Sydän karrella

Olen pahoillani kuulla tästä.. Voimia sinulle.

Kuinka nopeasti vaimosi teki eropäätöksen? Kuulostaisi siltä, että olisi ehkä vähän hätiköiden tehnyt päätöksensä..

"En tiedä mitä tahdon elämältä"-lausahdus on aina yhtä huono lause, koska se ei kerro todellisuutta. Sen takana on yleensä aina jokin oikea syy. Se ei välttämättä ole kolmas osapuoli, mutta se voi olla yksinkertaisesti se, että ihminen ei vaan enää rakasta kumppaniaan. Tunteet voivat kadota.

Paha sanoa, miksi hän ei tahdo enää olla kanssasi - onko teillä mennyt mielestäsi hyvin siihen asti, kunnes hän ilmoitti tahtovansa eron?

Kyse voi olla uudesta miehestä, tai sitten ei. Sitä ei tiedä kukaan muu kuin vaimosi.

Mielestäni vaimosi tulisi nyt olla kanssasi rehellinen ja kertoa sinulle kaikki tunteensa ja aikomuksensa, koska se on vähintä, mitä hän voi tässä tilanteessa tehdä. Ja kaiken lisäksi hän on mielestäni selityksen velkaa!

Yritä jaksaa. Jutelkaa. Painosta häntä vaikka vähän puhumiseen, jos hän ei itse siihen ala.

Voi silti olla, että tuo on lopullista.. Joka tarkoittaa sinulle, että hän ei ole sinulle se oikea nainen, koska ei arvosta sinua eikä rakasta sinua. Tämä taas tarkoittaa, että se OIKEA nainen sinulle saattaa olla missä vain, odottamassa sinua.

Leuka ylös ja otat kaikki voimavasi käyttöön. Tukeudu ystäviisi, vanhempiisi ja sisaruksiin. Mene juttelemaan vaikka terapeutille - se olisi hyvä! Voitte myös mennä yhdessä terapeutille vaimosi kanssa, jos hän suostuu.

Sinä pärjäät kyllä. :)

Sinä, pettynyt mies..
Nyt ryhtiä olemukseen ja muutakin miettimään!
Et ole ensimmäinen, etkä viimeinen jätetty.
Elämä ei lopu tuohon, oikeastaan se vasta sinulla alkaa, kun asennoidut oikein!
Kevät on tulossa ja vuoden paras aika, kesä, joten ei kannata sitä pilata märehtimällä eukon perään, joka ei ollut sinua varten.
Rakastua voi aina uudestaan ja usko mua, yhtä tulisesti ja tulisemmastikkin, kuin entiseen!
Alappa hoitaan kuntoasi ja liiku ulkona, tulee unikin sitten paremmin, siitä se lähtee!
Meitä vapaita naisia on olemassa, kunnollisia ja omillaan toimeentulevia, jotka eivät ole löytäneet samanlaista kumppania, joten tuskin kauan joudat vapailla markkinoilla pyörimään, jos tunnistit itsesi samanlaiseksi.
Naiset ei kuule lopu, niinkuin ei miehetkään, kaikki on asenteesta kiinni!
Porise tunnoistasi, se helpottaa!

joo mutta, kun meillä on monta alaikäistä lastakin (5 kpl) - että tervetuloa vaan perhehelvettiini

No, sitten on lapsetkin, eikös se ole kuitenkin mukavaa, että ne on?
Jäikö lapset sulle vai ottiko ne mukaan?

Vähän on samanlaiset tunnelmat täälläkin. Yhteiseloa takana 20 v. joista naimisissa pian 14. Kaksi kouluikäistä lasta huollettavana ja omakotitalo löytyy myös. Joulun aikoihin vaimon käytös alkoi muuttua vältteleväksi ja siitä lähtien on ollut puhumattomuutta ja tylyä kohtelua minua kohtaan. Tilanteesta on jonkin verran käyty keskustelua ja vaimo on kovasti eron kannalla, mutta mitään konkreettista hän ei ole asian eteen vieläkään tehnyt. Tunnelma kotona alkaa olla aika ahdistava ja suorastaan synkkä. Itse pärjäilen joten kuten töissä käymällä päivä kerrallaan. Vapaapäivät on aika ankeita kun aikaisemmin sentään tehtiin jotain yhdessäkin, nyt tuntuu vaimolla menoja riittävän itsekseen. Perheneuvolaan pääsin pitkän odottelun jälkeen ja vaimokin siellä kävi, tosin omalla ajallaan, ei sentään yhdessä voinut tulla. Totuus on tietenkin se, että olihan meillä mennyt vähän alakanttiin tämä avioliitto jo jonkin aikaa, mutta kuvitelin aina, että jos jokin kriisi sattuu, siitä voitaisiin keskustella ja asiat selvittää vaikka parisuhdeneuvojan avulla. Mutta ei, kovasti tuntuu vaimo nyt haluavan yksinhuoltajaksi ja minut pois kuvioista. Kotoani en tahtoisi pois muuttaa, kun ei minulla muutakaan paikkaa ole. Eroryhmäänkin menin hädissäni vaikka en ole vielä virallisesti edes eronnut. Mitenkä tästä pitäisi nyt jatkaa eteenpäin? Onkohan tällä avioliitolla mitään tulevaisuutta? Minulla on vielä tunteita vaimoa kohtaan, hänen tunteensa minua kohtaan ovat tainneet kuolla jo.

hmmm..No,en tiedä lohduttaako tämä, mutta saman kokenut minäkin..
Olen siis nainen ja tunnistin vaimosi käytöksessä itseni ja mietin kanssa
eroa monta kertaa. Siis MIETIN!
Tunteet mieheeni tuntuivat olevan kadoksissa ja se seksikin muuttui pakkopullaksi, väkinäiseksi velvollisuudeksi. Mietin, olisiko jossain muualla minulle muuta, mielenkiintoisempaa elämää.

