En tiedä oletko vihainen minulle mutta jos olet niin ymmärrän aivan täysin.. Saatoin olettaakin että reagoisit näin tekoni suhteen. Sen takia tuntuukin että sisäinen olevaisuuteni repeytyy kahtia, koska teko on niin moraalisten periaatteideni vastainen. Pidän sinusta, olet kaunis, olet älykäs.. Olet niin... Lähes täydellinen.
Ja siltikin minun piti päästää Sinusta irti.
Ehkä luulet tällä hetkellä että olin vain joku leikittelijä joka sitten perääntyi kun pääsimme hiukan paremmin yhteyteen toistemme kanssa. Tavallaan näin kävikin mutta "leikittely"-sanan käyttäminen on väärin, minä todella välitän sinusta. Ja tekoni puolestaan, minulla oli syyni siihen: Huomasin että yritin lähestyä sinua aivan väärällä tavalla. Tavalla joka ei parantaisi meidän kummankaan tilannetta. Ja koska huomasin että muulla tavalla et minun näkökulmastani oikeastaan ollut lähestyttävissä (Itsetunnollani on valitettavasti omat rajoituksensa, kiitos menneisyyden kokemusten.), huomasin että ei tästä todellakaan tulisi mitään, vaikka niin kovin haluaisinkin.
Toiseksi, en tiennyt yhtään kiinnostuksestasi, et näyttänyt niitä, et vihjaillut mitään. En minäkään tietenkään suoraan myöntänyt, mutta yritin kyllä vihjailla sitä ja näyttää pienillä teoilla että välitän Sinusta. Kun en tiennyt tunteistasi, huomasin miettiväni Sinua ja suhtautumistasi, tuntemuksiasi minuun yhä enemmän. Lopulta asia vaivasi niin paljon että huomasin, "Nyt tälle on tultava loppu.". Siispä tein niinkuin tein...
Kolmanneksi, vaikka olisimmekin saaneet tutustuttua toisiimme paremmin, huomanneet että todella *välitämme* toisistamme, mitä olisi seurauksena?
Kaukosuhde.
Ja tämä, luultavasti useampia vuosia kaukosuhteena pysyvä suhde kävisi varmasti molemmille stressaavaksi pidemmällä tähtäimellä.. Matkat, viikkojen näkemättäolo toistemme suhteen, aikataulutus.. Joten ajattelin, että ehkä on vain parasta katkaista sytytyslanka kun vielä on mahdollisuus... Ennen kuin kiinnyn Sinuun liikaa.
Ehkä älykkyydessäsi tiesit tekoni motiivin, ehkä et huomannut mitään ja minä olen se joka tässä vain kärvistelen. Mutta se kävisi minulle oikein hyvin, olisinpahan silloin ainut kärsijä..
Ja kyllä pytyn jättämään sinut ajan myötä, vaikkei se aivan huomenna onnistukaan. Toivottavasti löydät jonkun sopivan miehen itsellesi, joka kunnioittaa ja rakastaa sinua ylitse kaiken. Itse voin vain todeta että joskus todellinen rakkauden teko on irtipäästäminen.
Ja siltikin minun piti päästää Sinusta irti.
Ehkä luulet tällä hetkellä että olin vain joku leikittelijä joka sitten perääntyi kun pääsimme hiukan paremmin yhteyteen toistemme kanssa. Tavallaan näin kävikin mutta "leikittely"-sanan käyttäminen on väärin, minä todella välitän sinusta. Ja tekoni puolestaan, minulla oli syyni siihen: Huomasin että yritin lähestyä sinua aivan väärällä tavalla. Tavalla joka ei parantaisi meidän kummankaan tilannetta. Ja koska huomasin että muulla tavalla et minun näkökulmastani oikeastaan ollut lähestyttävissä (Itsetunnollani on valitettavasti omat rajoituksensa, kiitos menneisyyden kokemusten.), huomasin että ei tästä todellakaan tulisi mitään, vaikka niin kovin haluaisinkin.
