jos täällä on joitakin jotka yrittää toipua syömishäiriöstä niin auttakaa!:(
nyt tuli taas joku ihme kuvitelma pitkän tauon jälkeen että oisin jotenki kauheen iso, kun näin lasi ikkunoista toisen mun mittasen naisen joka oli ihan tavallinen kaikin puoli, paino, koko ym. ja sitten se oli mua tosin paljon kapeampi, en ymmärrä, olen vielä sairas siis ulkonäköisestikin ja pienempiä vaatteita käytän kun se, en oikeen tajua miten voin olla leveämpi kun se jos mahdun pienempiin vaatteisiin...nytte mulla tuli kauhea sekava olo..onko teillä tämmösii kuvitelmaa ollut tai muuta..tiijän että syömishäiriöinen kuvittelee paljon..mutta niin mitä?
nyt tuli taas joku ihme kuvitelma pitkän tauon jälkeen että oisin jotenki kauheen iso, kun näin lasi ikkunoista toisen mun mittasen naisen joka oli ihan tavallinen kaikin puoli, paino, koko ym. ja sitten se oli mua tosin paljon kapeampi, en ymmärrä, olen vielä sairas siis ulkonäköisestikin ja pienempiä vaatteita käytän kun se, en oikeen tajua miten voin olla leveämpi kun se jos mahdun pienempiin vaatteisiin...nytte mulla tuli kauhea sekava olo..onko teillä tämmösii kuvitelmaa ollut tai muuta..tiijän että syömishäiriöinen kuvittelee paljon..mutta niin mitä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
itsellä tulee samanlaisia oloja välillä, ihan yhtäkkiä kuljen peilin ohi ja kuvittelen näyttäväni norsulta vaikka hetkeä aiemmin kaikki oli vielä hyvin ja tuntuu ihan siltä kun koko maailma murenisi ja sitten alan kasvatella sitä ajatusta päässäni kuinka iso ja inhottava ja kamala ihminen olen ja en osaa käsitellä tälläisiä asioita...paitsi kappas vain ruoan avulla...tai vaihtoehtoisesti päihteiden...mitkä ei kyllä sovi tämän hetkiseen elämääni...ja syödäkkin pitäisi...siinä sitten ahdistun aikani ja toivon että se menee ohi :/ anteeksi, ei ollut kauheasti apua, mutta et sinä yksin ole... mutta ihmeessä jos jollain neuvoa niin täällä on varmasti monia keille niistä olisi suuri apu
mulla on samanlaisia ajatuksia. en enää pidä itseäni läskinä mutten myöskään näe itseäni laihana. farkkukoko on 24-25 silti mielestäni jalkani eivät ole mitenkään kapeat. myöskin jos saan pienen kasan nahkaa puristettua esim. vatsasta se on mielestäni ylimääräistä joka pitää jumpata pois. toisaalta en halua ajatella että olisin laiha koska sitten ehkä lopettaisin tämän älyttömän tarkkailun ja pelkään että se johtaisi lihomiseen.
kuitenkaan mielestäni ongelma ei ole kovin paha koska jaksan hoitaa kotia perhettä ja urheilla. valitettavasti luulen että tästä ei voi parantua ehkä sinulla voisi joku psykiatri saada muutoksen aikaan itsellä ne ei ole auttaneet enkä jaksa niissä enää edes käydä.