tyttäreni on masentunut, anorektinen, apaattinen. Ei pärjää luonani, itkseskelee ja ei syö. oli sairaalassa. yritti kotiutua, ei onnistunut, kiireellisenä sijoitettiin. Nyt puollan huostaanottoaan, saa 24/7 valvonnan ja tuen, ja lomailla luonani niin paljon kuin haluaa. Olen kummajainen muiden mielestä, mutta mielestäni osoitan vaan rakkauteni lapselleni.
mikäkö ongelma? -Ihan hirveän paha mieli, koska tytär vihainen, katkera ja pettynyt, kun lähetän hänet pois....
mikäkö ongelma? -Ihan hirveän paha mieli, koska tytär vihainen, katkera ja pettynyt, kun lähetän hänet pois....
Vastaukset 14
Vanhimmat
Miksi ihmeessä luulet olevasi POIKKEUS vanhemmissa?
Siinäkö, että haet apua lapsellesi?
Siinä suhteessa et varmasti ole poikkeus.
Mutta siinä suhteessa olet kyllä erikoinen, että iloitset lapsesi huostaanotosta. Sitä en ymmärrä, koska muutamia vuosia sitten anorektikot sentään hoidettiin vielä täysin ilman huostaanottoa - siis ne harvat, ketä yleensä hoidettiin - mutta tottahan nykyään sijaishuolto haluaa siivunsa joka siunatun tapauksesta.
Toivottavasti sijaispaikassa löytyy todelista asiantuntemusta syömishäiriön hoidoon, koska sitä on tarjolla tässä maassa äärimmäisen vähän. Pelkkä huostaanolttohan ei lasta paranna...
Jos puollat lapsesi tai nuoresi huostaanottoa muista myös että sinulla on lapsesi isänä oikeus olla yhteydessä lapseesi niin paljon kuin siihen on tarvetta lapsesi puolelta.
Myös sijaishuollon olojen valvontaa on syytä tehdä ja koko ajan olla tietoinen siitä tosiasiasta etteivät viranomaiset keille valvonta voimassa olevien lakien mukaan (sijaishuoltopäätöksen tehneet, avit ja valvira jne)
sitä lapsesi puolesta tee.
Sossuilla on valvonta tasoa että jos mitään ei kuulu niin lapsella on asiat sijaishuollossa ok....
Samoin lapsellesi on tehtävä, jos ei vielä ole tehtynä kuten pitäisi olla, asiakassuunnitelma sekä terveydenhuollon hoitosuunnitelma
joka sinunkin on lapsesi vanhempana saatava vähintäänkin tietoosi,
vaikka sinun pitäisikin olla molemmissa mukana alaikäsen lapsesi huoltajan ominaisuudessa (laki sanoo näin).
Miksi huostaanotto lapselle joka tarvitsee terveydenhuollon palveluita?
Miksi ihmeessä?
Eikö samoja verovaoilla kustannettavia palveluita annetakkaan kotona asuvalle lapselle?
Tai eikö lapsen omaa vanhempaa ole syytä, halua, laki velvoita jne auttaamaan ja tukemaan sairaan lapsensa kanssa
mutta saman tuen ja avun saa sijaishuolto sormeakaan nostamatta!
Tälläinen tämä Suomi on. Lapset erotetaan vanhemmistaan ja vielä huostaanotetaankin päälle päätteeksi. Hyvä me ja hyvä Suomi.
"Miksi huostaanotto lapselle joka tarvitsee terveydenhuollon palveluita?"
Nimenomaan!
Mutta tällaisia suomalaiset ovat. He luulevat, että kärpästä kannattaa ampua tykillä.
Suomalainen tuntee olevansa turvassa vasta, kun ympärillä häärii mahdollisimman massiivinen byrokratia.
Ymmärrän kyllä, että kriittisessä vaiheessa oleva anorektikko ei pärjää enää kotona, eikä vanhempien voi olettaa valvovan ja hoitavan lasta loputtomiin 24 tuntia vuorokaudessa, siihen tarvitaan TERVEYDENHOIDON AMMATTILAISIA.
Mutta ammattiapua on lakien mukaan saatava myös ilman huostaanottoa!
Ahne sijaishuolto tässä vain yrittää kahmia rahaa sairaiden lasten kustannuksella. Ikävä kyllä olen kuullut, että huostaanotot ovat kuin varkain hiipineet myös syömishäiriöisten lasten keskuuteen.
Huostaanoltto on sellainen toimenpide, että se ei anna yleensä aihetta iloon. Lapsella on aivan varmasti oikeus - kuten aikuisellakin - terveydenhoitoon täysin ilman huostaanottoa.
