Olen miettinyt että jos joskus hamassa tulevaisuudessa pystyn hankkimaan
omakotitalon ja ison pihan voisin hankkia sekarotuiselle (pääasiasssa Saksanpaimenkoiraa) koiralleni kaverin.
Tahoisin koiralleni kaverin joka olisi ystävällinen, mielummin hieman alistuvainen kuin päällepäsmäri, ei kovin pieni min. 45cm korkea ettei koirani joka painaa yli 30 kg ja säkää löytyy yli 60cm litistä ilmoja pihalle jos koirat ottavat painimatsin. Sellainen joka ei rähise pienistä eikä ole ensimmäisenä haastamassa riitaa.
Olen jo löytänyt muutaman miellyttävän rodun mutta haluaisin kuitenkin kysyä teidän mielipidettä.
Koirani on uros, leikeissään kovakourainen ja dominoiva, ei kuitenkaan käy suoraan päälle vaan on innokas tutustumaan. En epäile etteikö koirien mahdollisesti tule yhteiselo sujuisi. Toivoisin myös että uusi tulokas hieman tasapainottaisi tätä hieman keskittymiskyvytöntä energiakimppua. :D
Toki voi olla niin että pentu ottaa vanhuksesta mallia.
Myöskään se ei ole poissuljettu vaihtoehto että ottaisin vanhemman koiran kaveriksi.
Mielipiteitä.
omakotitalon ja ison pihan voisin hankkia sekarotuiselle (pääasiasssa Saksanpaimenkoiraa) koiralleni kaverin.
Tahoisin koiralleni kaverin joka olisi ystävällinen, mielummin hieman alistuvainen kuin päällepäsmäri, ei kovin pieni min. 45cm korkea ettei koirani joka painaa yli 30 kg ja säkää löytyy yli 60cm litistä ilmoja pihalle jos koirat ottavat painimatsin. Sellainen joka ei rähise pienistä eikä ole ensimmäisenä haastamassa riitaa.
Olen jo löytänyt muutaman miellyttävän rodun mutta haluaisin kuitenkin kysyä teidän mielipidettä.
Koirani on uros, leikeissään kovakourainen ja dominoiva, ei kuitenkaan käy suoraan päälle vaan on innokas tutustumaan. En epäile etteikö koirien mahdollisesti tule yhteiselo sujuisi. Toivoisin myös että uusi tulokas hieman tasapainottaisi tätä hieman keskittymiskyvytöntä energiakimppua. :D
Toki voi olla niin että pentu ottaa vanhuksesta mallia.
Myöskään se ei ole poissuljettu vaihtoehto että ottaisin vanhemman koiran kaveriksi.
Mielipiteitä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
... vai onko ideani ihan täysin tuhoon tuomittu?34
Mieti vielä. Minusta teet väärin uutta koiraa kohtaan, jos otat tarjoituksella alistuvan kaverin ajatellen, että nykyinen sa sitten rauhassa toteuttaa dominointiaan.
Koiran otolle on minusta huonoin syy, että otetaan se toiselle kaveriksi. Ei koira tarvitse kaveria. Jos aikasi ei riitä nytkään edes yhden koiran kouluttamiseen ja aktivointiin, miten se riittäisi kahden?
Pentu seuraa aina vanhempaa, kohta sinulla olisi kaksi päällepäsmäriä.
Sakemanni on haastava rotu, en ottaisi toista, ennenkuin asiat tämän yhden kanssa kunnossa. Etenkin jos et edes tiedä varmasti miten hyväksyisi tulokasta.
Uskon, että tappeluita ja rähinää kertomasi perusteella tiedossa.
millä perusteella mulla ei olisi koiralleni aikaa, tuo oli vain ajatelma jota en ole toden näköisesti ikinä toteuttamassa.
Ja tarkoitin sillä sitä että en halua riitapukaria, en tahdo myöskään koiraa jota vanhempi koirani kiusaisi.
enkä usko että olen itse aiheuttanut koiralleni heikon hermorakenteen...
koirani on vasta pentu 6kk ja uskon että siitä saa koulittua vielä hyvän koirakansalaisen, niin hyvän kuin puutteelinen hermorakenne vain antaa.