Toiseksi, en tiennyt yhtään kiinnostuksestasi, et näyttänyt niitä, et vihjaillut mitään. En minäkään tietenkään suoraan myöntänyt, mutta yritin kyllä vihjailla sitä ja näyttää pienillä teoilla että välitän Sinusta. Kun en tiennyt tunteistasi, huomasin miettiväni Sinua ja suhtautumistasi, tuntemuksiasi minuun yhä enemmän. Lopulta asia vaivasi niin paljon että huomasin, "Nyt tälle on tultava loppu.". Siispä tein niinkuin tein...
Kolmanneksi, vaikka olisimmekin saaneet tutustuttua toisiimme paremmin, huomanneet että todella *välitämme* toisistamme, mitä olisi seurauksena?
Kaukosuhde.
Ja tämä, luultavasti useampia vuosia kaukosuhteena pysyvä suhde kävisi varmasti molemmille stressaavaksi pidemmällä tähtäimellä.. Matkat, viikkojen näkemättäolo toistemme suhteen, aikataulutus.. Joten ajattelin, että ehkä on vain parasta katkaista sytytyslanka kun vielä on mahdollisuus... Ennen kuin kiinnyn Sinuun liikaa.
Ehkä älykkyydessäsi tiesit tekoni motiivin, ehkä et huomannut mitään ja minä olen se joka tässä vain kärvistelen. Mutta se kävisi minulle oikein hyvin, olisinpahan silloin ainut kärsijä..
Ja kyllä pytyn jättämään sinut ajan myötä, vaikkei se aivan huomenna onnistukaan. Toivottavasti löydät jonkun sopivan miehen itsellesi, joka kunnioittaa ja rakastaa sinua ylitse kaiken. Itse voin vain todeta että joskus todellinen rakkauden teko on irtipäästäminen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
vai niin ei oikein selviä mitä konkreettistä sinä sitten edes teit?eihän voi perääntyä sellaisesta mitä ei ole edes aloittanutkaan.toivotan kirjoittajalle kuitenkin hyvää jatkoa ihmissuhteet ovat mutkikkaita.älkää loukatko toisianne vaikka sattuu.
muualle? Kerro!
Luin tämän monta kertaa...
Se liippaa niin läheltä, mutta ei sitten kuitenkaan.
Niin kovasti olen tällaisen viestin toivonut saavani, selitykseksi mitä oikein tapahtui.
Vanhat tunteet nousi pintaan :´(
En tiedä mistä aloittaisin... Tämä teksti jotenkin tuntuu kuin se olisi minulle kirjoitettu, vaikka siinä ei mitään suoria tunnisteita olekaan lukuunottamatta välimatkaa, näkemättäolemista (ja ehkä sitä älykkyyttä... ;). Muilta osin kirjoituksesi on melko yleistä, monen muunkin tilanteeseen varmasti sopivaa, mutta ajattelin vastata ihan vain siksi että saisin pari ajatustani ilmoille, olit se sitten Sinä tai joku muu, joka tämän lukee.
Ensinnäkin, tuo sytytyslanka pääsi syttymään minun osaltani aivan liian nopeasti, mikä osaltaan säikäytti minut, johtuen omasta aiemmasta kokemuksestani ja kaikesta muustakin, mikä tuntuu meidän kohdalla niin turhauttavalta, eihän siitä mitään voisi tulla. Yritin pitäytyä hieman etäällä, mikä saattoi vaikuttaa sinusta hieman ristiriitaiselta, kun kuitenkin melko lähellä toisiamme oltiin. Tunsin, etten voi kertoa mitä ajattelen, yritin sitä pari kertaa, en tiedä muistatko sitä, lauseeni jäi aina kesken. Pelkäsin -pelkään edelleen- että tässä käy huonosti jos annan itsestäni liikaa.