Yhteiskunta yrittää ilmeisesti tässäkin pestä huonoa omaatuntoaan lasten terv.hoidon alasajosta OTTAMALLA LAPSET HUOSTAAN, että ihmisten huomio ei kohdistuisi terveydenhoidon puutteisiin, vaan huostaanotolla kääntyisi huonoiksi leimattuihin vanhempiin. Niinhän huostaanotossa edelleen tapahtuu, sitä aloittajaan ei pysty kieltämään.
Ja voi, voi, miten paljon vuosien mittaan minäkin olen nähnyt palstoilla typerien ihmisten kirjoituksia aiheesta "Onhan se nyt varmasti vanhempien syy, jos lapsi ei syö" :D :D Tuon tietämättömämpää ei rahanahne tollokaan tuskin kykene esittämään.
Syömishäiriöisten huostaanotot ovat siitä julmaa bisnestä, kuten edellä jo kirjoitettiin, että OIKEAA auttavaa hoitoa heille ei Suomesta juurikaan löydy. Jos sellaiseen sattuu pääsemään, ei niissä tapauksessa yleensä tehdäkään huostaanottoa, se tehdään vain lumehoitotapauksissa.
aloittaJa vasTaa
mikä terveydenhuollon sektori haluaa ottaa esim puoleksi vuodeksi kerrallaan 24/7 valvontaan lapseni?
sairaalajaksot ovat 7-30vrk mittaisia, eivät lapsenkaan tahdosta pitempiä, koska sielä syödään, maataan ja nukutaan. ei mitään aktiviteettia, sairaita ihmisiä ympärillä.
valitettavasti itse en ole niin varakas että voisin olla lapsen kanssa yötäpäivää kotona. huostaanotto on mielestäni oiva ratkaisu, ja juuri tässä kohtaa tunnun olevan kummajainen, kun en sitä vastusta. jokainen aivollinen ihminen huolehtii lapsestaan, en sitä väittänyt että se olisi erikoista.
"mikä terveydenhuollon sektori haluaa ottaa esim puoleksi vuodeksi kerrallaan 24/7 valvontaan lapseni?"
Esim. Ulfåsa HUS:n piirissä on sellainen paikka, muista sairaanhoitopiireistä en tiedä. Mutta akuutissa vaiheessa joka ainut sairaala on velvollinen ottamaan lapsen nenä-mahaletkuihin ja vastaamaan, että lapsi säilyy hengissä.
Paikkoja on kuitenkin Ulfåsassakin naurettavan vähän tarpeeseen nähden eli täysin riittämättömästi, SEN TAKIA HUOSTAANOTTOJA tehdään, vaikka niillä ei lasta parannetakaan.
Voisitko kertoa, mikä ls-laitos otti lapsen 24/7 valvontaansa? Hoidollisillakin osastoilla on tietysti yököt valvomassa, mutta ei heillä ole aikaa paneutua pelkästään yhteen lapseen. Pahimmassa vaiheessa anorektikko tarvitsee tosiaan aikuisen vierelleen vrk:n ympäri. Ihanne olisi tietysti, että tuo henkilö olisi terapeutti, mutta sellaiseen ei Suomessa ole mahdollisuutta. Yhteiskunta ei pidä näiden lasten auttamista niin tärkeänä, että PARANTAVAA apua olisi heille järjestetty.
Suomessa siis lapsen hengissä pitäminen riittää, lastensuojelulaitosten henkilöstön ammattitaito on kaukana oikeasta auttavasta ja parantavasta avusta. SEN TAKIA täällä protestoidaan huostaanottoja vastaan, koska julkisessa terv.huollossa pitäisi olla riittävästi paikkoja ja oikeaa ammattiapua myös näille lapsille.
Mitä hyötyä on ottaa lapsi jonnekin kytättäväksi vaikka kuukauden ajaksi ja kotiuttaa sen jälkeen, jolloin tilanne jatkuu ennallaan. Kuten edellä jo muut ovat kirjoittaneet, niin korostan minäkin, että pelkkä huostaanotto ei lasta paranna, jos hänen kotioloissaan ollut jotain ratkaisevasti pielessä ennen huostaanottoa.
Olet samassa veneessä kuin muutkin vanhemmat, jotka yrittävät löytää apua syömishäiriöiselle lapselleen. Varmasti on paha mieli kun lapsi tarvitsisi apua, sairaanhoitoa, mutta Suomessa tarjotaan lähinnä vain huostaanottoa.
Oletko ajatellut, että hän saattaa joutua olemaan 18 ikävuoteen asti paikassa, joka vain rahastaa hänen kustannuksellaan, koska heillä ei ole pienintäkään mahdollisuutta parantaa hänen syömishäiriötään? Kun ammattitaito puuttuu, ei paljoa ole odotettavissa.
