ja masentaa, oksettaa, väsyttää, heikottaa.. auttaako muu kun lääkärille meno? musta on jo ainaki vuoden tuntunu tältä. välillä tuntuu et jolleki pitää sanoo "mä oon sairas", mut en oo sanonu etten turhaa huolestuta. poikaystävä on silti huolestunu. onks mulle tulossa sh tai onko jo? kellää samaa tilannetta nyt tai ollu? ois kiva kuulla kokemuksia.
kun ruoka ei maistu..
minni
61186
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mun mielestä kuulostaa kyllä enemmän siltä, että sulla on masennus ja siitä johtuva ruokahaluttomuus. Siis olettaen, ettet itse tietoisesti rajoita syömistäsi ja halua laihtua. Jos sen sijaan sinua oksettaa ruoka sen takia, että pelkäät lihomista, on syytä epäillä anoreksiaa, ainakin lievää sellaista. Lisäksi jos olisit anorektikko, tuntisit jonkinlaista hyvää oloa siitä, ettet pysty syömään ja olisit (ainakin alitajuisesti) tyytyväinen laihtumiseesi.
Ehdottomasti kannattaa mennä lääkärille. Jos olet masentunut, hän voi määrätä masennuslääkettä, että saat ruokahalusi, ja mitä tärkeintä, elämänhalusi takaisin! Vakavaan masennukseen ei auta muu kuin lääke, joka nostaa aivojesi serotoniinipitoisuutta. Usein kyseessä on vain tilapäinen ratkaisu, kunnes olet tervehtynyt.
Jos taas sinulla on alkava anoreksia, siihen kannattaa puuttua heti, ennen kuin olet letkuissa sairaalassa. Kokemusta on siitä, ja voin sanoa, että ei kannata itseään sinne hommata! Jos sulla on tota jo vuodenkin jatkunut, niin kyllä siihen pitää syy löytää.
Toivottavasti löytyy syy sun oireisiin!
Minustakin kuulostaa vahvasti masennukselta. Oma masennukseni oireili alkuvaiheessa ihan samoin, laihduin 7 kg kahden kuukauden aikana kun en yksinkertaisesti "pystynyt" syömään koska kaikki tuntui tosiaan oksettavalta. Ainoastaan kylmä ja märkä ravinto meni alas: jugurtti, ananasmurska, tomaatti, jäätelö...
Masentuneet tunteet ja yletön väsymys kuuluvat myös tyypilliseen taudinkuvaan.
Kannattaa todellakin hankkia apua ajoissa - itse olin noin vuoden kuluttua jo psykoottinen.
masennus, syömishäiriöt, en tiedä kummat tuli ensin mutta käsi kädessä ne kulkevat hienosti. Yleensä vastoinkäymisiin vastaan syömättömyydellä, voi hallita edes vähän elämää. Kiva tietää että täällä on muitakin.
näyttää siltä, että syömishäiriö ja masennus kulkee käsi kädessä;en tiedä kumpi oli ensin.En edes tiedä, miksi olen masentunut. Periaatteessa kai kaiken pitäisi olla hyvin, mutta siltä ei vaan tunnu...Haluaisin apua ahmimiseeni, en tiedä menisinkö psykiatrille, vai mitä.Auttaakohan lääkkeet?
mulla on vähän sama juttu. mä olin tossa muutama kuukaus sitten tosi masentunu, koska mun poikaystävä oli kuollu pari kuukautta ennen sitä ja mä surin sitä tosi paljon vaikka ei me sillon oltu ees yhessä kun se kuoli. mä koitin itsemurhaa kerran mut en onnistunu (tosin oon tyytyväinen ettei onnistunu..järki pakotti kuitenkin viime hetkellä miettiin mitä olin tekemässä) mä en tiedä mistä mun masennus tuli, mä itkin itkin itkin en syöny ei huvittanu olla koulussa en halunnu olla kavereitten kanssa enkä mä sitten pystyny puhuun kellekkään siitä. loppujen lopuks ku jaksoin hinata itteni kouluun ni opettajat pisti mut terkkarille ja siltä sitten sain apua..mä kävin terapeutilla pari kertaa ja sain lääkettä masennukseen. se onneks autto. sitten olin kuukauden ihan terve, sitten ilmeni uus masennuskausi, kaikki meni samallailla ku kuukaus sitä ennen, sitten kuviohin astu syömishäiriö. mulla todettiin anoreksia. se oli lievä kuitenkin, enhän mä ite sitä ollu halunnu enkä tuntenu minkäänlaista mielihyvää asiasta et laihduin (olin jo aikasemminki sairastanu anoreksiaa) kun laiha olin muutenkin. mä sain tähän jälkimmäiseen anoreksiaan hoitoo onneks ajoissa. Painoin sillä hetkellä 43 kiloo. (pituutta on 162). nyt sitten taas pari viikkoo sitten mulla rupes tuleen oireita syömishäiriöstä. eka oire oli se et mulle ei masitunu ruoka ollenkaan vaikka koko ajan oli kauhee nälkä. aina tuli oksennus ku laitoin ruokaa suuhuni. oon laihtunu tän kahen viikon aikana 5 kiloo (paino nyt 38) menin sitten terkkarilla käymään ja se määräs mulle rautatabletteja mun alhaiseen hemoglobiiniin koska mua pyörrytti koko ajan, aina kun nousin huippas ja pari kertaa kerkesin pyörtymäänki. verikin oli ihan kirkkaan punasta ja laimeen näköstä. (hemoglobiini on viel tälläkin hetkellä 87). rautatabletit kuitenkin ehkäsee pyörtyilemistä jne, mut edelleenkään ei ruoka maistu. nyt sitten joudun sairaalaan letkujen päähän seuraavasta kerrasta kun oksennan, pelottaa kauheesti. aiemmin en oo letkuissa ollu ja nyt se on todennäköstä et pian mut näkee sairaalassa tajuttoman heikossa kunnossa.
juu siinä oli mun stoori. syömishäiriö ja masennus samaan aikaan.
Ja sulle minni sanoisin et sun kannataas oikeesti kertoo asiasta jollekkin sillä se auttaa tosi paljon. sillonki ku mä olin masentunu enkä kertonu asiasta kellekkään oli vaan koko ajan kauhee olo, tuntu et suuri kivi paino jossain syvällä sisällä. sitten ku kerroin terkkarille kaiken ni olo helpottu ja sain apua ongelmaan. rohkeutta vaan (=
ja varsinki sulle miia. mä puhun jolleki ja koitan nyt selvitä ilman ammattiauttajii, mut jos pahalta näyttää ni haen apua. kiitos vielä ja pärjäile miia.