aina luopumista?
Se puhtain ja pyyteettömin.
Antaako se aina toiselle, kieltääkö oman intohimon? Meneekö oman edun edelle?
Onko addiktille suurinta himostaan luopuminen? Isälle/äidille lapsestaan luopuminen, antaakseen itsenäisen elämän.
Kuka voi pitää ja mitä, olematta itsekäs?
Luovuttaakko rakas kuolemalle, vaiko pitkittää eroa?
Kiduttaa lemmikkiä, koska ei kestä eroa?
Illan dilema ;)
Se puhtain ja pyyteettömin.
Antaako se aina toiselle, kieltääkö oman intohimon? Meneekö oman edun edelle?
Onko addiktille suurinta himostaan luopuminen? Isälle/äidille lapsestaan luopuminen, antaakseen itsenäisen elämän.
Kuka voi pitää ja mitä, olematta itsekäs?
Luovuttaakko rakas kuolemalle, vaiko pitkittää eroa?
Kiduttaa lemmikkiä, koska ei kestä eroa?
Illan dilema ;)
Vastaukset 46
Vanhimmat
Ihan rehellisesti voin sanoa, etten osaa vastata noihin kysymyksiin yhtään mitään paitsi että himot ovat muistoja vain enkä niitä edes tahdo muistella ja lemmikin kiduttaminen puolestaan on sairasta.
Ei ihminen koskaan kaikkia intohimojaan hylkää, joillekin se on lemmikit, joillekin ruoka, joillekin vaikkapa postimerkkien keräily ;) Intohimoja on monenlaisia;)))
Kohde vain vaihtelee ;)
Suurin rakkaudentekoni on luovuttaa rakkaani takas hänen exälleen havaittuani ettei hän ole lakannut rakastamasta menneisyyttään. Kovasti koskee, mutta mielestäni tulevaisuuden kotia ei kannata rakentaa heikolle perustukselle.
Joskus se menee noinkin.
Kun rakastaa tarpeeks, antaa toisen mennä...sinne missä se on onnellinen.
Sillä ei omakaan onni synny toisen onnettomuudesta, eihän?
Sitä vaan raastaa itsensä vereslihalle.
Kyllä sen tuolla sisällä tietää, ettei tää vaa worki ;)))
Paskat on dilemma. Evoluutio hoitaa.
Njaa...vai niin...
Epäreilua, ei se evoluutiokaan kaikkee jaksa, hymise ny ees vähän....?
Äää...ymmärsinkin väärin...jos paskat on dilema...
(tuntee itsensä hyyyvin älykkääksi)
En voisi millään sanoa suureksi rakkaudeksi luopumista lapsenlapsistani tai lapsistani. Jos joku esim riistäisi heiltä hengen tai kohtelisi heitä kaltoinen, en varmasti yhdistä sitä rakkauden teoksi.
Suuressa vihassa menisin ja kostaisin teon monin kerroin.
Suurin tähänastisin rakkauden tekoni oli antaa vapaus exälleni. Hän oli niin monta vuotta onneton avioliitossamme, nyt hänellä on elämä paremmin kun saa olla vapaana ilman minkäänlaisia velvotteita niin lapsiaan kuin lapsenlapsiaankaan kohtaan.
Enempää ei lähimmäistään voi rakastaa, toivottavasti hänkin sen joskus ymmärtää.
Iso lahja, totta ;)
Vaan ihminen on suhteessakin, yksin?
Ei toisen nahkan sisään voi ryömiä?
Vaikka ajatteleekin jakavansa elämänsä?
Vai ?
Koitan olla siististi, kun on näin herkkä aihe.
Eikös se suurin rakkaus ole täyttymätön rakkaus.
Onko nämä moninaiset kysymykset tarkoitus käsitellä yhtenä könttinä, vai erikseen.
Aloitetaan noista lemmikeistä (helpoin).. Se on toiselle helppo sanoa, milloin lemmikistä pitää luopua. Neljä koiraa on ollut. Kaksi olen joutunut lopettamaan, kaksi on kuollut luonnollisen kuoleman. Ei ne helppoja ratkaisuja olleet.
Minun mielestä todellinen rakkaus menee aina oman edun edelle.
