mies kuoli, lapsi syntyi

Tuota kannattaa kyllä teidän onnellisten tai vähemmän onnellisten perheellisten tai ´isällisten´ miettiä kun tuntuu ette toinen vain ärsyttää ja on haitaksi...
Lapsellane on kuitenkin olemassa isä, oli hän millainen tahansa.
Muistelkaa mahdollisesti yhdessä koettua synnytystä ja pikkuvauva aikaa...

Itse voin vain kuvitella miltä olisi tuntunut jakaa se kaikki toisen vanhemman kanssa.
Toki itse olin onnellinen vauvasta ja synnytys yksinkin oli upea ja ihana kokemus, mutta silti tätä kaikkea varjostaa koko ajan synkkääkin synkempi musta surupilvi joka välillä tuntuu peittävän auringon kokonaan ja melkein estää kaiken ilon.

Mieti miltä tuntuisi jättää vastasyntynyt lapsesi vieraan hoitoon lähtiessäsi itse hautaamaan miestäsi ja lapsesi isää..

Olisin niin paljon mielummin surrut vaikka poissa olevaa isää joka esim. olisi ryyppäämässä kun itse hoidan huutavaa vauvaa kuin surrut todella poissa olevaa isää jota ei enää ole. Lopullisesti poissa olevaa, isää jota lapsi ei koskaan saanut nähdä, isää joka ei koskaan saanut nähdä lasta.

Kuolema tekee kaikesta niin lopullista. Ei ole toivoa että alkoholisti isä joskus ryhdistäytyisi ja ottaisi vastuun lapsestaan, ei ole enää mitään.

Kiitos viestistäsi hyttysemo.

Jos nyt voisin saada lapseni isän takaisin haluaisin vain sanoa kuinka häntä rakastan ja kuinka ihanaa olisi jos hän vain olisi olemassa.

Ei tuohon osaa sanoa muuta kuin toivoa paljon voimia sinulle!!

no itkuhan tuosta tulee..

Pallonpuoliskon suurin ääliö on tällä hetkellä kaljalla kaverinsa kanssa,jo kolmatta kertaa tällä viikolla kun minä olen kahden pienen lapsen kanssa kotona...

Ei tämäkään kivaa ole, mutta lapsilla on sentään isä..

Otan osaa suruusi..

siis mitä, jopa kolme kertaa lasten kanssa viikon sisään yksin???? No huh huh, ei ihme että äijäs lähtee kaljalle...

Minun lapseni isä kuoli ollessani raskaana. Suhteemme ei kumminkaan ollut ollut kovin pitkä ennen raskauttani, joten olin jo jokseenkin tietoinen ympäröivästä maailmasta kun vauva puoli vuotta myöhemmin syntyi. Sitten tuli se järkytys, kun se tosiaan näytti ihan isältään! Nyt olen vain kiitollinen, että minulla on silti osa häntä joka päivä elämässä mukana. Ei se yksinhuoltajana oleminen helppoa ole, vaan ei hirveääkään.

Voimia Sulle, ja rakkautta sun ja lapsesi elämään.
www.nuoretlesket.fi - vertaistukea löytyy varmasti!

joo noi nuoret lesket on niit nelikymppisii leskii...et se siitä vertaistuesta..

jouduin yllättäen 3:n lapseni yksinhuoltajaksi kun rakas mieheni kuoli yllättäen. Olin vielä synnärillä poika 2 päivän ikäinen. En koskaan pääse surustani ja ikävästäni eroon. Olimme avopari ensin piti järjestää isyydenoikeudenkaynti että poikani sai isänsä sukunimen. Oikeudenkäynti oli 1.4kk tyttäreni vastaan 4 päiväinen poikani.molemmilla omat asianajajat 5000 mk per as.ajaja eli yhteensä 10 000mk. samana päivänä oli mieheni kuolinilmoitus lehdessä kun oli poikani ristiäiset. tyttäreni 2v syntymäpäivänä mieheni julistettiin kuolleeksi. Ja sittenhän vasta rumpa alkoi, molemmat pienokaiset haastettiin oikeuteen isävainajan antaman takauksen takia (pankille) elävälle lääkäri ihmiselle! Koska olimme avopari enhän tietenkään ollut oikeutettu leskeneläkkeeseen vaan äitiyspäivärahani oli 59mk-verot ja kun tulin perheen pääasialliseksi huoltajaksi päivärahani nousi 75,10 arkipäivä -verot.Mikä ihmeelisintä kummastakaan lapsesta tai heidän syntymästään ei ollut mitään tietoa eli heidän syntymänsä jälkeen heidät pankki haastoi oikeuteen ja oikeus määräsi pienet lapseni maksumiehiksi. Tein yötäpäivää töitä oman terveyteni uhalla maksaakseni takaukset, en yksinkertaisesti jaksanut raataa, itkin yksin väsyneenä näyttämättä sitä lapsiltani,että äiti ei jaksa. Ei eläkettä, ei säästöjä, ei omaisuutta, ei isää lapsilla ei äitiäkään lapsilla koska äitin piti olla aina töissä. eikä mistään vakutuksestakaan tullut killinkiäkään. Mutta koskaan rakkaat lapseni en mielestäni ole teille kertonut osaani. Harmi vain että olette joutuneet olemaan hoitajien hoidettavana kotonamme. Jouduimmehan vielä luopuaan rakkaasta kodistamekin, rahat eivät vain riittäneet. Kaikesta huolimatta olette Äitin rakkaat mussukat, toivon että pärjäätte tässä kovassa maailmassa!