Tekosi motiivista en tiedä, paitsi jos se oli se "ilmeinen", mikä ei taas vaadi minulta kovinkaan suurta älykkyyttä. Tiedoksesi, et ole ainoa joka tämän asian kanssa kärvistelee. Aavistelin hieman, että ehkä se, miten olit, teit ja puhuit, ei ollutkaan kuitenkaan pelkkää sitä, mitä tuossa motiivin pohdinnassa vihjailin. Ja kuitenkin, aika mahdoton tämä yhtälö olisi, jos tästä mitään tulisi. Yksi plus yksi ei aina ole kaksi.
Haluan, että tiedät; olet todella karismaattinen, kypsällä tavalla pikkupoikamainen, pidän ennen kaikkea sun äänestä ja silmistä. No, tätä listaa voisin jatkaa aika pitkään... Mutta olet aika lailla kaikkea mitä en edes tiennyt haluavani. Kuten sanoit, lähes täydellinen, kuin magneetti minulle.
Jäin hieman ihmettelemään tuota perääntymistäsi. Siitä jäi sellainen maku, että leikittelit, kokeilit vähän... ja se siitä sitten. Itselleni jäi hieman sellainen olo, että olen vain yhdentekevä, ohimenevä, näitä-tulee-ja-menee-tyyppinen hetken huvi, jota ei tarvitse sen enempää murehtia, saati minun tunteitani. Enkä rehellisesti sanottuna oikeastaan uskaltanut kuvitella että mitään sen suurempaa sisälläsi voisi minun ansiosta liikahtaa.
Päästit minusta irti, siis? Taisin jo aavistaa sen viimeksi. Ehkä se on parasta niin. Kuinka paljon sitten sattuisi, jos tämä jollain tavalla jatkuisi.. Vaikka tuntuu hieman epätodelliselta luovuttaa näin, jättää kaikki ajatukset ja tunteet kuin niitä ei olisi ollutkaan. Ja, tiedäthän minkälaista se on katsoa takkatulta tai kynttilää, jokin siinä liekissä kiehtoo. Minusta tuntuu etten ehkä löydä toista kaltaistasi. Tai en ole ainakaan ikinä ennen ollut näin hereillä ja unessa samaan aikaan. Arkinen toiminta, kuten työ, ei meinaa sujua kun hetkittäin palaan muutamaan tilanteeseen miettien, mitä jos niin ja mitä jos näin, jos olisin tehnyt ja jos sinä olisit sanonut. Lapsellista, tiedän.
En ole vihainen.
Toivon että kuulen sinusta vielä.
Hohoijaa, minunkin (ex-)ukkoni se täällä pyörittää ainakin kolmea naista samaan aikaan juuri tuollaisilla lupauksillaan. Joko olet saanut oman hellittelynimen?
Ja paras juttu oli se, kun on sanonut kaikille olleensa se, joka halusi eron ja että on eronnut jo aikaa sitten, vaikka halusi eron neljän vkon tylsän jakson jälkeen, kun syksy alkoi ja arki....1,5 kk aiemmin olimme viettäneet mitä ihanimman kuherrusloman yhdessä.
Kolme vkoa ennen eron haluamista vielä laitteli ihania rakkausviestejään. Muutimme erilleen vasta juuri ennen joulua. Harkinta-aika on vielä menossa.
Herätkää jo naisihmiset!
Ehkä ei ole enää kiinnostusta, kun elämänkiemurat vie jo muualle. Näitähän riittää, umpikieroja naistennaurattajia, jotka lupailevat yhteenmuuttoa ja kaikenlaista jännää elämääsi. Poikapoloinen on vain niin rahapulassa, että tarvii jonkun elättäjän, mut se et nyt vaan sattunut olemaan sinä.
Mun kohdalla seksikin oli kuulemma parempaa minun kanssani kuin nyt kenenkään kanssa tähän mennessä, että kylläpä ukkoakin potuttaa...
Lupaukset on aivan eri kuin todellisuus. Et ole minkään arvoinen Hänelle, kuule.
...tälläiset hakevat vain yksinololleen täytettä, kun ei osaa olla yksin.
