En tunne ikävää, en kaipuuta, sitä oikeutta enempää, itseäni rikkoa en omista. Itselleni en enää anna, kiireellä kaiken tuhoan, sinut unohdan -rakkauteni hautaan. Ei ole lupaa, ei lupaa- ei vastkappaletta oikeaa, todellista, On vaan toisen tuomio. Kaipuun oikeutta en omista, se hajottaa, mutta katseeni suuntaan tulevaan.Tein virheen pysyvän, sinua satutin, korjata sen vain haluaisin. En enempää en vähempää- vaan lupaa siihen en omista.
Sinä vain.
123456-
13256
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Älä syytä tai tuomitse itseäsi. Kaikki me teemme virheitä. Ei hän sinua vihaa, eikä tuomitse. Olet liian ankara itsellesi. Älä luovu rakkaudesta, mutta luovu itsesyytöksistä ja katkeruudesta. Elämä antaa anteeksi sinulle, anna sinäkin itsellesi ja hänelle.
Aina voi aloittaa alusta, siinä se elämisen taika on. Haavat paranevat ajan kanssa.
Kaivata, ikävöidä ja rikkoakin itsensä saa, mutta tunteitaan ei voi säätää. Tukahduta tunteesi, niin ne ovat edessäsi siitä huolimatta. Mitään et pysty tuhoamaan etkä hautaamaan. Olet ihminen ja sinun osasi on hyväksyä se.
Sinulla on lupa kaikkeen..
Omat virheet pitää korjata, aina, varsinkin kun se liittyy toisen ihmisen satuttamiseen. Jos kerran olet siihen pystynyt ja sinulla on ollut siihen lupa niin
silloin on myös lupa korjata ja pyytää anteeksi.Tai ei lupa vaan velvollisuus.
Nyt kierrät velvollisuutesi tekosyyn kautta. Jos haluat voit, vaan onko sitä halua.
Siitä on oikeasti kyse.
Olen kuukaudesta toiseen yrittänyt, tehnyt kaikkeni- kuullut vaan haukkuja aivan kuin oisin toisen ihmisen murhannut. ei minkäänlaista inhimillisyyttä- jonka toki ymmärrän. Lentäisin aikakoneella taaksepäin että tajuaisin aikaisemmin, kuin nyt. Olen typerä ja jälkiviisas. En keksi tekosyitä, vaan olen henkisesti anellut mahdollisuutta pyytää anteeksi Hyvin pitkään, mtkään sanat tai teot ei riitä kertomaan, kuinka pahoillani olen koska ihminen ei tunnu haluavan uskoa minua millään. en syyllistä enkä edes ihmettele. Olen valmis tekemään mitä vaan ja ihminen sen tietää, sanoina koska näyttämiseen lupaa minulla ei ole- eikä keinoa :( Ehkä olen vaan tyhmä- mutta rakastan niin paljon.
niin, mutta joskus täytyy päättää se riutominen narunvarressa jota aina välillä kiristetaan ja välillä löysätään omasta tahdosta riippumatta.. En ole katkera, mutta välillä vihaan itseäni, se on totta. Valitettavasti olen tällä kertaa tehnyt kaikkeni jotta saisin virheeni korjattua edes sen,että saisin ihmisen tajuamaan kuinka pahoillani todella olen- mahdollisuuksia ei vaan enää ole, en pysty enempään, vaikka kuinka tahtoisin. Tiedän, ettei rakkaudesta voi luopua pelkällä päätöksellä, mutta edes se päätös "luopumisesta" helpottaa :( itselleen valehteluahan se on. Aika ehkä parantaa, mutta voin epäillä ettei se ihan niinkään mene.. En anna itselleni oikeutta enään roikkua tässä, olen ehkä liian ankara itselleni -mutten halua tietentahtoen tukehtua tähän.
