Sattumoisin törmäsin eilen nimimerkki Hajupojan oivaan keskusteluaiheeseen "Varo ystävällisiä ihmisiä" (3.8.2004 klo 19.25), jossa hän siteeraa lääket.tri Jussa Vilskan kirjaa Unelma puhtaasta vedestä. Kirjoitin kyseiseen ketjuun oman kokemukseni asiasta, jonka siirrän nyt vielä tähän
siksi, kun nimimerkki Makriina antoi minun ymmärtää, ettei ole soveliasta niin vanhaa tekstiä täällä päivittää. Anteeksi. En tunne kovin hyvin tämän palstan tapoja ja kulttuuria, itse kun arvostan vieläkin vanhempia tekstejä, jopa satojen vuosien takaa, ihan antiikista alkaen ).
Joten jos asia ketä kiinnostaa, tässä voi keskustelua asiasta jatkaa. Modernin tuoreesti. Hetkinen, palaan just pian eilisen kommenttini kanssa.
siksi, kun nimimerkki Makriina antoi minun ymmärtää, ettei ole soveliasta niin vanhaa tekstiä täällä päivittää. Anteeksi. En tunne kovin hyvin tämän palstan tapoja ja kulttuuria, itse kun arvostan vieläkin vanhempia tekstejä, jopa satojen vuosien takaa, ihan antiikista alkaen ).
Joten jos asia ketä kiinnostaa, tässä voi keskustelua asiasta jatkaa. Modernin tuoreesti. Hetkinen, palaan just pian eilisen kommenttini kanssa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Naapurirappuun muutti kymmenisen vuotta sitten "herttainen" sairaanhoitaja, sinkku. Aina tavatessamme hän oli mitä herttaisin, aina hymyilevä - tosin kertoili muitten ihmisten asioita, mutta aina ns. ystävällisessä hengessä, lempeästi. Harvinaisen valoisa ihminen, ajattelin.
Vuosia sitten jouduimme vastakkain taloyhtiön kokouksessa muutamasta mitättömästä asiasta, josta seurasi sitten vielä mitättömämpi väärinymmärrysten sarja. Tämän jälkeen hän ei minua tervehtinyt, käänsi päänsä pois. Olin ihmeissäni. Menin puhumaan hänen kanssaan selvittääksemme tosi typerän tilanteen, mutta hän katsoi minua täysin ilmeettömästi, kylmänä, kuolleen kalan silmin eikä suostunut millään tavoin asiaa ymmärtämään. Häntä oli loukattu ja piste. Minua puistatti.
Myöhemmin olen kuullut, että hän on työpaikallaan ns. arvaamaton, loukkaantuu hyvin herkästi. Sielläkin tunnettiin tämä hänen kaksoisroolinsa, ylen ystävällinen, mutta herkkähipiäinen ja itsepäinen, pitkävihainen luonne. Tämä työtoveri tiivisti asian Päätalon sanoin: "Kyllä vihaisen ihmisen kanssa aina toimeen tulee, mutta läyrynaamojen kanssa on vaikeaa."
Emmehän me ole läyrynaamoja? Vai miten on...Terveisin Duurimollinen
Saatto Paavo Väyrystä tarkoittaa tämä Päätalo. Eimutta tosissaan, kyllä maireilla voi piikkejä olla selänpuolella, on se nähty.
Samansuuntaisia kokemuksia on tullut vastaan, ainahan niitä ihmisiä ei nimen eikä kasvojen perusteella voi tietää, onko suopea vai ei.
Kerron yhden kokemuksistani;
Kun muutin tähän taloon ilmestyi muutaman päivän kuluttua joku nainen ovelleni, no remontti oli kesken tavarat hujan hajan, sanoin vain kohteliaasti että joskus kuukauden kuluttua jos vaikka otetaan uusiksi, hän oli joku talon asukkaista.
No hän tulikin uusinta käynnille, rupateltiin niitä näitä, ja sitten hän alkoi kyselemään sukunimeni perustellaa ihmisistä tunnenko ovatko sukua jne..
