Aina on tylsää & masentaa + yksinäistä

Mene jutteleen jollekin.

joo, samaa täällä. elämä on täyttä paskaa...ei oo mitään, 24/7 yksin..eikä sitä ettenkö olis oikeesti yrittäny, mutta eipä kelpaa kenellekään kaveriksi...taas on itketty silmät punasiks, mut ei tää itkeminen mitään muuta. Tänään oikeesti päätin, että elämä loppuu ihan vähän ajan kuluttua. Miksi elää, jos ei oikeesti ole mitään, kukaan ei välitä ja ketään ei kiinnosta.... ja kenelle todellakaan mennä puhumaan, heh

Ei se yksinäisyys helpota juttelemalla eikä edes itkemällä. Siksi olen lopettanut molemmat puuhat jo aikoja sitten. Mietin vain että säälittäviä entisiä kavereita, jotka jäävät niin paljosta paitsi kun eivät mun seurassa viihdy! :)

Kuulostaa niin tutulta nuo tunteet! Ja vasinkin tuon "mee jutteleen jonkun kanssa asiasta". Mutta kun on yksinäinen niin ei ole KETÄÄN kenen kanssa jutella!

Sama fiilis ku alottajalla.. Ei saa kunnon palkkatöitä, ei oo ketää kavereita keiden kanssa olla ja mennä, ei oo rahaa et vosi tehä jotain kivaa. Suhteessakaan ei oo enää mtn sisältöö.

Samat sävelet! Prkl!

Minä olen alkanut pikkuhiljaa tajuamaan mitä tarkoittaa ettei raha tuo onnea..
Tietysti jos sitä rahaa olisi mielinmäärin tod.näk. olisi helpompi ostaa kaikenlaista kivaa onnen tuojaa mutta näin tavallisena työssä käyvänä omillaan toimeen tulevana ihmisena ei säästöistäkään ole suurempaa iloa.
Siitä ei sen suurempaa iloa ollut kun vietin yksinäisen viikon espanjassa, olihan se jotain uutta mutta tunsin itseni vielä yksinäisemmäksi keskellä kaikkea vierasta. Helvetti kun sais jostain ostaa ison laatikon dynamiittia räjäyttäisin itseni pois, loppuis tää tyhjänpäiväinen päivästä toiseen kahlaaminen joka ei johda mihinkään..

Joo näin sitä taas perjantai-iltaa vietetään yksin kotona koneen ääressä kun ei muutakaan tekemistä ole. Kukaan ei kutsu tulemaan mihinkään milloinkaan ja yksinkään ei mitään tekemistä ole. Tässä sitten vain kirjoitan itselleni kuinka tylsää tämä on vaikka tämäkään ei mihinkään johda. Joo, ja kelle puhuisin tosiaankin? No en kellekään, kun ei ketään vaan kiinnosta. Olen menettänyt elämästäni suunnan ja toivon joten tuskin tulen ikinä olemaan kenellekään mitenkään hyödyksi kun en etene tästä tilanteesta mihinkään.
Helpointa olisi tietysti päästä pois täältä, siinä vaiheessa ehkä jotain alkaisi kiinnostamaan vointini. Tai sitten ei, ja jos ei niin parempi niin.Kiitos

"joo, samaa täällä. elämä on täyttä paskaa...ei oo mitään, 24/7 yksin..eikä sitä ettenkö olis oikeesti yrittäny, mutta eipä kelpaa kenellekään kaveriksi...taas on itketty silmät punasiks, mut ei tää itkeminen mitään muuta. Tänään oikeesti päätin, että elämä loppuu ihan vähän ajan kuluttua. Miksi elää, jos ei oikeesti ole mitään, kukaan ei välitä ja ketään ei kiinnosta.... ja kenelle todellakaan mennä puhumaan, heh "


No älä välitä. Kun tämän viestisi luin, niin heräsi ajatus, että ne jotka nyt ongelmasi huomaa, eivät vaan ole tavoittaneet sinua ja miten he olisivatkaan tavoittaneet ilman tietoa, siis just ne OIKEAT ihmiset, jotka tajuaa mitä sä tarkoitat?
Mä tajuan hyvin. Sä haluat että sulla on joku kaveri jolla mennä ja joka tulla sun luokse tekemään jotain jne.

