Psykiatri määräsi minulle masennukseen Seronilia, aluksi 5mg/pv ensimmäisen viikon ajan, jonka jälkeen annos nostettiin 10mg/pv. Syötyäni kyseistä paskaa noin 1½ viikkoa, aloin kapinoimaan ja lopetin sen syönnin. Nyt alkoi oikea helvetti...
Lääkkeen lopettamisen jälkeen muutaman päivän päästä olen saanut aivan ihmeellisiä vahvoja oireita. Jatkuva hirveä oksetus ja pahoinvointi, joka on vain kerran johtanut oksentamiseen - parina yönä pakotin itseni oksentamaan paremman olon toivossa mutta ei helpottanut... Olen myös muutaman päivän sisällä saanut kaksi kovaa paniikkikohtausta (äidilläni on paniikkihäiriö, itselläni sitä ei ole tutkittu mutta ilmeisen selvästi sen olen perimässä) ja illat ja yöt ovat yhtä painajaista. Fyysisesti ja psyykkisesti maailman hirvein olo - pelkään koko ajan sekoavani tai kuolevani tai rakkaitteni katoamista, jotain ikuista kadostusta... Toivon iltaisin vain kuolevani kun olo ei helpota millään...
Olen viimeisenä kolmena yönä ottanut unilääkkeen pystyäkseni nukkumaan, sillä ilman sitä siitä ei tule mitään - herään tunnin välein tajuttomaan kuvotukseen ja pelkoon. Unia en ole nähnyt...
Ruokahalu on myös ollut tipotiessään viimeisen viikon. Olen tajuttoman heikkona ja paino on laskenut lähes 5kg viimeisen viikon aikana, olen muutenkin normaalipainoinen joten sukulaiset ovat olleet huolissaan etten laihdu liikaa.
Tämä on silkkaa helvettiä, VOIKO olla mahdollista että kaikki tämä johtuu Seronilin lopetuksesta? Söin sitä vaivaiset 1½ viikkoa ja teen kuolemaa lopetettuani 10mg annoksen seinään ilman puolitusta...
Kauanko tämä vielä kestää? En tiedä kauanko jaksan ennen kuin teen eutanasian kotioloissa... Minulla on muutenkin itsemurha-ajatuksia jotka ovat triplaantuneet lääkkeen lopettamisen jälkeen...
Lääkkeen lopettamisen jälkeen muutaman päivän päästä olen saanut aivan ihmeellisiä vahvoja oireita. Jatkuva hirveä oksetus ja pahoinvointi, joka on vain kerran johtanut oksentamiseen - parina yönä pakotin itseni oksentamaan paremman olon toivossa mutta ei helpottanut... Olen myös muutaman päivän sisällä saanut kaksi kovaa paniikkikohtausta (äidilläni on paniikkihäiriö, itselläni sitä ei ole tutkittu mutta ilmeisen selvästi sen olen perimässä) ja illat ja yöt ovat yhtä painajaista. Fyysisesti ja psyykkisesti maailman hirvein olo - pelkään koko ajan sekoavani tai kuolevani tai rakkaitteni katoamista, jotain ikuista kadostusta... Toivon iltaisin vain kuolevani kun olo ei helpota millään...
Olen viimeisenä kolmena yönä ottanut unilääkkeen pystyäkseni nukkumaan, sillä ilman sitä siitä ei tule mitään - herään tunnin välein tajuttomaan kuvotukseen ja pelkoon. Unia en ole nähnyt...
Ruokahalu on myös ollut tipotiessään viimeisen viikon. Olen tajuttoman heikkona ja paino on laskenut lähes 5kg viimeisen viikon aikana, olen muutenkin normaalipainoinen joten sukulaiset ovat olleet huolissaan etten laihdu liikaa.
Tämä on silkkaa helvettiä, VOIKO olla mahdollista että kaikki tämä johtuu Seronilin lopetuksesta? Söin sitä vaivaiset 1½ viikkoa ja teen kuolemaa lopetettuani 10mg annoksen seinään ilman puolitusta...
Kauanko tämä vielä kestää? En tiedä kauanko jaksan ennen kuin teen eutanasian kotioloissa... Minulla on muutenkin itsemurha-ajatuksia jotka ovat triplaantuneet lääkkeen lopettamisen jälkeen...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voi luoja sun kanssa. Mä en ala neuvomaan netissä muutakun sitä että tuo 10mg on pieni annos (vastasin toiseen topikkiin). Onko sulla mahdollisuus kertoa tämä jollekin hoitajalle/lääkärille, mitä kerrot täällä?
Printtaa vaikka postauksesi ja näytä sitä...
Jaksamista.
Sun pitää keskustella Seretiden ja Ventolinen lopettamisesta.
Seronilin on myös koostettava täydellisyyttä. Ihan sairaan vaikea ja utopistinen lääke. Ihan maniassa, joka määrää näitä bentsodiapiinien sijaan. Maksaa aika hyeenasti se toivottu tarkoitusperä ja -ele.
Lisäksi se on surullista ja vaarallista eikä ollenkaan frustroiden kivan kohteliasta, kun se on se päämääräkäyttö. Kohtelias ja ihmiskohtalo on lapsiterapiani perusteella hyvinkin terävästi ja tehokkaasti erotettuja huorittelun osalta.
Mulla on tosi hyviä kokemuksia esim. Risperidonista urheilun osalta mm. pakkohoitopäätöksen huomioiden. Mutta ihmiskohtalon huomioiden päädymme hänen kanssaan ajatukseen: "miksi olet poikennut siitä mun alkuperäisesti määrittelemästä terapiasta?" Kaikki on nyt ihan hullunkurisesti. Pakkotyövoimaa, henkistä kipua ja kidutusta, lapsettomuutta ja uhkailua.
ei ne lääkkeet heti auta, vie muutaman viikon että jotain tuntee. Miksi lopetit lääkkeet, ei niin vähä aika mitään kerro. Sinulla on syvä masennus kuvotuksineen ja syömättömyyksineen, lääkkeet olisi nostanut sinut suosta ja siitä lähtenyt nouseminen. Tiedän mistä puhun koettuani itse syvän depression, jatkuva kuvotuksen olo, ei pystynyt syömään, lääkkeet auttoi alkuun ja siitä lähti toipuminen
Tiedäthän mihin lääkityksen teho perustuu? Ei se ei perustu ollenkaan muuntajaan. Vauvan hahmoterapia käsittelee ehkä isovanhempien osalta libidoa , joka on kusemisen osalta myös hahmotettavissa. Ihan se vauvankin hahmottaa. Libido voi olla trauma isovanhemmalle, ei koskaan lapselle tai nuorelle.
Vapaus, Freedom ja Liberte ja väkivalta on aina käytössä. Ei psykoottinen libidon määrittely, kuten kohdallani on ihmeellisesti ollut koko elämäni. Koko elämänkaareni perustuu tähän. Mä haluaisin hänenkin muistavan, että hän on täydellinen. Olet psykologisesti tutkinut libidoa vain suoran takia, et lainkaan henkisen kivun ja seksuaalisen vapauden piiristä.
(jotenkin mä käsitin tämän olevan valvottu keskustelu) Aito & oikea elämä
Novellin sijaan.