Mikä on oikea sanamuoto testamenttiin, jos tarkoituksenani on ilmaista nämä asiat:
1. mikäli kuolen nuoremman lapseni ollessa alaikäinen, toivon että vanhempi ( täysi-ikäinen ) lapseni tulisi nuoremman huoltajaksi minun sijaani
2. testamenttaan asuntoni vanhemmalla lapselleni, ja hänellä on oikeus maksaa nuoremman lakiosuus rahassa. Mutta nuoremmalla on oikeus asua asunnossa esim. 25-vuotiaaksi asti ( onko oikea termi hallintaoikeus? asumisoikeus? ) yhdessä isoveljen kanssa tai - veljen suostumuksella - täysi-ikäisenä yksikseen. Tämä oikeus ei kuitenkaan koskisi pikkuveljen mahdollista tyttöystävää tai avo- tai aviovaimoa eikä hänen isäänsä ( josta olen eronnut jo iät ja ajat sitten ). Isoveljellä ei ole oikeutta myydä asuntoa ilman pikkuveljen suostumusta ennen kuin nuoremepi veli on täyttänyt 25 vuotta.
1. mikäli kuolen nuoremman lapseni ollessa alaikäinen, toivon että vanhempi ( täysi-ikäinen ) lapseni tulisi nuoremman huoltajaksi minun sijaani
2. testamenttaan asuntoni vanhemmalla lapselleni, ja hänellä on oikeus maksaa nuoremman lakiosuus rahassa. Mutta nuoremmalla on oikeus asua asunnossa esim. 25-vuotiaaksi asti ( onko oikea termi hallintaoikeus? asumisoikeus? ) yhdessä isoveljen kanssa tai - veljen suostumuksella - täysi-ikäisenä yksikseen. Tämä oikeus ei kuitenkaan koskisi pikkuveljen mahdollista tyttöystävää tai avo- tai aviovaimoa eikä hänen isäänsä ( josta olen eronnut jo iät ja ajat sitten ). Isoveljellä ei ole oikeutta myydä asuntoa ilman pikkuveljen suostumusta ennen kuin nuoremepi veli on täyttänyt 25 vuotta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
"nuoremmalla on oikeus asua asunnossa esim. 25-vuotiaaksi asti ( onko oikea termi hallintaoikeus? asumisoikeus? ) yhdessä isoveljen kanssa tai - veljen suostumuksella - täysi-ikäisenä yksikseen. Tämä oikeus ei kuitenkaan koskisi pikkuveljen mahdollista tyttöystävää tai avo- tai aviovaimoa eikä hänen isäänsä ( josta olen eronnut jo iät ja ajat sitten )."
Onko tarkoituksenne TODELLAKIN rajoittaa nuoremman poikanne elämää siten, että hänen tyttöystävänsä, avovaimonsa tai edes aviovaimonsa ei saisi asua hänen kanssaan ko. huoneistossa - vaikka isoveli olisi muuttanut asunnosta pois? Pitäisikö nuoremman poikanne siis asua ainakin 25-vuotiaaksi yksikseen? Entäpä sen jälkeen? Saisiko hän, jos 25 vuotta täytettyään jatkaisi asumistaan isoveljen vuokralaisena, tuolloin ottaa tyttöystävänsä jne. luokseen asumaan? Olisiko kenties syytä yksin tein ulottaa tyttöystävän jne. asumiskielto siihen asti, kun poikanne on täyttänyt 40 / 50 / 60 vuotta?
Koskisiko tyttöystävän jne. asumiskielto vain nuorempaa poikaanne? Vanhempi poikanne saa valtaosan omaisuudestanne (3/4), nuorempi vain lakiosuutensa (1/4), mutta olisiko vanhempi lisäksi oikeutettu ottamaan tyttöystävän, avo- tai aviovaimon asumaan luokseen teiltä perimäänsä huoneistoon? Jos hän saa niin tehdä, niin miksi sitten ei nuorempi poikanne? Olisi mielenkiintoista saada tietää, mitä on ajatuksenjuoksunne takana.
No, olkoonpa motiivinne mikä tahansa, ette voi pätevästi rajoittaa poikanne elämää aikomallanne tavalla. Vuokralainenkin voi ottaa avo- tai aviopuolison vuokraamaansa huoneistoon kanssaan asumaan, vaikka vuokrasopimuksessa menettely olisi kielletty. Professori Aulis Aarnio kirjoittaa teoksessaan Suomen jäämistöoikeus II asiaanne sivuten seuraavasti:
"Ei ainoastaan suoranainen kielto solmia avioliittoa tai viettää yhdyselämää jonkun kanssa tee testamenttiehdosta kiellettyä, vaan jo se, että ehto rajoittaa ihmisen luonnollista valinnan vapautta häntä koskevissa tärkeissä asioissa, riittää ehdon mitättömäksi tuomitsemiseen."