Teki pahaa lukea toi .SATUTTI. todella minua .Paljon voin unohtaa ajan kanssa. anteeksi antaa myös .Miten voisin sulle antaa anteeksi kun en tarkalleen ottaen mitä pitäisi antaa anteeksi .Sitäkö että kohtelit minua väärin .Se on ainoa asia josTA olen varma. tuskinpa tälläistä enää sattuis
Toista pystytään satuttamaan oikeasti mutta kootut selitykset kerrotaan
anonyyminä nettipalstalla.
Kun tarpeeksi kauan keksii niin syy löytyy kyllä että asian voi jättää silleen.
Kyllähän tuo nyt jo riittää.
Sinulle itsellesi.
://
ei pidä paikkaansa, samat sanat olen jo sanonut ihmiselle suoraankin, jonka takia tässä olen. jaoin tekstin vaan täälläkin, koska painolasti on suuri.
Sen vois vaikka ihan kertoo alotuksessa et asia on käsitelty irl. Vai ?
Pääsee paljo helpommalla kun ei satuttele ketään.
Kuinka paljon tulee tehtyä sellaista jonka haluaisi tehdä toisin jos pystyisi. Ihan kuin joku toinen ohjailisi etkä itse voi vaikuttaa.Olen oppinut tuntemaan itseni ja olemaan armollinen itselleni,koska minunhan se on elettävä tämän henkilön kanssa(siis itseni).Uskoisin että niin kauan kuin on elämää aina voi korjata jos toinen on vastaanottavainen,ainakin jossakin vaiheesssa.Kaikilla on erilaisia päiviä.Vihaaminen vie voimavaroja eikä loppujenlopuksi johda mihinkään.Eräs sydämmessä kaihertaa mutta eiköhän se tästä:).
Noi viimeisimmät sanat on totta, vihaaminen vie paljon voimavaroja eikä johda loppujen lopuksi mihinkään ja kaikilla vaan entistä huonompi olo, mahdollista hetken mielihyvää toiselle "kostamisesta" vihalla ja luomalla epätoivoa ikuisesta riidasta, ikinä en irti päästäisi, en ystävyydestä jos sellaiseen joskus olisi mahdollisuus. Tiedän , että aika saa unohtamaan ja oppimaan elää, mutten usko koskaan löytäväni enään sellaista mitä meidän välillä oli, mutta toki elämästä itsestään ei koskaan tiedä. Olen kriittinen itseeni ja uskon liian usein epäonnistuvani, elän valitettavasti tunteideni mukaan liikaa, unohdan järjen ja sitten sattuu. Yritän tosissani ottaa oppia virheistäni, että voisin itseni kanssa tulevaisuudessa elää, luottaen itseeni ja edes jonkinmoista armoa itselleni antaen, silloin kun virheisiin sorrun :( Tuntuu vaan jos tähän jään, ei koskaan tule päivää jolloin ihminen anteeksipyyntöni hyväksyy.. viha ja rakkaus on niin pelottavan lähellä toisiaan, mutta sen sanon että tästä lähtien tässä elämässä mietin hyvin tarkkaan mitä teen, mitä sanon- kumpa vielä niitä tunteitakin voisi säädellä. Saatan kuulostaa itsekkäältä, pahoillani siitä kaikille sanojille olen, mutta haluan uskoa että kyllä mullakin se sydän siellä jossain on- ei se muuten näin sattuisi. tekisin mitä vaan ja laittaisin sen kaiken edelle, se on varmaa. :(
Kyllä mä uskon että hän voi ajan myötä antaa sulle anteeksi. Jos hän ei ole vielä antanut anteeksi se johtuu siitä että tunteet ovat vielä liian pinnassa. En usko että olisit tehnyt niin pahasti että hän olisi sinulle ikuisesti vihainen. Siinä olet myöskin oikeassa että vihanpito vie paljon voimia ja on todellakin järjetöntä touhua.
niin.. sen näyttää sitten se aika, en uskalla enään uskoa mihinkään mitä ei näe, ehkäpä joskus sitten.