Pettämistä varattuna

Yritikö sanoa tuossa, että varattuna ei saisi kaipailla?

kaipaileva pettää vain itseään

Kyllä minä vaan kaipaan erästä varattua. Niin ja uskon että hänkin kaipaa mua.

Lällällää.

Voi olla melkoisen vaikea rakentaa pitkää parisuhdetta noin jyrkillä näkemyksillä. Ei tunteita voi oikein estää, vain omat tekonsa voi valita. Et myöskään voi tietää mitä toisen korvien välissä liikkuu. En oikeastaan edes ymmärrä, että mitä pahaa siinä olisi, vaikka kumppani joskus hetken aikaa ikävöisi jonkun menneisyyden henkilön perään. Eri asia tietysti, jos jatkuvasti ikävöisi jotain toista. Sekään ei tosin ole pettämistä minun näkökulmastani. Toivoisin kuitenkin sellaisen ihmisen löytävän rauhan itsensä kanssa tavalla tai toisella ts. tekevän valinnan suuntaan tai toiseen.

Meinaatko muuten, että parisuhde (pitkäkin) pitäisi katkaista, jos toinen osapuoli kaipailisi hetken verran jotain toista? Aika mustavalkoinen ja julma suhde asioihin...

Heh jos palstoille eksyy, niin aika vakavaa kaipailua kyseessä on. Toivottavasti semmonen ihminen menettää molemmat. ;D

Vakavaa kaipailua, ehkä tai terapeuttista tunteiden käsittelyä, kun on jo menettänyt. Ainakaan ei voi olla ja elää enää, kuin olisi toivonut.
Pettämistä on , jos salaa , mutta kuka tuomaroi miksi salaa kirjoittelee tai voiko muka olla avoin aina , ymmärtääkö joku ?
Mikä on viaton rakkaus ja yleensä kumppani ei siedä muita vaikka olisikin viatonta sydämen rakkautta.

Minä en ymmärrä, että pitäisikö varatulla olla jossain joku on/off -nappula tunteiden suhteen?

Jos on tunteita (ja niitäkin on monenlaisia), niin ei niitä noin vaan sammuteta, jos joku ihminen tuntuu tärkeältä. Joskus on mielestäni kuitenkin parasta, ettei sille omalle kumppanilleen kerro asiasta, jos ikävöi jotakuta muuta, varsinkin jos tämä toinen on eri sukupuolta. Turha rasittaa omaa kumppania moisella.

Älä sitten petä!

ole sä hiljaa! Se voi se rakkaus tulla milloin vaan vastaan vaikka varattunakin.

Älä sitten jatka pettämistä.

Näitä kommenteja lukiessa tuntuu siltä, että ihmisellä pitäisi olla joku on/off
nappula, josta voi tarpeen vaatiessa painaa sen oikean.

Voi voi, tunteita tulee ja tunteita menee , en näe tällaista palstakirjoittelua
pettämisenä, paremminkin ikävöivä kertoo tunteistaan ja ajatuksistaan, on
parisuhteessa tai ei. Ei kai parisuhde ole mikään kupla, jossa tunteet
vellovat vain ja ainoastaan " sitä oikeaa " kohtaan ?

Sitä voi salaa ikävöidä ensirakkauttaan, onnellisempia aikoja jotka meni,
kuollutta vanhempaansa/lastaan, mukavaa työtoveriaan , jossakin kohtaamaansa ihastuttavaa henkilöä. Ei se mielestäni ole pois siltä " ainoalta oikealta " . Toisaalta ollaan niin niin vapaamielisiä ja kuitenkin käsittämätön
ahdasmielisyys huokuu useilla muillakin palstoilla kuin täällä .

Voi meitä ihmisiä, tunnelukkojahan täällä nimettöminä puretaan, keskustelu
tuntuu olevan vähän niin ja näin, hoh hoijaa ...

moi. minkäs sille omille tunteilleen mahtaa. ei kaikkien seurustelusuhde ole niin onnellista. jos on viellä yhteisiä lapsia niin ei sitä heti eroamaan viitti alkaa. ei sellainen ihminen ainakaan ole kovin itse rakas joka lapsien takia yhdessä pysyy. miettikää nyt itsekin. jaksaa paskaa suhdetta päivästä päivään ja vuodesta toiseen.

tuon aloituksesi typeryyden, jos/kun joskus itse varattuna ihastut/rakastut toiseen.
Huomaat, ettei tunteita voi ohjata eikä määrätä. :)

petän vain itseäni täällä ?

Kysyn vaan varattuna naisena, että millaistakohan pettämistä on ihastua johonkin toiseen henkilöönkin kuin vain omaansa aikoinaan, jos ja kun suhteessa ei ole edes edetty mihinkään kuin mitä nyt on vasta mieltynyt toiseen ihmiseen, ja suhdetta ei ole vielä edes päässyt syntymään, jossa jo pussailtaisiin ja mentäisiin pitemmälle saralle toistensa kanssa?
Sitä paitsi ihastus itsekin saattaa olla parisuhteessaan, ja silloin täytyykin olla melkolailla varovainen, ettei päästäkään tilannetta etenemään liian pitkälle.
Mutta kuitenkin olen sitä mieltä, että me ihmiset kohtaamme uusia ihmisiä jatkuvasti riippuen tietysti kunkin elämän kuvioista, missä liikumme; ja meistä nyt sattuu olemaan toiset jo parisuhteellisia tahoillaan, niin silti eihän meidän silmiä voi sitoa olla näkemästä muitakin ihmisiä ja suitamme kapuloida, ettemme voi vaihdella aatosta jaloa tai vähemmän jaloa myös muiden ihmisten kanssa kuin sen oman kullan kanssa kahden kesken.

Kaipailuistaan voi olla hiljaa, eikä niistä tarvitse puolisolleen kertoa.
Onneksi ihmiselle on luotu aivot, joilla voi ihan itsekseen haaveksia ja kaipailla ketä milloinkin, puhumatta ilmoille kaikkea ajattelemisiaan.