Kyllä kai sellaisen voi pitää, jonka on laillisesti saanut, tuurilla, tai ilman tuuria, ihan hyvillä mielin ilman turhaa painolastia itsekkyydestä.
Meillä on eläinlääkäri, joka ei suostu lopettamaan ainoankaan elollisen olennon elämää.
Siitä olen ihan samaa mieltä.
Miksi lemmikki pitäisi lopettaa ennen luonnollista kuolemaansa?
Siksikö, että itse estäisimme oman kärsimyksemme?
Ja, aloitukseen päästäkseni, mikä ihmeen pakko on kuvitella, että suurinta on kärsimys.
Pyh, sanon minä.
Suurinta on rakastaa, silloin kun siihen on mahdollisuus.
.
Hirviö eläinlääkäri teillä, oikea sadisti. En millään voinut katsoa 14 vuotiaan koirani kamppailua elämästä ja kuolemasta. Se raukka ei päässyt enää jaloilleen,ei voinut kakata eikä edes haukkua.
Olen elämäni loppuun asti kiitollinen eläinlääkärille joka lopett,i sen, lemmikkimme 13 vuoden ajalta (ensimmäinen elinikänsä muiden hoidossa) , armeliaaseen piikkiin.
Kärsimys on paholaisesta, saatanasta.
No ne on sellaisia asioita, ettei ole yhtä totuutta.
Eläinlääkärin on helppo tehdä sellainen päätös, ettei lopeta yhdenkään elollolisen elämää, kun hänellä on lääkkeet, joilla kivut voidaan lievittää.
Kyllä mielestäni, jos on vanha eläin, ja kivuliaasti sairas, niin on eläinrääkkäystä pitkittää eläimen kärsimyksiä.
Eikös se suuri rakkaus vähän totista ja surullista ole.
Joka ei pysty katsomaan kärsimystä, ei ymmärrä ilostakaan.
Miksi siis lemmikki pitää lopetaa, siksikö, ettet sinä pysty katsomaan sen viimeisiä kamppailuja?
Nyt sanon näin, vain omalla, vajavaisella kokemuksellani.
En uskokaan aina olevani oikeassa.
Nyt minulla on sylissäni 17-vuotias perhoskoiramme. Uskot varmasti, että olen salassa itkenyt jo sen elämän loppua.
Toivoni mukaan, se saapuu, kuin edeltäjälleen, nopeasti, ilman auttajaa.
.
Uskon, lujasti, että eläinlääkärilläkin on oma etiikkansa.
Itse luulen, en tiedä, että meitä ihmisiä lienee osa, joille elämä on jotain niin kallisarvoista, ettei sitä saa tuhota.
Ei ihmisen, eikä edes eläimen?
.
Suurin rakkaus menee sinne sinertävään ruumispussiin.
Että repikää siitä.
Teillä on viellä hetkenne....
Ilmeisimmin koirasi on terve ja voi hyvin :) Ei siis syytä olettaa että koirasi kärsisi vaikka on ikää ! Oma koirani voi huonosti jo pitkään mutten sitä "itsekkyyttäni" huomannut. Siis erota koiran todellinen kunto ja milloin on aika luovuttaa. Koirani oli kärsinyt vaikken minä sitä huomannut mutta kun se kuume nousi ja koira voi huonosti niin eläinlääkärillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kertoa minulle totuus. Ymmärsin heti mitä eläinlääkäri kertoi ja huomasin merkit jotka olin ohittanut ja olin lisännyt kärsimystä tietämättäni; ja koirani oli 13 v. On rakkautta osata luopua ja ymmärtää milloin ei pidä yritttää pitää kiinni!
Älä juutu menneeseen, se ei koskaan palaa.
Elä tätä päivää, olet, kai, suht'koht terve, se on paljon enemmän, kuin monilla muilla.
Älä ole noin katkera.
Kyllä minäkin tuon ymmärrän.
Kun oma lääkärimme ei suostunut koiraamme lopettamaan, olimme aamulla viemässä sitä naapurikunnan eläinlääkärille.
Kuitenkin se kuoli syliini, auton takapenkillä.
Veimme sen viimeiseen lepoon mökillemme.