Meni pitkiä aikoja ennen kuin näin hänen uudestaan, no tervehdin ja kysyin samalla, 'Mitä sinulle kuuluu?', ja siitäkös alkoi selostukset, hän oli ottanut 'asioista selvää', jotka minulle oli aivan vieraita....ja vastaus oli aika härski, kun olin valehdellut hänelle, niin kerron nyt totuuden!
Totuus oli se ettäne ihmiset joista hän puhui olivat yhtä lukuun ottamatta minulle outoja..
Taas oli yksi kokemus lisää, ja tuskin enää kyselen kuulumisia, tervehdin kyllä!
Tuppautujatkin niitä on varottavia, uteliaita ja juoruilevia.
Kymmenien mielipiteiden joukosta on vaikea löytää jälkeenpäin omaa kommenttiaan ja siihen tulleita vastauksia. V. 2004 kirjoitetut mielipiteet eivät ole tämän päivän keskustelua.
Soveliasta tämä tietysti on. Pitkällistä vain, kun osa kirjoittajistakin on jo poistunut paremmille metsästysmaille, eikä tule enää vastauksia laatimaan.
Joten jatketaan pois vanhoissa ketjuissa.
Kyllä tähän voi kirjoittaa tämä on uusi, alkaa se vanhuus kärttyisyys jo saamaan epidemia piirteitä.
Luin jostain ketjusta 'erä' kirjoittaman vastauksen "En ole vielä asiaan perehtynyt jne.." onko meidän saatava tietää hänen mielipiteensä, en minä ainakaan sitä odota, näyttää olevan opettamassa milloin ketäkin.
Minulle "kaikki on hyvin"-henkilöt ovat kuin varoituskolmio tien poskessa. Istuimme ystävän synttäreillä jossa eräs kirkas otsainen huippu uskova henkilö vei koko juhlan.
Hän on niin erinomainen, käyttää kierrätysvaatteita, valmistaa leipomukset ja ruuan itse - se on halpaa ym ja hän kun on niin hyvä emäntä ja mies ajelee moottoripyörällä ja autolla vaikka "meillä on niin pienet eläkkeet".
Siis erinomainen malliksi kelpaava henkilö. Mutta sitten, kysyttiin kuka lähtee naistenpäiväjuhlaan? Vastaus kun tykin suusta menen srk saliin jossa uskova sisar lausuu runoja, naistenpäiväjuhla ei kiinnosta niin maallisena voi vaikka väärälle tielle eksyä.
Mitä tästä opittiin, jos omaa vakaumustaan vastaan tekee tai toimii se on syntiä, paratiisin ovet ovat lukitut. Mutta onko oikein tuomita lähimmäisten vakaumus.
Toisen tuomitseminen, hänen taivas- tai helvetinpaikkansa tietäminen on mielestäni kaikkein suurin synti. Siinä ottaa ihminen Jumalan paikan. Voiko sen hirveämpää syntiä tehdä. Ei voi.
"Älä tuomitse, ettei sinua tuomittaisi!"
Nuo helvetillä pelottelijat ---heidän tulisi lopettaa ja tehdä parannus!
Luojaan uskominen on oikein.
Hajupoika se pelotteli poliisilla kaikkia alituisesti, vaikka itse oli pahin häirikkö, ja aiheutti kyllä sillä muidenkin häiriytymistä.
Niinpä, kaikki uskovat johonkin ja se on jokaisen oma asia. Siinä ei auta toisen toista opettaa, jokaisella on oma elämä ja omat mielipiteet.
Kukaan eipysty varmasti tietämään elämää rajan takana. Voi vain arvuutella , todeksi sen voi kokea vain omassa ajatuksessa. Toisella ihmisellä on oma ajatus, joka voi olla aivan toinen.Tällä maallisella puolella on hyvä vain arvostaa toisiaan, eikä nostaa itseään paremmaksi.
Se paremmuskin on oma mielipide, pahoittamatta kenenkään mieltä.