Mutta...nyt kiitos miehelleni.
Puhuin hänelle kanssa erosta monesti, mutta hän sanoi suoraan, ettei halunnut erota. Itse jappasin sitä asiaa vuosikaudet.
Se kiitos miehelleni johtuu siitä, että hän ei antanut asian masentaa, vaan pysyi iloisena ja kommunikoi kanssani, vaikka minä olinkin välttelevä.
Miehelläni oli aikaisemmon ollut paljon menoja työnsä puolesta ja huomasin
niiden vähentyvän ja hänen viihtyvän enempi kotosalla ja lasten seurassa.

Mieheni aivan selvästi yritti parantaa ilmapiiriä, eikä alkanut kartella kotielämää, vaikka minä siellä omien eromietintöjen kanssa painiskelinkin ja
esim. halaili minua ohimennessään, mitä ei ollut tapahtunut vuosiin.
Vaikka en vastannut halailuun, se tuntui hyvältä..
Pikkuhiljaa asiat tuntuivat muuttuvan parempaan suuntaan, lapset kasvoivat, viihtyivät enemmän kavereiden kanssa ja me vietimme miehen kanssa iltoja telkkaria katsellen ja keskustellen ympäripyöreitä.

Nyt en enää mieti eroa. Asiat on mukavasti näinkin.
Olen hyvin paljon keskustellut ja ollut tekemisissä eronneiden ja uusioperheiden kanssa ystäväpiirissäni ja näillä keskustelupalstoilla ja
realistina sen ymmärrän, että se onni löytyy itsestä, ei muista etsimällä.
Uudet ongelmat tulee uusissa suhteissa, nuoreksi emme enää muutu,
se vaan pitää hyväksyä, että kun kroppakin vanhenee, mielenkin pitää osata muuttua vastuulliseksi aikuisen mieleksi ja haihattelut jättää omaan arvoonsa.

Jos suhteessa ei ole oikeasti mitään vikaa, pelkkä kyllästyminen on huono syy erota. Keskustelut ihmisten kanssa auttaa tähän asiaan...varsinkin keskustelut eronneiden kanssa. Sieltä tulee se totuus, että aina alussa ihanaa, mutta arki tulee vastaan kuitenkin ja monella illanistujaisissa on kännissä sitä exää ikävä..,Sen pitkäaikaisen kumppanin kanssa on kuitenkin ollut aitoa rakkautta ja yhteinen, pitkä historia.

Eli ei se eron miettiminen ole aina merkki siitä, että eroaisi, sitä tulee vaan
joskus elämän arjessa miettineeksi, mitä muuta voisi olla...mutta sitä muuta voi hakea muustakin kuin erosta. Itse aloin harrastamaan jokin aika sitten todella kivaa juttua, joka vie ajatukset aivan muualle ja on tuonut elämääni aivan uutta potkua, miehenikin on joskus mukana.

Senkin neuvon annan, että kannattaa sille vaimolle se sanoa, ettet itse halua erota, muuten voi toinen ajatella, että tuokin varmaan haluaisi loppujenlopuksi erota, jos toinen on vain hiljaa ja välttelee kotona oloa...
Hiljaisuudella on katalat kasvot.

Jos et löydä uutta naista nopeasti niin käy vaikka maksullisissa naisissa niin helpottaa ja niin edelleen. Monelle niin naisille kuin miehille pitkässä parisuhteessa tulee tunne että voisi muutakin tehdä ja oleette olleet yhdessä aika nuoresta saakka ja kummallakin varmaan kunnon sinkkuaika jäänyt viettämättä ja vaimollasi se tul inyt ja otti eron eikä alkanut muuten vain käymään vieraissa. Aika hoitaa asian.

onhan nämä surullisia ja raskaita aiheita ja kyllä hattua nostan että miehetkin puhuvat tunteistaan.
minun tarinani on osittain sama. olen ollut naimisissa viisi vuotta ja koko avioliiton ajan mies petti ja valehteli, suhteessa oli myös väkivaltaa. erosta ollaan puhuttu mutta hän ei koskaan ollut valmis vetosi siihen kuinka rakastaa ja haluaa olla perheensä kanssa. aina riidat sovittiin ja hän lupasi että toisia naisia ei enään tule. minä hölmö uskoin aina kaiken. hän jopa polki itsetuntoni niin alas että nyt kun hän lähti en usko enään koskaan saavani uutta kuppania1... se on surullista sillä haluaisin löytää miehen joka kuunntelee ja keskustelee sekä kunnioittaisi ja rakastaisi, mutta kaiken kokemani jälkeen en edes uskalla ajatella asiaa, olen todella yksin vaikka minulla on lapsi. ero on aina sokki ja siitä selviäminen jokaisen oma prosessi toiset toipuvat helposti ja toisille se on aikaa vievä prosessi, minä tuskin koskaan pääsen täysin jaloilleni mutta voimia sinulle ja aurinkoista kevättä.