Moi, ikävöin rakastettuani suunnattomasti vielä 8 kuukauden jälkeen. Tekisin mitä tahansa edes pienestä keskustelutuokiosta. Vielä kaiken lisäksi sain tietää että äidilläni om vakava syöpä ja hän oli leikkauksessa. Keskustelin leikkaavan kirurgin kanssa joka ilmoitti ettei toivoa ole, tosin äitini ei sitä tiedä kun ei ole ymmärtänyt kysyä kuinka vakavasta tilanteesta on kysymys. Juttelin hänen kanssaan tänään ja hän sanoi että kyllä kaikki iloksi vielä muuttuu. Voitte kuvitella reaktioni, koska minä tiesin mikä totuus on. Menetän vuoden sisällä kaksi tärkeintä ihmistä jotka olen tuntenut. Älkää arvostelko mua säälin hakijaksi, vaan kerron asiat niin kuin ne ovat. Yksinäisyys hiipii hiljaa takaapäin, enkä tiedä kuinka lujaa se tulee vielä iskemään...
Isompi ikävä
For a mankind
0108
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.