Köyhä mies

Noloa ja alentavaa miestä kohtaan, jos menet toitottamaan tuota muille, itse olisin ihan hissukseen asiasta ja kovistelisin miestä maksamaan minulle jotain kun on rahoissaan. Menee takuulla kihlajaisista fiilikset kun alat mainostamaan sitä miten toinen siivettää. Ja jos vaivaa noin paljon, niin onkohan oikea mies kyseessä?

Meillä tehdään ainakin niin että tehdään investoinnit vuoron perään, minä ostan jotain, niin mies sitten maksaa vuorostaan minun henk.koht laskuja ja toisin päin. Harvoin on sellaista tilannetta että ollaan molemmat yhtäaikaa rahoissaan, se kummalla on sillä hetkellä enemmän maksaa.

Hmmm, ja sinä maksoit!
Tyhmä ei ole se joka pyytää, vaan se joka antaa.
Hyppää kelkasta vielä kun et ole enempää rahoittanut.

Kyllä tossa vaiheessa olisi hyvä miettiä pari kertaa kenen kanssa laskuja makselee! Vielä on helppo vaihtaa maksajakaveri kuin koko loppuelämänsä riitelee raha-asioista. Mietippä sitä jääkö aikaa ja voimia avioliiton hyvään, onnelliseen yhteiseloon!?

Kihlajaiset ei pal maksa. Leivo pari kakkua ja keitä kahvia ja osta halpaa kuohuvaa ja tee siitä booli niin kukaan ei huomaa mitään. Meillä ei edes kihlajaisia pidetty. Sama juttu on täälläkin, että yhtäaikaa ei koskaan ole molemmilla rahaaja molemmat ollaan vuorollamme toisen lompakolla käsi ojossa... Jos kihlajaisissa kerrot tuon tilanteen niin sinä olet se, jolle sukulaiset nauraa.

No, voi voi...

Me emme ostaneet ollenkaan kihlajaissourmuksia.

Me emme pitäneet oleenkaan kihlajaisia.

Me emme pitäneet varsinaisia häitäkään.
Maistraatti, sormukset kylläkin, 3 ystävää ja kakkua kuohuvaa päälle =se oli siinä. Rahaa meni todella vähän. Ja hauskat oli bileet, kun ei tarvinnut pönöttää vanhempien ja sukulaisten edessä.

Me mentiin kihloihin ja se siitä. Nykyään jo teinit kihlautuvat keskenään. Jos joka hiton kihlausta ruvettais tässä maailmassa juhlimaan niin olis yhtä juhlaa koko elämä.

Naimisiin mentiin maistraatissa. Kahdestaan. Juhlittiin kahdestaan. Me mentiin kihloihin ja naimisiin toistemme kanssa, ei toistemme sukulaisten kanssa.

Ensimmäisenä hääpäivänä sitten järjestettiin sukulaisille juhlat.

Näin meillä.

Tiedän miltä sinusta tuntuu,mut pidä mölyt mahassasi. Kovistele miestäsi sitten kun olette keskenään.Minä olen maksanut oman sormukseni ,mut molempien vanhemmat kustansivat kastamiset ja kahvin .ja kun muutettiin yhteen minun säästössä ollleilla rahoilla ostettiin huonekalut.olisi vaan tarvinnut silloin lähteä erisuuntiin .Mies joka maksattaa toisella tekee sitä aina.

Käske miehen myydä auto pois jos ei pysty maksamaan ja pitää ajaa niin halvalla autolla mikä on varaa ostaa käteisellä. Laita rahan lainaamiselle loppu heti alussa tai voit joutua maksamaan kohta kaikki miehen kulut tai vaihdä riittävän hyvin tienaavaan mieheen.

Eihän se kihlautuminen sormusta olisi vaatinut. Kihlaus on sopimus avioliitosta. Harvat mitään kihlajaiskutsujakaan pitävät, yleensä juhlitaan vasta niitä häitä.

Eli ihan peiliin katsomisen paikka on, jos koet velvollisuudeksesi rahoittaa nämä menot.