Kiitos tiedosta.
Tarkoituksenani ei todellakaan olisi rajoittaa poikani oikeutta valita puoliso ( tai olla valitsematta ) vaan ajattelin sellaista tilannetta, että pojalle ja hänen mahdolliselle naisystävälleen tulisi ero, ja naisystävä kieltäytyisi muuttamasta asunnosta pois. En tarkoittanut, ettei poika saisi asua asunnossa tyttöystävän kanssa ( ja mitenkäs minä sen pystyisin haudan takaa estääänkään ;) ), vaan ettei tyttöystävällä mahdollisen eron tultua olisi oikeutta jäädä asuntoon, vaan se joka siinä tilanteessa joutuisi muuttamaan olisi nainen eikä minun lapseni.
Poikien isä eli ex-avomieheni nimittäin toimi aikanaan juuri niin että kerta kaikkiaan kieltäytyi muuttamasta pois eron jäkeen, vaikka asunto oli minun ikiomani ( olin ostanut sen jo ennen kuin tapasinkaan hänet ), enkä tahtoisi poikieni kokevan samaa helvettiä.
Menee hiukan sivuun aiheesta, mutta kerron miten itse menettelin vastaavassa tilanteessa:
Exäni haki kanssani yhdessä eroa (tämä tapahtui vanhan lain aikana) muttei sitten suostunutkaan muuttamaan pois. Kolmen kuukauden raja alkoi uhkaavasti häämöttää, kunnes keksin tehdä ystävättäreni kanssa diilin. Mikäli mies ei vapaaehtoisesti lähde, nostan syytteen aviorikoksesta ja ystävättäreni tulee todistamaan maanneensa mieheni kanssa. Eli lähde tai maksat ja lähdet. Hän lähti.
Tämä sotku syntyi lakimiehen tunaroinnista, asumuseroasiakirjoihin ei oltu merkitty nk. häätöpykälää. Olkaa tarkkoina - miksi muuten lakimiehiä tarvitaan jos itse pitää osata nuo kaikki asiat tarkistaa?
En minäkään ihan tarkkaan tajunnut, mitä hait testamentillasi, mutta on hieno asia, että edes jotkut ihmiset ajattelevat eteenpäin - niin mielipuolisia sotkuja syntyy tilanteissa kun sun ja mun ja meidän lapsia - eikä kukaan kolmikymppinen oikeasti usko kuolevansa.
Siteerauksesi Aarniosta on varmastikin oikea, mutta oikeustieteestä löytyy myös tulkinta, että testamentintekijä saa rajoittaa testamentinsaajan oikeutta esim. solmia avioliitto jonkun tietyn henkilön kanssa. Tästä esim. professori Urpo Kangas. Tällainen ehto on sallittu, koska testamentinsaajalla on aina valinnanvapaus: hän voi noudattaa testamentin ehtoa ja hyötyä testamenttisaannosta tai hän voi olla noudattamatta sitä ja jäädä ilman testamentissa määrättyä etua.
>>Vuokralainenkin voi ottaa avo- tai aviopuolison vuokraamaansa huoneistoon kanssaan asumaan, vaikka vuokrasopimuksessa menettely olisi kielletty.>>
Sopimusjuridiikassa tällaisia rajoittavia ehtoja pidetään kohtuuttomina juuri mainitsemistasi syistä. Testamenttioikeudessa saaja on kuitenkin täysin vapaan valintatilanteen edessä. Ollako ahne ja noudattaa testamenttia vai valita oma vapaus. Jokainen saa itse päättää, millä hinnalla vapautensa myy.
>>En tarkoittanut, ettei poika saisi asua asunnossa tyttöystävän kanssa ( ja mitenkäs minä sen pystyisin haudan takaa estääänkään )>>
Muotoile uudelleen ja täsmällisesti testamenttiehtosi, jos et halua rajoittaa poikasi elämää.
Testamentilla nimittäin VOI RAJOITTAA testamentinsaajan elämää, jos sitä haluaa (ja jos testamentinsaaja on ahne). Miten se onnistuu, kysyt. Siten, että esim. määräät koko asunnon jollekin ihan muulle kuin pojallesi, jos hän ei noudata antamaasi määräystä olla solmimatta parisuhde tai avioliitto jonkun kanssa.
Hullua ehkä, mutta testamentintekijällä on erittäin laaja vapaus sisällyttää testamenttiinsa määräyksiä. Ainoa, mikä menee mitättömän ehdon puolelle, on tilanne, jossa testamentin ehtona on se, että testamentinsaajan on etu saadakseen tehtävä jokin rikollinen teko. Tällainen ehto rikoksen tekemiseksi katsotaan non-skriptum'iksi eli aivan kuin vaatimusta rikoksesta ei olisikaan kirjoitettu ja saaja siten saa pitää testamentissa määrätyn etuuden itsellään, vaikkei teekään rikosta.