Niin ja dominointia esiintyy vain toisia koiria kohtaan, minulle tai puolisolleni koira ei ole ikinä uhitellut, se tietää kyllä paikkansa meidän laumassa, vieraista koirista se ei vain pidä. Nuorena säikähti erittäin pahasti irtokoiraa.
ehkä ajatelmani olivat huonoja ja pyydän anteeksi että edes mietin näitä juttuja.
Tiedän että Sakemannit ovat haastavia eikä tämä ole ensimmäinen koirani, kahta koiraa minulla ei ole ollut yhtäaikaa koskaan. Koiralla on ollut seuraa kissoistani, pyydän vielä anteeksi sitä että tuhlasin palstatilaa täällä ja sinun näppäimistöäsi.
Toivon sinulle kuitenkin kaikkea hyvää....
Samaa mieltä siitä, että ei todellakaan domnoivalle koiralle kaveriksi liian alistuvaa, vaan käytökseltään normaali. Isäntä siten helpommin opastaa kaverukset tasapainoon. Ota narttu; ei muita ongelmia kuin olla huolellinen juoksuaikana.
Eri mieltä siitä, että koira ei tarvitse kaveria. Ollakseen lajityypillisesti tosi onnellinen, se tarvitsee lauman. Ja jos ihminen yksinään tahtoo esittää koiralleen kokonaista laumaa, hän ei sitten muuta jouda tehdäkään. Ei edes käydä töissä. Toki useimpien koirien -kuten ihmistenkin- on tyydyttävä olemaan vain melko onnellinen...
Tuleeko koira muiden koirien kanssa toimeen?
Minulla on uros ja narttu. Tosin urokseni oli tosi rauhallinen ja vasta vuoden kun otin toisen koirani, puolet pienempi narttu, jolta sitten sitä luonnetta löytyykin.
Suosittelen että mietit seuraavia asioita ennen hankintaa, näin kokemuksesta voin sanoa :) ei välttämättä lueteltu nyt tärkeysjärjestyksessä.
1. About sama liikunnan, aktivoinnin tarve molemmilla, meillä hankalaa kun pienempi haluaisi pitkiä reippaita lenkkejä ja isompi tykkää löntystellä.
2. Kuten mainitsit, nuorempi ottaa varmasti mallia vanhemmasta. Joten eroahdistus ym. takia ei kannata ottaa. Meillä isompi on aina ollut tosi hyväkäytöksinen ja helppo, varmasti auttanut.
3. Okei, kivempi ajatuksena jättää koirat kotiin keskenään kuin yksin, mutta tosiaan on eri asia lenkkeilyttää kahta koiraa, ruokkia ne, elänlääkärijutut, koulutus... Ei pelkästään rahan näkökulmasta. Meillä vanhemmat ottaa aina välillä toisen koiran jotta niille on normaalia olla välillä yksinkin.
4. Uroksilla voi välillä tulla matseja, okei mulla ei ole omaa kokemusta kahdesta uroksesta samassa taloudessa, ja nartun ottaessa juoksut on ongelma. Meillä leikattiin nyt toisien juoksujen jälkeen, koirat oli silloin sen reilun kuukauden kokonaan eri osoitteissa, varmaa ja helpotti.
En kadu kyllä yhtään toisen koiran hankintaa, ovat ihan erottamattomat. En tiedä onko käynyt hyvä tuuri vai mikä kun ovat ihan erottamattomat. :) Mutta tosiaan suosittelen että olet enemmän varma kuin epävarma ennen koiran hankintaa että et joudu luopumaan uudesta tulokkaasta :) Jos hankit rotukoiran auttaa kasvattaja varmasti tässä, onhan hän kiinnostunut että hänen suunnittelemansa pentue päätyy hyviin käsiin.
Kiitos sinulle asiallisesta vastauksesta! :)
Tuo oli tosiaan vain ajatuksia, tuskin koskaan toista koiraa otan yhtäaikaa tuon kanssa.
Aikaisemmin ja olen edelleenkin sitä mieltä että toista koiraa ei meidän taloon tuon kanssa tule. Pyörittelin vain mielessäni sellaista vaihtoehtoa.
Koiralla on kuitenkin kaverina kaksi kissaa eikä sillä ole sen kummepia käytöshäiriöitä.