Oli kevätkesä, oli ollut kova sade, joka loppui, ja auringonsäteet valaisivat pihan. Jostain kummasta syystä oli perhosia valtoimenaan, papillon.
Koskaan, ikinä, ei näky katoa silmistäni.
Itkettää, kun sitä muistelen.
.
Toivottavasti piakkoin löydät toisen eläilääkärin joka lopettaa lemmikkisi kärsimykset heti siihen paikkaan, kun ne käyvät sille ylitsepääsemättömiklsi.
Ja toivon ettei lemmikkisi kuivamuonassa ole jätteitä eläimistä jotka kituivat lahtaamossa. Aina ei ole uskomista tuoteselostuksiin.
Ne oli tärppejä, joista voi valita, miten asiaa halua käsitellä.
Hyvin pääsit ytimeen ;)
Niin minustakin, silloin ei enää ajattele itseään ;)
Ja sit se rajanveto, milloin itsekkyys loppuu....?
Ei ole pakko kuvitella mitään ;)
Haluan vain kuulostella, miten ihmiset asian näkevät.
Mutta lujasti olen minäkin eri mieltä tuosta lopettamisesta.
Lopetan vaikka omin käsin eläimen joka kärsii.
Eläin ei osaa tuskaansa huutaa, muttei silti tarkoita etteikö se tuntisi sitä.
Lemmikkihamsteri joutui pihalle karattuaan harakoiden repimäksi.Naapuri toi sen verisenä myttynä käsiini.
Olisiko sen pitänyt antaa sitten vielä kitua?
No Way, vesisankkoon meni, elukkaparka.
Siihen pussiin se loppuu jokaisella kysely.
Elämä on, hande...
Saako lain mukaan laillistetulla eläinlääkärillä olla tuollainen etiikka ettei päästä eläintä tuskistaan, vai onko kiyseinen henkilö edes laillistettu lääkäri? Alkaa vähän epäilyttämään.
Ihan varmasti on oikea eläinlääkäri, ja erittäin hyvä sellainen, nyt tosin jo eläköitynyt.
Mikä laki ketään pakottaa tappamaan eläviä olentoja?
Kyllä täältä jokainen lähtee aikanaan, auttamattakin.
.
Palaa sinä takaisin 60 palstalle
siellä saa tapella niin paljon kuin haluaa
Täällä on sellainen tyyli, että täältä häädetään väkeä pois, vaikka enää ei ole kun muutama jäljellä.
Asiaa kirjoittelet, ja toivon Sinun viihtyvän myös täällä.
Mulle tuli sellainen tunne, että ainakin viisaammat eläimet ymmärtävät, mikä niille on parasta.
Minulla oli kymmenen vuotta lemmikkinä isältä peritty hevonen. Sen hommat oli joulukuusenhaku, silloin se valjastettiin reen eteen, ja perunavakojen kyntäminen..
Sitten sille tuli ähky, niinkuin vanhoille hevosille tahtoo tulla. Kävi eläinlääkäri, ja sanoi, että huonolta näyttää.
No aamulla se ei noussut ylös, niin soitin teurastamon sairasauton.
Siinä oli pelko puserossa, että mitä tästä tulee, kun heppa ei nouse ylös, mutta kun auto tuli hevonen nousi ylös, minä talutin sen autoon, jonne se meni uudelleen pitkälleen.
Minulle jäi tunne, että hevonen tiesi, mikä oli homman nimi, ja ymmärsi, että se oli sille parhaaksi.
Itsekkyys loppuu kun todellinen rakkaus alkaa. Puhdas rakkaus luopuu jos se ei voi kanssasi elää, se lopettaa toisen kärsimyksen (eläimen) kun aika on eikä mieti omaa suruaan. Se voisi myös lopettaa toisen ihmisen kärsimyksen, mutta sitten pääsee murhasta linnaan, vaikka todellisuudessa tekisi toisen toiveen mukaisesti ja rakkauden teon.
Juupajaapa. On varmasti kovin eettistä katsella eläimen kärsimystä ja pohtia elämän kallisarvoisuutta. Kotieläimet on meidän vastuulla, meidän huollettavina ja meidän asia on antaa heille arvoisensa poislähtö. Ei kitumalla. Jotkut ihmiset eivät ole lemmikkiensä arvoisia.
