää silloin myös olla kiinostusta ja voimia hoitaa heitä.
niitä tulee hommattua vahingossa, niin aina joillain muilla on kiinnostusta ja voimia siihen.
Mutta aina ei ole kiinnostusta ja voimia kantaa ja synnyttää
Ajatukset edelleen sekavat mutta alan kallistumaan siihen että tämä kaveri pidetään. Näin varmaan pitikin käydä. MUTTA ehdottomasti viimesen kerran. Siitä pidän huolen. Miettinyt että huonomminkin vois olla asiat. Ikänä en vois kuvitella antavani omaa lasta adoptioon...aborttikin kuullostaa paremmalta vaihtoehdolta vaikka kauheeta sekin tietenkin on. Hulluinta tässä on se että olen aina ollut aborttia vastaan ja nyt jopa mielessäni sitä suunnittelin. Oma jaksaminen on kuitenkin tärkein asia. Jos ei mene itsellä hyvin, ei mene lapsillakaan. Tässä yritän totutella ajatukseen että jo tänävuonna jos kaikki menee hyvin, on viides talossa, huh huh!
ONNEA hyvästä ja oikeamielisestä päätöksestä! Tuskin kadut sitten joidenkin kuukausien päästä kun pieni nyytti on sylissäsi..:) varmaan jopa puistattaa siinä vaiheessa ajatella mitä alkuun harkitsitkaan hänen varalleen!
Voimia ja jaksamista sulle! :) Moni ei välttämättä pystyis samaan kun sä.^^