Kysymys ei ole tarkoitettu sitten koneille. Mutta harvemmin koneilla on huono iho.
Mitä tytöt miettivät, kun tulee jätkä, jolla on huono iho, niin iskemään? Kattooko ne epämääräisesti vai sanooko ne suoraan, että minä en välitä finninaamoista vaan mitä?
Mitä tytöt miettivät, kun tulee jätkä, jolla on huono iho, niin iskemään? Kattooko ne epämääräisesti vai sanooko ne suoraan, että minä en välitä finninaamoista vaan mitä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Harvoin sitä huonoa ihoa on itse valinnut.
Jep, mutta tytöt ei sitä tajua
Korjaan: pinnalliset tytöt eivät sitä tajua
:)
Minä ymmärrän kyllä.
Riippuu paljolti tytöstä (: ne jotka on joskus kokenut saman tai joita finnit vaivaavat yhtälailla, osaavat suhtautua asiaan ja ymmärtävätkin..
Onhan niitä huonoihoisia täällä nähty, joilla on tytöt. Kaks löytyy samalta luokalta, muttapa siinä ongelma,että toinen on myöskin lihaksikas ja toinen baarikärpänen. Minulta ei löydy molempiakaan,sen takia on niin vaikea löytää tyttöystävää.
Yhden kerran näin myöskin yhden jätkän kanssa jolla oli huono iho, vielä huonompi kuin minulla, sillä oli tyttö, saattoihan se olla vaikka sisko, mutta epäilen. Mutta siinäkin oli se yks mikä edesautto: raha, meinaa sillä jätkällä oli upouus Honda. Varmaan oli oma. Suututtaa. Tässä alkaa aika loppumaan. Koulusta vois löytää enää vain. Sen jälkeen ei enää mistään. Onhan netti mutta siinä alkaa olla jo liian vanha semmoiseen. Meinaa työelämässä hierakia on erilainen.
Voi hyvä mies! Miten niin aika alkaa loppumaan? Kuinka vanha oikein olet? 80?
Ja työelämässä voi tutustua ihmisiin aivan kuten koulussakin! Itse asiassa monet ovat löytäneet kumppaninsa työpaikalta.
Älä anna periksi ja nauti tällä välin sinkkuudestasi! Sitten kun sinulla on tyttöystävä niin varmasti ajattelet aina silloin tällöin että "oli se vaan niin vapaata ja mukavaa olla sinkku" ;)
19. Minun työpaikka ei ole mitään toimistohommaa,eli vaikea löytää ketään. Silloin on liian myöhäistä jo. Olen jo kyllästynyt sinkkuna olemiseen
Kuules, ajattelin ihan samalla tavalla kun olin ikäisesi! Nyt olen 22. Ja nyt vasta alkaa tuntumaan siltä, että koko elämä on edessä ja sillä voi ihan oikeasti tehdä jotain.
Oletko miettinyt, miksi haluaisit seurustella? Haluatko seurustella vain seurustelun vuoksi vai siksi, että olet tavannut jonkun hienon ihmisen, johon haluat tutustua paremmin? Seurustelu ei nimittäin ole pelkästään ihanaa elämää päivästä toiseen, vaan siihen liittyy paljon vastuuta ja kompromissien tekoa. Tunteilla kun ei ole hyvä leikkiä, emmekä me tytöt ole vain leluja. Oletko valmis kaikkeen tähän?
Jos haluat kehittää itseäsi, panosta luonteeseen enemmän kuin ulkonäköön. Yritä tutustua mahdollisimman moniin uusiin ihmisiin, niin sosiaaliset taitosikin kasvavat.
Ja olet vasta 19!! Olin ihan varma että kerrot olevasi jotain 27. Harva poika on 19-vuotiaana edes oikea aikuinen mies. Eli sinulla on aikaa tyttöystävän löytämiseen vaikka kuinka paljon, todellisuudentajusi on vain hiukan hämärtynyt tässä asiassa^^ Enkä ihmettele sitä maassa, jossa 12-vuotiaat lapsetkin "seurustelevat".
Iloisempi asenne matkaan ja olen varma että hymy nousee sinunkin kasvoillesi! :D Kaikkea muuta me tytöt voimme kyllä yrittää vastustaa pojissa, mutta emme säteilevää hymyä!
Enpä tiiä onko se 22-vuotiaana elämä sen ihmeellisempää. Sosiaalielämä pienenee vielä enemmän. Miksikö? Koska ainoat paikat, missä käyn ovat työ, kauppa ja ja jotkin toimistot ainakin alussa. Työhön kyllä liittyy ruokatauko, ja se on minun työpaikkaani koskien aina eri paikassa, silloin voisi tavata jonkun, mutta kukapa sitä duunaria kattelee? Ei kukaan. Ja mieluummin minä tekisin sinä aikanakin duunia, mutta vain sillä perusteella että ne saa myöhemmin lisättyä sitten lomaan.
Hyvää siinä on kun on noin vanha ja omatalo, niin ei tartte selitellä kenellekkään, mihin menee. Tässä tapauksessa baariin, mutta täytyy olla aina poikkeus. Nyt on poikkeus että en juo, en polta enkä edes kiroile!
Varmaan olet joskus törmännyt insinöörivitseihin, jos on insinöörivitsejä niin aivan varmasti on duunarivitsejä, koskien alkoholia. Eli täytyy olla poikkeus työelämässäkin; duunari joka ei juo eikä polta, todella harvinaisia nykypäivänä.
Kyllä tiedän miksi haluan seurustella, tiedän kyllä minkälaiset vastuut siihen kuuluu, olen valmis. Minä hymyilen aina.
Ei se elämä tosiaan ole välttämättä helppoa 22-vuotiaanakaan. Paras ystäväni kuoli vähän aikaa sitten ja opiskelustressi painaa päälle, mutta eteenpäin sitä täytyy vain mennä, kun taaksepäinkään ei pääse. Olin jo ihan luhistumisen partaalla, kun päätin että nyt riittää! Tässä iässä voi jo itse päättää mitä tekee, mikä on hyvä asia.
Tämä saattaa kuulostaa ihan tyhmältä, mutta kannattaa alkaa harrastamaan jotain, useampiakin asioita. Harrastuspaikoissa tutustuu uusiin ihmisiin ja itsekin rentoutuu kivan tekemisen äärellä. Jos asut kaupungissa, vaihtoehtoja on varmasti ihan mukavasti :)
"Nyt on poikkeus että en juo, en polta enkä edes kiroile!"
Olet aivan mahtava tyyppi!!! Tuollaisia kuin sinä pitäisi olla paljon enemmän. Tuntuu että useimpien poikien viikonloput pyörivät viinan ympärillä... En itsekään juo tai polta, ja olo on joskus aika ulkopuolinen kun kaverit käyvät baarissa joka viikko. En viihdy baareissa lainkaan, joten jätän sen nautinnon suosiolla heille^^
"Minä hymyilen aina."
Mahtavaa! Varo vain, etteivät poskilihakset kipeydy :D