Postaan tämän viestini uudestaan, edellisestä kerrasta on jo kuitenkin yli 5 vuotta. Olen ajatellut tätä tapahtumaa viime aikoina uudelleen, ja jouduin näkemään vaivaa että löysin tekstin täältä. Mutta löytyipä kuitenkin... :)
"Tämä tapahtui vuoden 2005 alussa.
Kello oli noin kolme aamuyöllä, olin vaihtanut keskimmäiselle
lapsellemme, 3-vuotiaalle pojalle, kuivan yöpuvun ja lakanat. Olin
vienyt märät pyykit kylpyhuoneeseen ja olin juuri astunut pihavalon
valaisemasta keittiöstä pimeämpään eteiseen, kun kuulin lastenhuoneesta
tepsuttavia juoksuaskelia.
Askeleet olivat raskaammat kuin keskimmäisen poikamme, joten ajattelin
5-vuotiaan esikoisen heränneen hääräykseen ja tulevan nyt vauhdilla
vessaan tai vanhempien sänkyyn.
Juuri sillä hetkellä lastenhuoneesta astui eteiseen minulle täysin
tuntematon lapsi. Pihavalo valaisi eteisen toista päätä ja näin lapsen
terävästi ja selvästi. Lapsi oli poika, ja hän näytti noin 8-vuotiaalta.
Poika oli pukeutunut vaaleanruskeisiin kuviollisiin alushousuihin ja
harmaaseen t-paitaan. Hiukset olivat lyhyet ja auringon vaalentamat, iho
oli kauniisti ruskettunut. Pojalla oli aavistuksen tuima ilme, kuin
vastentahtoisesti herätetyllä, kun hän katsoi minua suoraan silmiin ja
jatkoi matkaansa viereiseen huoneeseen.
Seisoin säikähdyksestä pysähtyneenä ja hengitys salpautuneena
eteiskäytävän päässä, iho hurjasti kihelmöivällä kananlihalla. Yritin
ymmärtää tapahtunutta, kun kuulin jälleen askelia lastenhuoneesta. Olin
tilanteen pauloissa ja seisoin vain ja odotin kuka lastenhuoneesta nyt
tulisi. Tällä kertaa poika oli esikoinen, joka kulki katsettaan
lattiasta nostamatta ja minua huomaamatta suoraan lastenhuoneesta
vanhempien makuuhuoneeseen, samaan paikkaan kuin näkemäni ensimmäinenkin "lapsi".
Iho kananlihalla hiivin makuuhuoneeseen ja tarkistin keitä sängyssä
nukkui. Paikallani makasi todellakin vain 5-vuotias esikoinen.
Ylimääräisiä hahmoja huoneesta ei löytynyt.
Tarkistin jännittyneenä myös lastenhuoneen, keittiön ja olohuoneen,
näissäkään huoneissa ei ollut ulkopuolisia. Menin pitkäkseni
lastenhuoneen vapaaseen sänkyyn ja mietin tapahtunutta iho kananlihalla
puolitoista tuntia ennen nukahtamistani uudelleen.
Näkemäni lapsi muistutti erittäin paljon esikoistamme ja jotenkin aistin
jo yöllä lapsen "omakseni". Ehkäpä siksi en varsinaisesti pelännyt
näkyä. Saan kuitenkin vieläkin ihoni kananlihalle kun ajattelen
tapausta, kuten nyt tätä viestiä kirjoittaessanikin. "
"Tämä tapahtui vuoden 2005 alussa.
Kello oli noin kolme aamuyöllä, olin vaihtanut keskimmäiselle
lapsellemme, 3-vuotiaalle pojalle, kuivan yöpuvun ja lakanat. Olin
vienyt märät pyykit kylpyhuoneeseen ja olin juuri astunut pihavalon
valaisemasta keittiöstä pimeämpään eteiseen, kun kuulin lastenhuoneesta
tepsuttavia juoksuaskelia.
