neuvoa kosteusmittaukseen 15v vanhan talon hankinnassa

Olet ilmeisesti ostaja? Väitän, että nykymenetelmillä tehtävistä vanhojen omakotitalojen kosteusmittauksista suurin osa on OSTAJALLE turhia. Väitteeni perustuu siihen, että yleensä kohteen taustatiedot hankitaan 15 minuuttia ennen mittaustoimenpiteisiin ryhtymistä. Niin ammattilaista ei olekaan, että tuossa ajassa voisi rationaalisesti harkita (sekä tekniseltä, että juridiselta kannalta), mitä kannattaa/ pitää tutkia ja mitä ei kannata. Käytännössä kosteusmittauksen ja kuntotarkastuksen päätavoite on lisätyön myyminen tarkastajalle. Mittaukset tehdään pääsääntöisesti pintapuolisesti ja aistinvaraisesti, joka tarkoittaa, että "mahdollisen virheen olemassaoloa ei täysin voi sulkea pois ILMAN TARKEMPIA TUTKIMUKSIA" (kuten raportissa yleensä todetaan).

Otan yhden esimerkin: Kaupan kohteena olevaan omakotitaloon on myyjän ilmoituksen mukaan tehty "täydellinen kylpyhuone- ja saunaremontti v. 2010". Kylpyhuoneeseen tehdään kosteusmittaukset, jonka tulokset viittaavat mahdolliseen kosteusvaurioon (usein tuodaan esille myös se, että jotkut materiaalit saattavat näyttää mittarissa korkeampia arvoja, ja vesivaurio ei näinollen ole ainut mahdollinen "kohonneen arvon" selittävä tekijä). Herää kysymys, miten asia tarkistetaan? Ainoa keino on avata rakenteet ja mitata sieltä. Kuka maksaa? Tuskin myyjä, koska hän on juuri tehnyt remontin, eikä usko siellä olevan mitään kosteuksia! Ostaja saa luvan avata rakenteen, mikäli kustantaa kaikki siitä aiheutuvat kustannukset ja saattaa rakenteet siihen kuntoon, kuin ne olivat ennen tutkimuksia. Valitettavasti juuri kylpyhuoneen osalta tämä tuleekin aika kalliiksi, koska vesieristettä ei saa rikkoa. Ostajan on lähes 100% varmuudella tyydyttävä uskomaan, että kaikki on kunnossa.

Kauppa tehdään. Muutaman vuoden kuluttua havaitaan, että kph:n viereiseen huoneeseen tulee outo haju. Se paikannetaan, ja osoittautuu mittavaksi homevaurioksi, joka on saanut alkunsa kylpyhuoneen lattiasta. Siellä siis olikin vika. Asia viedään oikeuteen. Vastapuolen (myyjän) huomattavana etuna on kosteusmittauspöytäkirja, jossa selkeästi tuodaan esille lisätutkimustarve, jota ei ole tehty. Lisätutkimusten laiminlyönnin vuoksi ostaja saa ehkä vain murto-osan niistä kustannuksista, jotka remontti kokonaisuudessaan vaatii. Jos vastapuolella on hyvä asianajaja, ostaja ei saa välttämättä mitään.

Entäpä, jos kosteusmittausta ei olisikaan suoritettu? Ei olisi mitään mittauspöytäkirjaa ja myyntiesitteen mukaan kph on täysin kunnostettu v. 2010. Kylpyhuoneen tekninen käyttöikä on n. 15 - 25 vuotta, joten myyjä on vastuussa kaikista kylpyhuoneen vaurion aiheuttamista vahingoista (edellyttäen, että virhe tai laajemman vian aiheuttaja on ollut kauppaa tehtäessä). Laki ei edellytä kosteusmittausten ja kuntotarkistusten suorittamista ei myynti- eikä ostotilanteessa, vaan ostaja saa LÄHTÖKOHTAISESTI luottaa myyjän antamiin tietoihin.

Olen pahoillani, etten vastannut varsinaiseen kysymykseesi.

välttämättä kerro mitään talon kunnosta. Kuivatkin rakenteet voivat olla ihan yhtä homeessa kuin kosteat.
Kylpyhuoneen kosteuden mittaaminen on aika ongelmallista. Pintamittarit eivät juuri kerro mitään ja "oikea" kosteusmittaus vaatisi reiän poraamista ja vesieristeen särkemistä. Kaakelien alta pitäisi noin vuoden 2000 jälkeen rakennetuista kylpyhuoneista löytyä vesieriste. Myyjältä voisi kysellä, onko vesieristeen teosta olemassa tarkastuspöytäkirja. Asunto Oy:issä tuollainen aika usein löytyy.
Mittauksia tärkeämpää olisi ymmärtää millaisia riskirakenteita juuri tietyn ajankohdan ja tietyn rakennustavan kohteissa on. Näiden riskirakenteiden kuntoa voisi sitten tarkemmin tutkia. Jos ei itse tiedä / ymmärrä kannattaa ottaa oma asiantuntija mukaan asuntokaupoille. Jos iskee kouransa homepaskaan, kaikki menee...