Meille voisit tulla kylään milloin vain haluat, mutta enpä tiedä missä päin asustelet, niin vaikea se on alkaa sua kylään pyytelemään :)
Oon itse nimittäin miettinyt, että itse elän parisuhteessa niin mekin täällä kaivataan välillä jotain ystävää joka kävisi kylässä ja lähtisi meidän kanssa vaikka mökille. AIna kun tulee joku juhannus, pääsiäinen jne. niin ei ole mitään ylimääräistä seuraa johon voi luottaakin jopa.

Sellaista :) tiiät nyt että kyllä sulle ystäviä löytyisi, mutta et vain ole onnistunut tavoittamaan heitä.

Moro kaikille vaan !
Aika masentuneita nuo teidän viestit on ...onko tosiaan noin pahasti asiat elämässä ....ymmärrän kyllä tilanteen ..itsekin koen yksinäisyyttä toisinaan , etenkin joulut muut pyhät ...yms . , itsellänikin on tilanne että olen työtön nyt mutta etsin kokoajan jos vaikka löytyisi jotain järkevää ...kukapa tietää mitään ei saa jos ei ainakaan yritä ..vaikka tilanne on vaikea ainakin nyt kun paljon potkitaan väkeä pois kaikkialta ..toivottavasti tilanne paranee pian....
tännepäin voi kuka tahansa joka kaipaa juttuseuraa tai vain muuten haluaa keskustella ihan mistä tahansa , älkää olko yksin jos seura vaan kelpaa , olen mies hämeestä , itsekin kaikenlaista elämässä nähnyt , ystäviähän ei elämässä ole koskaan liikaa , eihän ....?

Ette te ole yksin lopun ikää. Mä olen kärsinyt joskus yksinäisyydestä kavereiden vähyyden vuoksi, mutta se helpotti ajan mittaan kun löysin seuraa ja tekemistä. Mun kohdalla auttoi se, että löysin poliittisen kotini ja oikean opiskelualan, joten elämä ei tuntunut enää tyhjältä. Aloin tuntea eläväni ja samalla sain uusia ihmisiä elämääni. Nämä muut vain tulivat siinä muiden intohimojen mukana. Nämä ihmiset ovat tuttavia, tovereita, kavereita ja on siinä yksi ystäväkin.

Sanon, että sen sijaan että keskitytte haalimaan elämäänne ihmisiä, haalikaa tekemistä. Etsikää omat intohimonne ja alkakaa toteuttaa niitä. Tätä kautta löydätte hyvän olon ja merkityksen tekemisestä ja se rikastuttaa elämäänne. Muut huomaavat teissä tapahtuneen muutoksen ja ovat toisella tavalla kiinnostuneita, koska intohimoisuutenne vetää puoleensa. Löydätte silloin helpommin seuraa jo siksi, että olette muiden samanhenkisten parissa.

Tämä koskee niin harrastuksia, opiskelua, politiikkaa (oma intohimoni, kuten tekstin alkupäästä huomaa) että seuraelämää. Valitkaa sitä mistä itse pidätte. Ettehän töitä hakiessakaan lähetä samaa hakemusta joka ikiseen työpaikkaan. Miksi ette siis olisi seuraa etsiessä edes hieman valikoivia.

Älkää heittäkö pyyhettä kehään. Olen joskus ihmetellyt miten hemmetin tyhmän oloisetkin ihmiset löytävät kavereita. He ovat löytäneet toiset tyhmät;)

Sinulla on huono itsetunto. Voin taata, että sitten kun korjaat sen, kaikki ongelmasi poistuvat.

Hyvällä itsetunnolla pystyy menemään estoitta miten haluaa, mikään ei vaivaa tai nolota, kavereita vaan takertuu itsestään mukaan ja maailma on avoin.

Hyvä itsetunto on täysin saavutettu sitten, kun ei halua enää muuttaa itsessään mitään. Tähän harva pääsee, mutta sekin riittää ihan hyvin, että pääsee lähelle.