Hyvinpä osaat kuvata tunteitasi myös, kai sitä tunneälykkyyttäkin siis on, siksi painoin , mutta "I´m sorry" ei ole se, josta kirjoitit, liian tietämättömiä toisistanne olisitte. Tämä on saan oma arvioni asiasta.
Kirjoituksesi herätti täälläkin muisteluja ja ajatuksia selvittämättömistä suhdanteista.
paskaa paskaa.. "itseppä polkunne valitsette
Teit päätöksen kahden ihmisen puolesta ja se tulee vaivaamaan loppuikäsi. Rakkauskin on kompromisseja.
Toivottavasti kerroit tuon myös sille ihmiselle " josta päästit irti "
Monella on mennyt elämä sekaisin tuon takia. joten jos vähänkään välität oikeasti, niin otat yhteyttä siihen ihmiseen.
Älä päätä sitä toisen puolesta jos oikeasti välität
viestitti oli kirjoittajan raukkamaisuus ja pelkuruus. Näyttää siltä että et ole puhunut asianomaiselle henkilölle sanaakaan asiasta vaan ajattelit että tämä
riittää. Olet keskenkasvuinen nulkki joka ei pysty hoitamaan asioitaan aikuisella
tavalla vaan huutelet puskan takaa. Onni on se että kukaan ei voi tietää kenellle oli ja keneltä.
Sinulla on oikeus päättää omasta puolestasi mutta ei koskaan toisen puolesta, se oikeus on jokaisella itsellään, niin hänelläkin jolle tämän raapustit.
Todellinen rakkaus on kaukana irtipäästämisestä, olet vain sattunut lukemaan lauseen jostakin ja tämä oli mielestäsi sopiva paikka sille.
Todellinen rakkaus on sitä että kaikki asiat selvitetään yhdessä sen rakkaan kanssa, oli asiat sitten miten vaikeita hyvänsä, se on todellista rakkautta.
Sinun viestisi on rakkauden irvikuva.
Jos ei ole puhunut, ei toinen varmasti mitään tiedä. Autuaan tietämätön.
Ja jos tietää, ja tuntee kuin toinen, niin voi myös kertoa tai tehdä jotain, tulla vastaan.
Se on aina niin helppo syylistää sitä toista.
On myös erillasia tilaneteita.
urpo olet, perääntyvä, leikkivä paskiainen joka jättää heipat täällä ei kellekkään.
Ootte te miehet surkeeta porukkaa.://
Mietihän vähän jos on millä miettiä ://
Niin, me miesten pohja sakka ollaan täällä, näinhän se on.
Niinkauan kun jättää naisen tällaisella viestillä, ei kannata puhua rakkaudesta halaistua sanaa. SIlloin ei ole siitä asiasta mitään käsitystä.Rakkautta ei myöskään ole irtipäästäminen niin ettei toisella ole siitä pienintäkään käsitystä.
Tämä ei ollut rakkauden osoitus vaan oman surkeutesi osoitus, juokset häntä
koipien välissä karkuun koska sinusta ei ole muuhun.
Olen tyytyväinen että tänne tulee toisenlaisiakin viestejä. Nimittäin sitäkin oikeastaan haluan, rakentavaa palautetta siitä oliko tekoni oikein vaiko ei. Tunteeni sanovat että tein typerän teon, jolla tein mahdollisesti sitä mitä viimeisenä haluaisin - eli satutin häntä. Mutta järkeni taas sanoo että ei sellaisella henkilöllä kuin hänellä voi *olla* mitään tunteita minua kohtaan, joten miksi huolestua? Tilanne oli käynyt minulle hyvin stressaavaksi, joten en nähnyt muuta mahdollisuutta kuin joko kertoa hänelle mitä tunnen häntä kohtaan, jatkaa samaan malliin, tai sitten vain.. No, tehdä tämä vaihtoehto. Emme me olleet keskustelleet kuin muutaman kerran, joten ajattelin että tuskin minä kovin merkityksellinen hänelle olen.