Miten tällainen asia siis olisi sanallisesti muotoiltava? Kun kyse oin siitä että pojalla on oikeus tiettyyn ikään asti asua asunnossa, niin onko kysymys asumisoikeudesta vai asunnon hallintaoikeudesta vai mistä, eli mikä on oikea termi? Voiko asian muotoilla esim. siten että poika saa lisäksi ottaa ko. asuntoon asumaan tyttöystävänsä tai muun tuttavansa vain isoveljen eli asunnon omistajan suostumuksella?
Entä tämä kysysmys siitä että isoveljestä tulisi huoltaja? Onko se mahdollista? Veljeksillä on 9 vuoden ikäero: toinen on nyt 20 ja toinen 11.
Urpo Kangas siis on sinun mukaasi tätä mieltä:
"Ainoa, mikä menee mitättömän ehdon puolelle, on tilanne, jossa testamentin ehtona on se, että testamentinsaajan on etu saadakseen tehtävä jokin rikollinen teko."
En kolmeen päivään voi tutkia kirjallisuutta. Aulis Aarnio kuitenkin viittasi mm. KKO:n prejudikaattiin (jota nyt en netistä löytänyt), missä oli muistaakseni kysymys siitä, että testaattori oli määrännyt perintönsä jaettavaksi vasta, kun hänen kaikki lapsensa olivat tulleet täysi-ikäisiksi; jos joku sitä ennen muuttaisi pois kotoa, hän menettäisi testamenttiin perustuvan oikeutensa. Testaattorin tytär oli testamenttiehdon vastaisesti avioitunut ja muuttanut pois kotoa. Hänen kanteestaan testamenttiehto julistettiin mitättömäksi.
Aarnio on käsitellyt asiaa teoksessaan Suomen jäämistöoikeus II. Mistähän Kankaan esitys löytyy?
Kankaan esitys taitaa olla vasta tulossa. Joten maltapa hetki.
Kohta 1.
Oikea sanamuoto:
"Mikäli kuolen nuoremman lapseni ollessa alaikäinen, toivon että vanhempi ( täysi-ikäinen ) lapseni tulisi nuoremman huoltajaksi minun sijaani."
Huoltajan määrää lapsen kotipaikan käräjäoikeus. Hakemuksen voi tehdä vanhempi lapsi (tai isä tai sosiaalilautakunta). Lapsen isälle varataan tilaisuus tulla asiassa kuulluksi. Kuolleen huoltajan toivomus ei sido käräjäoikeutta.
Testaattori voi aina antaa määräyksen siitä, kuka (muu kuin huoltaja) hoitaa lapselle perintönä tulevaa omaisuutta lapsen alaikäisyyden ajan.
Kohta 2.
Oikea sanamuoto:
"Testamenttaan asuntoni vanhemmalla lapselleni, ja hänellä on oikeus maksaa nuoremman lakiosuus rahassa. Mutta nuoremmalla on oikeus asua asunnossa 25-vuotiaaksi asti yhdessä isoveljen kanssa tai - veljen suostumuksella - täysi-ikäisenä yksikseen. Isoveljellä ei ole oikeutta myydä asuntoa ilman pikkuveljen suostumusta ennen kuin nuoremepi veli on täyttänyt 25 vuotta."
Perintökaaren 12 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan testamenttiin perustuvaa käyttöoikeutta ei saa toiselle luovuttaa (mikäli testamentista ei muuta johdu). Siten tällainen käyttöoikeus ei nähdäkseni vastoin poikienne tahtoa voi erotilanteessa siirtyä pojan tyttöystävälle tai avo/aviovaimolle.
Ehkä olisi vielä syytä täsmentää, onko nuorempi poika velvollinen asumisajaltaan osallistumaan huoneistosta menevän yhtiövastikkeen maksamiseen, vai saako hän asua hallitsemansa tilan osalta toisen pojan kustannuksella.
Poikienne etua mahdollisessa avioerossa turvaisi määräys, että testamentisaajan puolisolla ei ole avio-oikeutta testamentilla saatuun omaisuuteen eikä sen tuottoon. Määräys ulottuu lain mukaan myös saadun omaisuuden tilalle tulevaan omaisuuteen.
Testamentissa voi esittää 'toiveen' lapsen tulevasta huoltajasta. Mikäli viranomaiset sitten katsovat ko. huoltajan soveltuvaksi, niin sitten toive toteutuu - muutoin ei.
Eikös tämä asia tullut selväksi jo edellisestä vastauksesta.
Aina ei jaksa lukea kaikkia käytyjä keskusteluja....