Hengenhedelmät

Ei tällä keskustelupalstalla puhuta nyt mistään muustaku jostain insestituomiosta... Laita asiallinen kysymys myöhemmin...

Lyhyesti sanon vaan sen, että emmehän Raamatun mukaan seuraa mitään uskoa, seurakuntaa saatikka hajaannusta, vaan me seuraamme ainoastaan tinkimättä Raamatussa Pyhän Hengen kirkastamaa Kristusta, Hyvää Paimenta. Kuuntelemme Hänen ääntään ja seuraamme Häntä. Toisarvoinen asia on se, miten Hänen äänensä kuuluu eri seurakunnissa.

Joo, terve vaan Jarmo. Et oikein ymmärtäny mistä aloittaja kirjoitti.

Ja, eikös se ole outoa, että lestadiuksen jälkeen on ollut hajaannuksia hajaannusten jälkeen ja nyt skandaaleja.. Taidatte olla sokeita kun ette näe tätä.
Srk:n sivulla lukee, että olette yksimielisiä opista ja uskosta.. hohhoijjaa..

Aivan oikein! Se hämmästyttää minuakin ja varsinkin kun moni sukulaiseni kuuluu eri haaroihin. Näin historia on opettanut, että emme ole yksimielisiä opissa ja uskossa ja eikä se pidä paikkansa tänä päivänäkään ja siitä konkreettisena osoituksena vaikka sitä ei myönnetä on, henkinen ja hengellinen "pakottaminen" yhteiseen samankaltaiseen uskoon ja talosteluun ja puhujaveljien mm. isäni monet puhujainkokoukset.

Niin, ja aika Lestadiuksen julistuksesta tähän päivään on hyvin hyvin lyhyt, näin monessakin mielessä. Aika Kristuksen ja Lestadiuksen välillä on verraten pitkä. Vanhoillislestadiolaisuus on syntynyt lestadiuksen väkevän saarnan tuloksena, eli ollut vain hetken verran. Tämä aika on ollut surullista seurakunnissa.. hajaannuksia ja taas hajaannuksia.. yksimielisiä oltiin vähän aikaa nyt ulospäin, mutta sitten tuli netti ja huomattiin, että taaskaan ei olla yksimielisiä opissa ja uskossa. Lestadiuksen jälkeen on monta itkua itketty, monta vaivaista rasitettu, väärähenkiset sitoneet ja kurittaneet muita. Voivatko nämä toisten tuomitsijat, hajaannuksen herättäjät ja pelolla opettavat pitää itseään Kristuksen seuraajina? Jos Kristus eläisi, mitä hän sanoisi tästä ajasta lestadiuksen jälkeen?

Unohit korvakorukiellon!! Pienetkin napit korvissa kun menee sisar ry:lle, ei sitä enää uskovaisena pidetä. Muuten voi olla koruja nilkoissa, ranteissa, kaulalla, otsalla, sormissa, vyötäröllä, paidan rintamuksella, hiuksissa. Varvaskorusta en ole varma onko sallittu kesällä esim sandaalien kanssa. Taitais herättää pahennusta. Niin, ja on tytöillä lyhyttä paitaa ja legginsiä, vanhemmilla naisilla marimekkoa ja uutta silmälasimuotia.
Joo, eihän tuo ny pitäs mikään autuudenehto olla, eikä olekkaan, mutta kertoo jotain säännöistä ja merkeistä, joilla voidaan valvoa ollaanko uskomassa ja yksimielisiä opissa!

Surullista aika on todellakin ollut. Molemmat sekä isäni että äitini vanhemmat ajettiin ulos liikkeestä. Isäni on "puolittain" vielä liikkeessä kiinni ja äitini kanssa käymme kyllä seuroissa ja joissakin talkoissa, mutta eipä paljon muuta. Jonkun verran joudun myös työni puolesta olemaan mukana kokouksissa, mutta kovasti kaipaisin liikkeeseemme sitä herätyskristillistä intensiivisyyttä, mitä liikkeemme koki LLL:n aikana. Olen pohtinut, mistä se johtuu, että sitä ei enään ole. Olen päätynyt siihen tulokseen, että avoin rajoittamaton julistus Kristuksesta ja Hänen sovitustyöstään kaikkien edestä KAIKILLE LAHJAKSI, USKOSSA vastaanotettavaksi syntien anteeksisaamiseksi ei olekaan meidän julistuksessamme se tärkein ja ykkösjulistuksemme eli KRISTUKSEN KIRKASTAMINEN PELASTUKSEKSI KAIKILLE ei olekaan se julistus, jota haluamme viedä eteenpäin, vaan evankeliumista syntien anteeksiantamuksesta seurakunnassa on tullut ykkösjulistukseksemme ja se on vienyt ikäänkuin paikan Pyhän Hengen julistukselta ja aiheuttanut Pyhän Hengen läsnäolon köyhyyden, koska Pyhä Henki olisi halunnut tehtävänsä mukaisesti KIRKASTAA KRISTUSTA ja HÄNEN ANSIOTAAN.

Jep, ehkä näinkin. Mutta ehkä myös niinkin, että tässä ihmiset tekevät ja yrittävät tehdä uskoa ja uskontoa. Ihmiset ovat lihaa ja verta ja kun kunnia kohtaa kunnian, niin tulee hajaannus tai muuten vain katkeruus. Vahvin on ollut vahvoilla ja heikoin tietämättään rasitetuin. Ei ole johdettu ja puhuttu rakkaudella. Siellä missä on oikeaa rakkautta, on Jumala.

Totta! Niinkuin tuossa ylempänä mainitsin, ihminen ja ihmisrakentelu ottaa mielellään sen paikan, joka sille ei hengellisessä mielessä kuuluisi.