Pelimies-puheista voin sanoa että sellainen en ole ja rahan perässäkään en naisen suhteen ole. En ole koskaan ollut parisuhteessa ja jos olisin, en olisi siinä todellakaan minkään seksin perässä. Feministit saattavat nyt naureskella puheelleni, "Muka.. KAIKKI miehet ovat seksin perässä!". Tähän voin vain todeta että minä en.
Koko jutun ajan minulla oli mielessä että joko a. olen hänelle merkityksellinen, tai sitten b. en ole hänelle mitään muuta kuin ilmaa, enkä voi kiinnostaa häntä yhtään vähempää. Tämä mielessä tämän teon teinkin, ja voin vain ajatella että hän suhtautui minuun b-vaihtoehdolla. Välillä saatan huomata hänet jossakin, ja hänen suhtautumisensa minuun ei ole oikeastaan muuttunut yhtään sen parempaan tai huonompaan (Eli yhtä passiivinen kuin ennenkin..) kuin tämän "jutun" aikanakaan - joka ehkä kertoo siitäkin kuinka alkutekijöissään kaikki oli.
Miksi ihmeessä sitten aloituksen kaltaista draamaa jos mitään ei ole koskaan ollutkaan ??
Yksinkertaisesti sen takia että vaikka jokin juttu olisi alkutekijöissään, ei se tarkoittaisi sitä etteikö se olisi merkittävä yksilölle. Minulle oli.
Olet siinä mielessä oikeassa että ehkä todella kuvittelin liikaa, ylireagoin. Mutta vain sen takia koska otan tällaiset asiat aina vakavasti - en ole mikään pelimies jolle vastakkainen sukupuoli on vain objekti jolla tyydyttää seksuaalisia viettejään.
Näiden palstojen tarkoitushan on olla väylänä ilmaista tunteita, joita ei saa ehkä muuten sanotuksi, eikä se henkilö jolle ne osoittaa, välttämättä tosielämässä ole valmis ottamaan sanoja vastaan.
Hienosti kuitenkin sait ajatuksesi ilmoille, ei aina tarvitse välittää mitä muut ajattelevat, sinä tiedät itse tilanteesi, eikä sitä voi kukaan muu arvostella.
Kummallista tämä elämä.
ihmisen puolesta keskustelematta asiasta ei ehkä ollut paras ratkaisu. Miten vaikeata onkaan kysyä suoraan välittääkö toinen sinusta? Tykkäätkö sä musta? Ei ole kovin pitkä lause, mutta melkoisen informatiivinen.
Pidät ihmistäsi lähes täydellisenä ja älykkäänäkin. Miksi luulet ettei tekosi satuttanut myös sitä toista? Vaikka miten ymmärtäisi järjellä motiivin, on vaikeata hyväksyä asiaa sydämellään jos toista rakastaa. Otitko sen huomioon päätöstä tehdessäsi? Oletko täysin varma ettei sinua rakastettu? Jos elämässään on löytänyt sen oikealta tuntuvaan ihmisen, ei kaukosuhde tai mikään estä yhteydenpitoa jos molemmat sitä tarpeeksi haluavat.
Vaikka toinen tapaisi ''sopivia ihmisiä'' miten oletat että se korvaisi yhdessäoloa sen oikean kanssa, vaikka yhteinen aika olisikin rajallinen? Yllättävän moni asia on järjesteltävissä jos tahtoa on riittämiin kummallakin.
Entisiä ihmissuhteita ei kannattaisi tuoda mukanaan uuteen suhteeseen, helppoa sanoa mutta vaikeata toteuttaa, ihminenhän on osiensa summa. Jokainen uusi ihminen on kuitenkin oma yksilönsä avuineen ja virheineen ja ansaitsee tulla kohdelluksi itsenään.
Vihainen ei ehkä ole oikea sana tunteisiin joita kirjoituksesi herättää. Sopivampi olisi ehkä surullinen. Ihmiset kun elävät vain kerran nykytiedon mukaan, ja jokainen käyttämätön mahdollisuus on hukattu mahdollisuus.