Itseäni on ainakin niin pahasti jo ongelmat/yksinäisyys haavoittanut että ei kiinnosta vittuakaan koko tulevaisuus. 22v ja 17v ylöspäin rupes sisältö vuosi vuodelta vähenemään elämässä ja nyt ei ole kavereita, työtä, koulutusta, ajokorttia, motivaatiota. Jos en asuisi vielä vanhempien taloudessa niin olisin joko alkoholisti tai aikasessa haudassa. Aika rankasti saa jatkuva yksi oleminen ja puhumattomuus mielen turraksi. Jos näkisin kadulla kun joku kuolisi vaikka sydänkohtaukseen niin en usko että reagoisin ollenkaan.

Ihan rehellisesti ajatellen niin mitähän vittua tulevaisuus voisi minulle tarjota? Miksi hakisin töitä ja tienaisin rahaa en tee sillä mitään. No voisin tehdä töitä ja olla tuottava yhteiskunnan jäsen mutta ei paljon yhteiskunta kiinnosta koska muut ovat samaa kasvotonta ihmis massaa mitä ei oikeasti ole olemassa ja miksi minun pitäisi välittää muista kun ei kukaan välitä minusta tai no harva edes tietää että olen olemassa.

Ihan paskaa kaikki. Vielä pari vuotta sitte jaksoi uskoa ja yrittää ja tosissaan luulla että kyllä tää kaikki muttuu vielä paremmaksi. Noh eiköhän tässä voisi jo todeta että samaa vanha paskaa tulee olemaan loppuun asti.

Itselläni on samanlaista tuo yksinäisyys. Kukaan kaveri ei tule käymään tai eivät edes pahemmin soittele ainoastaan vain silloin kun tarvitsevat lainaa tms vain ja ainoastaan silloin. Olen päivästä toiseen yksin ei ole ketään kelle puhua ja purkaa mieltään ei ole kavereita/hyviä ystäviä eikä edes töitä ole. Huomaa tässä kuinka yksinään sitä tässä onkaan mieli on välillä maassa ja itkettää ja surettaa

Jotain pitäs ny kyllä keksiä, voin pahoin.

sitä samaa :(! Ja vielä kun alkaa masentamaan on miljoona kertaa vaikeempi lähtee töihin tai yhtään mihinkään ..kunnes on semmosessa loukussa että on vaan mahdoton tehdä yhtikäs mitään tai varsinkaan hakea apua.. Olen juuri siinä loukussa..

Itse olen kärsinyt yksinäisyydestä ylä-asteajoilla ja kärsin edelleen. Iltaisin ei uni tullut ja kaikki tuntui tylsältä eikä mikään oikein jaksanut kiinnostaa. Koulukavereita oli, mutta olo oli silti yksinäinen. Ylä-asteen vikalla luokalla tutustuin kuitenkin kahteen tyttöön, joista tulikin sitten parhaita kavereitani. Tuntu kun kaikki olis muuttunut sen jälkeen. Oli ystävät, joiden kanssa jakaa elämän ilot ja surut. Ylä-asteen jälkeen tiet kuitenkin erkani ja yhteydenpitäminen jäi pikkuhiljaa kokonaan. Ollaan soiteltu ja sovittu että nähdään mutta siihen se on sitten jäänytkin. Tällä hetkellä olo on taas yksinäinen, vaikka kavereita on. Parhaan kaverini kanssa ollaan edelleen tekemisissä, mutta elämäntilanteet on niin erilaiset ettei olla enää samanlaisissa väleissä kun aikasemmin ja lisäksi tämä ko. hlö on muuttamassa eri paikkakunnalle. Seurustelin hiljattain ja ero tuli. Nyt on semmonen fiilis, että vaikka pääsisi eksästä yli niin ei osaa olla yksin. Kun seurustelin, niin puolisosta tuli tavallaan paras ystävä ja ihminen, jonka kanssa oikeasti halusi viettää aikaa ja nautti siitä. Tietenkin viihdyn kavereideni seurassa, mutta en samalla tavalla.

Ihan helppoa se elämä on. Valitset katukuvasta yksinäisen vanhuksen ja menet juttelemaan sille. Nuorista ne vanhat tykkää, etenkin jos vähän vilauttelet sitä kalustoa mitä ikinä omistatkin. Vastapalvelukseksi vanhus kuuntelee surujasi, jolloin sinun ei tarvitse olla enää yksinäinen. Iloitkaa.

Voit piirtää,pelata,kuunnella musaa, kävellä luonnossa. Ei kaikki tekeminen maksa. Kyllä kai olet hakenut tuet(