Mitä väliä kuka sormuksen loppujenlopuksi maksaa. Tärkeintä vain on että molemmat ovat tyytyväisiä lopputulokseen. Jos kerta on päätetty että molemmat ostaa toisilleen sormukset miksi se ei
kävisi tosinkin päin. Vai maksoitko myös miehen sormuksen? Tämä ok jos sinä kosit.

Tee miehelle selväksi että kun on varaa maksaa sulle rahat takaisin. Ellet itse ajele tällä autolla myös. Silloin pieni korvaus on ok.

Pidä kihlajais juhlissa suu kiinni. Ilmoita vaikka että kihlajaiset ovat nyyttärit. Sillä sipuli

"Aloittaja ei kuulosta onnelliselta morsiammelta."

Tunteet on aika kaukana onnellisuudesta tällä hetkellä. Tilanne on kuitenkin se että sormukset on ostettu ja vieraat käsketty.

Jatkuvasti on tunne etten luota mieheen (uskollisuus ym, Kun tapasimme puoli vuotta sitten hän oli juuri eronnut avopuolisostaan ja ex oli silloin vielä kuvioissa, heillä oli silloin seksisuhde. ) Jotenkin minun ja hänen suhde tuntuu nyt ahdistavalta. En ole varma onko hän minulle uskollinen. Hän poistaa aina viestit puhelimesta ja vartioi puhelinta niin etten pysty lukemaan viestejä.

Olenkin ajatellut niin että pidetään nyt nuo pippalot ja aletaan sen jälkeen miettimään eroa, kihlaus ei onneksi velvoita taloudellisesti.

Et luota mieheen joten päätitpä sitoutua häneen loppuelämäksesi?

Miksi ihmeessä??

Kannattaisi nostaa kytkintä, ennen hippaloihin menoa:)

Nyt sanot kumppanillesi, että kihlajaiset pidetään sitten kun hän on maksanut lainaamasi rahat auton maksuihin. Näet, onko rahoja edes tulossa takaisin? Tietty siinä tapauksessa, että auto on yksin hänen eikä yhteinen.

Ja suurin osa kihlajaisiin tulijoistahan oli sun kumppanin sukulaisia. Sanot, että sun sukulaisia ei haittaa, vaikka kihlajaiset olisivat nyyttärit-periaatteella (jos todella haluat pitää nyt ne kihlajaiset). Et rupea maksamaan kaikkia kustannuksia yksin.

Tai sukulaisille voit sanoa, että on tullut aikataulumuutoksia ja kihlajaiset pidetään myöhemmin. Ei sun tarvitse edes selitellä mitään (nehän on miehen sukulaisia, selitelköön hän peruuntumisen omille sukulaisilleen).

Hieman kyllä kuulostaa, että sinulle on tulossa turhaa rahanmenoa kihlajaisista. Saatat tarvita ne rahat kipeästi itsellesi kihlajaisten jälkeen oman asunnon takuuvuokraan (ehkä olen vain suuren luokan pessimisti).

Ajattele NYT älä jälkeenpäin!!!!

Älä pidä kihlajaisia ollenkaan. Jätä mies hyvän sään aikana, kun olet noin onneton. Mutta pidä mölyt mahassasi. Likapyykki pestään kahden kesken, ei sukulaisten kesken. Taidat olla aika nuori vielä. Kun et luota mieheesi, niin et tule luottamaan milloinkaan. Sinua varten on olemassa se oikea jossain. Äläkä maksele miehen kuluja. Nehän ovat hänen, et saa rahojasi takaisin milloinkaan.

Voiko tätä selvemmin sanoa: kusettaja parhaimmasta päästä. Jos haluat itsellesi lisää vaikeuksia, menkää samantien naimisiinkin. Onnea yritykselle. Jos olisi mun juttu, lähtisin kiireesti litomaan.

Nyt taitaa olla kimppaan menossa kaksi kusettajaa.

Toinen kyttää rahaa toiselta, toinen ... en viitsi sanoa mitä.