Tietysti sijaishuolto osaa itse mainostaa olemattomia taitojaan, esim. sairaanhoitaja-sijaisvanhempaa pidetään suorastaan ihmeidentekijänä, mitä hän ei varmasti ole, ei edes vaikka sattuisi olemaan psykiatrinen sh. Jos lapsi on laitoksessa ja käy ulkopuolella analyyttisessä psykoterapiassa, on aiheellista kysyä, eikö hän voisi jatkaa terapiaa kotoakin käsin sen jälkeen kun hänen henkiin jäämisensä on varmistettu.
Jos iloitset siitä, että lapsesi saa olla huostaanotettuna ehkä vuosia, sitä on mahdoton ymmärtää. Et ilmeisesti tiedä riittävästi nykyisen sijaishuollon tilasta ja siitä, miten suurta vaihtelua lasten kohtelussa eri paikkojen välillä on.
Toisaalta sanot heti alussa, että lapsi on anorektinen... Eikö hän olekaan varsinaisesti anorektikko, vaan päädiagnoosi on masennus? Jos huostaanotto parantaa jopa masennuksenkin, niin jo on aikoihin eletty.
Syömishäiriö on aina myös psyykkinen häiriö. Eli jotain on vikana todennäköisesti siellä kotona, esimerkiksi vuorovaikutussuhteissa tai pienillä lapsilla kiintymyssuhteessa.
Johan saatiin tyhmyyden-huippu-kommentti tähänkin ketjuun!
Vai muka joka siunatun psyykinen ongelma on kotoa lähtöisin, HAH, HAH ja vielä kerran suuri HAH-HAH!
Eikö tuo nimimerkki ole sama idiootti, joka on ennenkin täällä käynyt todistelemassa typeryyttään. Jos on sama, niin täytyy sanoa, että ei tarvitse todistella enää, tyhmyytesi kyllä uskotaan jo.
Kun järkeä olisi päässä edes hivenen verran, tajuaisi pitää suunsa kiinni. Tuollaisilla möläytyksillä saa aikaan pahaa nimenomaan lasten elämään. Ja tuollaisesta asenteestahan pitää rahanahne sijaishuolto huolen, ei niitä lasten elämään muuten tarvita ollenkaan.
Ulkomaisten tutkimusten mukaan syömishäiriöistä paranee nykyisillä hoitomenetelmillä noin 80 % potilaista. Olen kuullut HYKS:ssä tehtyjen, mutta julkaisemattomien tutkimusten mukaan luvut olisivat meillä kansainvälisten lukujen suuntaisia. Sitä en itse kuitenkaan usko, Suomi on niin paljon jäljessä hoitomenetelmien suhteen muusta maailmasta. Muistan Pia Charpentierinkin sanoneen, että meikäläisissä hoidoissa on paljon kehittämisen varaa ja se on paljon sanottu henkilöltä, joka omistaa syömishäiriöklinikan.
Muistaakseni keskimääräinen paranemisaika Suomessa on tällä hetkellä kuutisen vuotta, siis niillä, jotka yleensä paranevat. Edellä kirjoittaneen tietämättömän henkilön mielipiteen kumosi myös jokin lukemani Charpentierin kirjoitus siitä, että nuorten kohdalla perheterapiassa ei nimenomaan pyritä vaikuttamaan hoidollisesti perheenjäsenten välisiin suhteisiin.
Kaikkein loukkaavimmat kommentit näissä asioissa saadaan niiltä henkilöiltä, jotka luulevat tietävänsä asioista jotain, vaikka eivät ole tällä tavalla sairastuneiden ihmisten kanssa olleet ikinä missään tekemisissä.
Suomessa on hoitomenetelmien kehittämistä jarruttanut varmaan nimenomaan se, että suuret, rahakkaat tahot ovat huomanneet nämä lapset oivalliseksi materiaaliksi lapsibisnekseensä. Ja kuka bisnesyrittäjä nyt vapaaehtoisesti luopuisi asiakaskunnastaan.
LUULOTTELUJEN varassa on tosi vaarallista edetä näissä asioissa, kuten joku täysin ymmärtämätön nimimerkki edellä teki.
Koko syömishäiriöalue kuuluu siihen kategoriaan, josta tehdään paljon aiheettomia huostaanottoja, joten on luettava erittäin kriittisesti jopa sairaanhoitopiirien sivuilla olevaa "tietoa" niiden hoidosta Suomessa.
Onneksi Pia Charpentier uskaltaa olla rehellinen, edes osittain. Se on paljon ihmiseltä, jonka omistaman laitoksen mahdolliset raha-avustukset ovat kiinni hänen suhteestaan viralliseen suomalaiseen totuuteen eli valhetietoon kaikkeen lasten"suojeluun" liittyvistä asioista.
Virallisia valhetiedon levittäjiä syömishäiriöistä on meillä ollut esim. Raisa Cacciatore, joka on kovasti tukenut sijaishuollon suosimia ajatuksia syömishäiriön syistä ja synnystä. On se vaan merkilistä, että maa, jossa ei edes osata niitä hoitaa, on muka tietävinään ainoana maailmassa syömishäiriöiden syntymekanismit.