Remmissä koirien ohittaminen on hankalaa, johtuen heikosta hermorakenteesta (tottumattomuus iältää koira 6kk) ja siitä että koirallani ei ole kovin hyviä kokemuksia muista, irtokoira säikäytti pahasti koirani sen ollessa pieni.
Uskon että on kuitenkin koiranikin kannalta parempi että saa jatkaa eloaan perheen ainoana koirana. Myönnetään että ajatukseni oli tyhmä mutta se ei kai ole vielä kovin paha rikos jos puntaroi vaihtoehtoja.
Kiitos vielä sinulle, sain sinulta juuri sen minkä tarvitsinkin, varmuuden omalle ajatukselleni siitä että toisen koiran hankkiminen ei ole järkevää.
Niin no enhän suoraan sanonut että mahdoton ajatus. Mutta koirasi on vasta nuori, joten näät millainen siitä tulee jonkun ajan kuluttua.
Mutta nyt kun sinulla on vain tuo yksi koira ja aikaa keskittyä vain siihen, niin hanki hyviä koirakavereita, vaikka narttuja mieluummin. Nyt olisi tosi tärkeää saada totutettua muihin koiriin kun on huonoja kokemuksia. Koska se auttaa sitten kans ohituksissa kun ei tarvetta pelon takia rähistä. Mun tytön päälle on kans käyny pentuna pari kertaa (karjalankarhukoira rotikka, eli melko kovapäinen kans), ja tosi vaikea kahden kanssa saada totutettua vieraisiin koiriin kun ovat mustasukkaisia toisistaan, ja yksikseen epäsäännöllisen säännöllisesti päästään käymään muiden kanssa leikkimässä.
Kyllä sen sitten tietää miten kannattaa tehdä, ja hyvän koiranomistajan merkki onkin että näitä asioita miettii ENNEN kuin on jo hankkimassa :)
Tarvitsee myös paljon aikaa jos on kaksi koiraa.. Pitää viettää kahdenkeskistä aikaa koirien kanssa (vain toisen kanssa kerrallaan), lenkeilyttää myös erikseen, ettei aina yhdessä, ja myöskin molempien koirien aktivoiminen tarpeeksi.. se vie monta tuntia päivässä aikaa vaikka kuulostaisikin helpolta.
"Remmissä koirien ohittaminen on hankalaa, johtuen heikosta hermorakenteesta "
Koirasi on siis luonnetestattu? Vai kuka on päätellyt hermorakenteen?
Remmissä ohittaminen ei liity hermorakenteeseen vaan siihen, että koirasi ei luota sinuun. Sinä et ole osoittanut, että pystyisit suojelemaan sitä ja siksi se peloissaan tekee sen itse eli huutaa vastaantulijoille. Koiran tuollainen itsepuolustus ei tarkoita huonoja hermoja.
Vastaantuleva koira saattaa kiihdyttää koiraa ja kyllä siinä kysytään toisen koiran hermoja jos vastaantuleva koira tuijottaa räksyttää ja muuta!
Rauhallinen (ja sinun mukaasi luottavainen) koirakin voi hermostua räksyyn!
Onko sinulle C. Millan tuttu vai mistä sä noita revit?
Jos ottaisit koiran, niin koirien ikäeron pitäisi olla vähiten 1,5v mieluiten 2-3v olisi paras aika ottaa koira (:
koiran, ota epävarmalle koirallesi kaveriksi vanhempi itsevarma narttu. Jos otat pennun niin sulla on kohta kaksi epävarmaa remmirähjää. Yleensä nuoremmassa koirassa korostuu vielä pahemmin vanhemman koiran heikkoudet.
Koira vaiko ei? Kirjoitat aika ristiriitaisesti: puhut "koirastasi"sekä 6kk (pentuikäinen) että "vanhuksena". Ja selitykset puutteellisesta hermorakenteesta ovat vähintäänkin ihmeellisiä. Ja kyllähän ihmisillä on useampiakin koiria, mutta ei kai täällä foorumeilla niistä kukaan päätä? Saan sen vaikutelman, että höpiset lämpimiksesi, oikeasti yhtäkään ei koiraa ole eikä tule. Mutta onhan se kivaa haaveilla. Ja saada toisia vastaamaan.
Sakemanni on mielestäin hyvä koira