Askeleet olivat raskaammat kuin keskimmäisen poikamme, joten ajattelin
5-vuotiaan esikoisen heränneen hääräykseen ja tulevan nyt vauhdilla
vessaan tai vanhempien sänkyyn.
Juuri sillä hetkellä lastenhuoneesta astui eteiseen minulle täysin
tuntematon lapsi. Pihavalo valaisi eteisen toista päätä ja näin lapsen
terävästi ja selvästi. Lapsi oli poika, ja hän näytti noin 8-vuotiaalta.
Poika oli pukeutunut vaaleanruskeisiin kuviollisiin alushousuihin ja
harmaaseen t-paitaan. Hiukset olivat lyhyet ja auringon vaalentamat, iho
oli kauniisti ruskettunut. Pojalla oli aavistuksen tuima ilme, kuin
vastentahtoisesti herätetyllä, kun hän katsoi minua suoraan silmiin ja
jatkoi matkaansa viereiseen huoneeseen.
Seisoin säikähdyksestä pysähtyneenä ja hengitys salpautuneena
eteiskäytävän päässä, iho hurjasti kihelmöivällä kananlihalla. Yritin
ymmärtää tapahtunutta, kun kuulin jälleen askelia lastenhuoneesta. Olin
tilanteen pauloissa ja seisoin vain ja odotin kuka lastenhuoneesta nyt
tulisi. Tällä kertaa poika oli esikoinen, joka kulki katsettaan
lattiasta nostamatta ja minua huomaamatta suoraan lastenhuoneesta
vanhempien makuuhuoneeseen, samaan paikkaan kuin näkemäni ensimmäinenkin "lapsi".
Iho kananlihalla hiivin makuuhuoneeseen ja tarkistin keitä sängyssä
nukkui. Paikallani makasi todellakin vain 5-vuotias esikoinen.
Ylimääräisiä hahmoja huoneesta ei löytynyt.
Tarkistin jännittyneenä myös lastenhuoneen, keittiön ja olohuoneen,
näissäkään huoneissa ei ollut ulkopuolisia. Menin pitkäkseni
lastenhuoneen vapaaseen sänkyyn ja mietin tapahtunutta iho kananlihalla
puolitoista tuntia ennen nukahtamistani uudelleen.
Näkemäni lapsi muistutti erittäin paljon esikoistamme ja jotenkin aistin
jo yöllä lapsen "omakseni". Ehkäpä siksi en varsinaisesti pelännyt
näkyä. Saan kuitenkin vieläkin ihoni kananlihalle kun ajattelen
tapausta, kuten nyt tätä viestiä kirjoittaessanikin. "
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minä näin erään kerran itseni menevän edelläni julkiseen toilettiin.
oletko saanut keskenmenoa, ennen esikoistasi? se voisi selittää asian.
Etiäinen? Oman silloisen 5v lapsesi jonkunlainen tulevaisuudenkuva? Näyttikö hän samalta noin kahdeksanvuotiaana?
Asunnon ikä? Muita asunut ennen teitä? Vaatetus viittaa 60-lukuun. Voi olla, että huomattavasti vanhempi aika=henki kyseessä.
Minullekin tuli tuosta vaatetuksesta juurikin joku 60-70 luku mieleen. En usko kuitenkaan että kyseessä on mitään hyvin vakavaa, koska jos et kerran pelännyt lasta. Jostain olen toisaalta lukenut, että demoniset henkiolennot saattavat näyttäytyä useasti lapsen tai eläimen muodossa. Tiedäppä sitten asian paikkaansapitävyyttä kn aika paljon on tullut kaikenlaista lueskeltua tähän ikään tultaessa ;>. Olisi kiva kuulla enemmän, miten tästä eteenpäin? Onko ollut mitään paranormaalia aktiviteettia? Koskapa jos kysesssä olisi jokin pahansuopa henki/demoni niin luulisi kai tuon nyt jotain muutakin itsestään ilmoittelevan..