"virallisesta suomalaistotuudesta" allekirjoitan vain lapsen heikon itsetunnon, mikä johtaa ajatukset etenkin erityislapsiin. Olisikin mielenkiintoista tietää, miten monella syömishäiriöön sairastuneella on jotain neurologista problematiikkaa taustalla. Ei varmaan kaikilla, mutta varmasti yllättävän monella on.
On tosi surullista, että koko alueen tutkimuksen ja hoidon kehittäminen Suomessa estetään laittomasti toimivan lasten"suojelun" ansiosta. Eihän sijaishuoltoa voi jättää nuolemaan näppejään, voi herranen aika sentään!
Ne rahat on tärkeää saada rikkaiden rikastuttamiseen, jotka kuuluisivat
- lasten terveydenhuollon tutkimuksen ja hoidon kehittämiseen
- oikeiden, auttavien hoitojen järjestämiseen
- yleensä kaiken lakisääteisen terveyshuollon järjestämiseen lapsille
- myös muiden peruspalvelujen järjestämiseen terv.hoidon lisäksi, kuten inhimillinen päivähoito, LAKEJA noudattava peruskoulu jne.
Kaikkia edellä mainittuja puutteita korvataan laittomilla huostaanotoilla.
Moni vanhempi on joutunut hyväksymään huostaanoton, oli se miten perusteeton ja laiton tahansa. Jopa sossut perustelevat laitonta huostaanottoa sanomalla, että "Näissä oloissa tämä on ainut tapa yrittää saada lapselle apua."
Näissä oloissa tarkoittaa sitä kun yhteiskunta ei ole järjestänyt lakisääteisiä terveyspalveluja, joita lapsella olisi oikeus saada ilman huostaanottoa.
Turhan usein vanhemmat saavat kuitenkin huomata, että lapsi jää ilman tavoiteltua apua huostaanotosta huolimatta... Siis lapsen etu ei ollutkaan tavoitteena laittomassa huostaanotossa.
Jos eristäminen lastensuojelulaitoksessa on laitonta niin laitonta on myös että otetaan lapsi huostaan sairautensa vuoksi.
huostaanottoa ei tehdä siis lapsen sairauden hoitoa varten (mistä lähtien sijaishuolloto on saanut laillisen oikeuden suorittaa terveydenhuollon työt) vaan että saadaan lapsi pois terveydenhuollon "hoitojonoista".
sitä saako terveydenhuollon palveluita tarvitseva lapsi hoitoa vaiko ei ja saako lapsi sitä koulutetuilta terveydenhuollon ammattilaisilta sairauteensa,
sitä ei tässä maassa valvo kukaan eikä mikään taho. eikä ketään viranomaista edes kiinnosta mitä ja minkälaista "lumeterveydenhoitoa" lastensuojeluviranomaisten kustantamassa sijaishuollossa
kotinsa ulkopuolelle sijoitetuille lapsille ja nuorille maassamme annetaan ja pakotetaan vastaanottamaan.
valelääkäri, valesairaanhoitaja, valeopettaja ja valesossu.
siinä sitä valhetta tässä maassa kerrakseen.
Niin minäkin ajattelin, että tuo juttu ei yksityisellä keskustelulla kummene.
Täällä on ihan riittävästi kerrottu laittomista huostaanotoista, jotka tehdään erilaisista lapsen sairauksista johtuen. Se on laitonta ja Suomen perustuslain rikkomista kaiken lisäksi.
Sen toki ymmärrän tuossa tapauksessa, että jos vanhempi ei olisi suostunut huostaanottoon, niin sitten olisi tehty pakkohuostaanotto. Se on kiristystä ja laittoman uhkailua toisella laittomalla toimella, mutta niin Suomessa nämä asiat hoidetaan.
Lapsensa terveyden takia huolesta puolikuoliaan vanhemman korvissa uhkailu pakkohuostaanotolla tuntuu kamalalle ja niin hän suostuu siihen. Kun lapsi on sijoitettu, niin huolen keskellä pienikin ymmärrys sijoittavan laitoksen taholta tuntuu kovin lohdulliselle; tulee luottamus ja usko lapsen saamaan todelliseen apuunkin ehkä alkaa herätä...
AINUT lohtu tuossa tilanteessa onkin juuri se, JOS lasta kohdellaan hyvin siinä paikassa, johon hänet laittoman huostaanoton jälkeen on sijoitettu.
Ja totta kai se, että tältä osin hänen henkensä säästyy, mutta paranemiseen en usko, koska mitään syömishäiriöiden asiantuntijoita he eivät ole, sellaiset ovat tosi harvassa tässä maassa, joten mahdollisesta hengenvaaratilanteesta siirrytään vain seuraavaan.