Höh...mä en nähnyt mitään katkeraa tuossa viestissä, totta joka sana. Realismia.
Ei itsekkyys lopu milloinkaan. Ihminen on vaan sellainen, että se uskoo tämän päivän jatkuvan niin kauan kun aurinko nousee, ja oman elämän jatkuvan yhtä kauan.
Ja pitääkö itsekkyyden edes loppua. Kyllä terve itsekkyys on yhteiskunnan perusta.
Yhteiskunnan pitäisi pystyä pitämään itsekkyys terveenä.
Tällä hetkellä, kun se on markkinoiden armoilla, itsekkyys on vahvimman ja voimakkaimman itsekkyyttä.
Pöhkö oot :D
Rakkaus on keksintö sana, jolla ei ole merkitystä!
Ihastus ja sen jälkeen omistus toisesta ihmisesta on totta.. josta ei haluta luopua puolin tai toisin.
Se mistä pitää ja oppii pitämään niin lopussa sitä vihataan yli kaiken Suomi kulttuurissa ja sanssa sen nimi on: Ero.
Eivät kaikki jaa sinun kokemuksiasi.
Jaa, jaa, ehkä oonkin.
Mut aina saa olla utelias ja kysellä ;)
Tiedän kyl mitäasioista ajattelen, mut mistä mä tiedän mitä muut ajattelee ;))
Omistus toisesta ihmisestä???? ;))) juokse jo...kuule, omistelija...
Hmm.. totta, kaikkea ei tarvitse Suomi2neloseen.
mut aloituksessa olet ja ketjussa :D
Jummi, sul on varmaan aikas pahis ollu..
Mulla kokemukset pelkästään hyviä, siispä lue uudestaan..oot!
Suuri rakkaus on tuossa kilometrin päässä, mutta saavuttamattomissa.
Se pyyteetön rakkaus on vain pelkuruutta paketoitu hienoon paperiin :)))
Suurin rakkaus on se, kun toista saa vapaasti rakastaa ja saa vastarakkautta, silloin se kasvaa ja rehottaa.
Putkis putkis...mihin se romantiikka nyt katos, kauheen ittekästä....tuollanen ;)
Pyh sun romantiikkas... se on pelkkä mainoskikka :D Täällä on kylmää ja aurinkokin tuijottaa mua ikävästi silmiin :))
Kato mitä mä löysin, eiksoo kiva :P sopii tähän hätään :))
http://www.youtube.com/watch?v=kx6FV2qR2TY
No johan oli tehokasta ;)))
Eihän romantiikka voi olal mainoskikka?
Se on riutumista ja räytymistä, ikävän polttavia kyyneleitä ja sielun kaihoa?
Hirveetä hurmosta, naurua 24/7, euforiaa, suurta tunteenpaloa jne...jne...
Vai? ;))))
Tulee muutes radiosta hyvä levy, kuunteles Sparzanzan, Red-eyed pigs?
tos...
http://www.youtube.com/watch?v=6bibVP8e06M
Nam. possut on kivoja :)))
On se mainoskikka, myös romantiikka on kaupallistettu. Pakastepizzaa sillalla kahden kesken. Poikaystävä joka ihailee karvattomia kainaloita. Jokaiselle jotain, vanhoillepiioillekin - romantiikkaa kissansa kanssa.
Vai oliko se vaan niin että täällä oli paskapäivä ;D 5vuotta erosta, ja vieläkin sitä pitää selvittää, miksi ja miten ja kuinka. Joko exällä on kumipää, tai mun paistinpannu vaatii teroittamista. Tosin mä kyllä kostin käymällä täällä työaikana, ou sweet revenge :))))
http://www.youtube.com/watch?v=Y8kwC72XzMg
Hiivatti! Vaikka kuinka koetan sihdata, pieleen menee... Anjuskalle tää oli. Toisaalta sinne se taisi mennäkin, mitä mä tässä valitan ;))
Näethän kelle, on tuolla tuo uusi puunäkymä.
Kappas! Wau... Ei tuo nyt paras mahdollinen ole, mutta jotain kuitenkin. Tänks, en olis itte huomannut, sen verran pieni nappi.