Olen miettinyt pitkään että onko muilla tällaista. Eli että jos on pitkän aikaa yksikseen vain kotosalla niin erakoituu/syrjäytyy ja tulee ahdistava olo...Mulle tää tapahtuu jo yhdessä päivässä! Ainoa pelastus on mennä ja tehdä jotain. Mulle pelastus on jos voin puhua jollekin. Se ei riitä että menee kauppaan tai kirjastoon. Jotain apua tästä on tietysti, mutta ei sellaista "kunnon buustia" ahdistukseen.
Soittaminen kaverille/tutulle auttaa myös. Mutta se paha tässä erakoitumisessa on että sitten kun menee ihmisten ilmoille tai soittaa puhelimella niin on aika heikko olo! Pelottaa että miten menee ja se myös että silloin ihmistä pystyy käyttämään hyväkseen...toinen ei osaa puolustautua ahdistuksen takia. Siitä voi tulla tosi paha olo ja ahdistus pahenee.
Soittaminen kaverille/tutulle auttaa myös. Mutta se paha tässä erakoitumisessa on että sitten kun menee ihmisten ilmoille tai soittaa puhelimella niin on aika heikko olo! Pelottaa että miten menee ja se myös että silloin ihmistä pystyy käyttämään hyväkseen...toinen ei osaa puolustautua ahdistuksen takia. Siitä voi tulla tosi paha olo ja ahdistus pahenee.
Vastaukset 3
Vanhimmat
...tuntuu joskus, että olen puhekontaktissa ihmisten kanssa vain netin välityksellä, eikä se ole ollenkaan hyvä asia! vihaan itseäni tämän takia. Kannattaa olla mahdollisimman usein ystävien kanssa, jotta järki säilyy. Yksinäisyys tekee hulluksi.
Joo, on muillakin sellaista, vaikka itse kyllä olen aika sinut sen kanssa että olen erakkoluonne eikä se suuremmin ahdista, kunhan elämässä kuitenkin on jotain sisältöä (esim. opiskelu tai työ).
Minä olen huomannut, että myös kirjeiden kirjoittaminen auttaa. Ja varsinkin kun saa niitä kirjeitä! Ujoille se sopii erityisen hyvin, kun voi kommunikoida ja olla silti yksin. Myös vaikeat asiat on helpompi kirjoittaa kuin sanoa. Se lisää itsetuntemusta ja -luottamusta, ja sitten on helpompi olla ihan "oikeissa" kommunikaatiotilanteissa.
En tiedä, kaipa kirjeitsekin ihmistä voi käyttää hyväkseen, mutta kyllä se aika paljon vaikeampaa on kuin reaaliaikaisesti. En ole koskaan pelännyt sellaista. Minun kirjeystäväni ovat selkeästi vain kuuntelijoita, joilta en odotakaan mitään neuvoja, lähinnä vain omia kokemuksia tai uusia näkökulmia asioihin.
Kirjeiden kirjoittamiseen ei voi jäädä koukkuun niinkuin chattiin tai irkkiin, tai ainakin on hyvin vaikea hankkia niin paljon kirjeystäviä... Itse olen ihan perinteisillä kynä ja paperi -linjoilla, mutta mikseipä sähköpostikin ajaisi saman asian. Makukysymys.
Niin,on minulle aivan arkipäivää tuollainen, jo yhden päivän jälkeen tulee kauhea ahdistus yksinolosta,minkä vuoksi pitää yrittää saaha jotaki kaveria seurax tai pitää päästä jonnekin. Kirjasto ja kauppa eivät tosiaankaan auta,minulla ne saavat vain paniikkikohtauksen aikaiseksi tuollaisessa tilanteessa,töissäolollakin on aika samanlainen vaikutus.. Niinno,minun kohdalla jonkun luotettavan kaverin kanssa p*skanjauhaminen on aika hyvä helpotuskeino.. :> ylihuomenna on myös ensimmäinen psykiatrin aika,pitää kattoa että onko siitä taas mtn hyötyä..