Miten seurakuntapäivillä alustetaan lasten hyväksikäytöstä ja miten siitä keskustellaan? En ole vanhoillislestadiolainen, mutta näitä uutisia lukiessa tulee mieleen, että miten olette alkaneet keskuudessanne pohtia asian panemista päiväjärjestykseen, so. pedofilian kitkemistä yhteisöstä, uhrien vapaata esiintuloa ja hoitamista.
Koska uhreja on ajan mittaan kertynyt varmasti paljonkin, niin miten he tulisivat teidän mielestä parhaiten autetuksi. Miten he voisivat parhaiten kertoa tarinansa ja päästä vapaaksi taakastaan? Monet tapaukset ovat jo vanhentuneet, mutta uhri saattaa silti kärsiä. Pitäisikö heidän tulla esiin ketomuksineen vai olisiko yhteisön kannalta parempi, jos olisivat hiljaa?
Miten pitäisi kohdella tekijöitä, jotka ovat edelleen yhteisön jäseniä mutta joita lain koura ei enää saa kynsiinsä. Miten hän sovittaisi tällöin tekonsa? Kipurahatko vai vain pelkkä anteeksipyyntö seurakunnan edessä?
Jos vanhoillislestadiolainen yhteisö ottaa vakavasti nämä insesti ja pedofilia-asiat, niin työtä riittäisi valtavasti moniksi vuosiksi. Olen sitä mieltä, että hyväksikäyttötapausten purkaminen on ehdottoman tärkeää jo yheisön maineen takia. Jos näin ei käy, koko yhteisö on vaarassa vajota pimeyden puolelle.
Miksi yhteisössänne on niin vähän ihmisiä, jotka rohkenevat tulla esiin tässä kepeässä asiassa? Miksi näyttää olevan paljon niitä, jotka vastustavat asian avointa kohtaamista?
Koska uhreja on ajan mittaan kertynyt varmasti paljonkin, niin miten he tulisivat teidän mielestä parhaiten autetuksi. Miten he voisivat parhaiten kertoa tarinansa ja päästä vapaaksi taakastaan? Monet tapaukset ovat jo vanhentuneet, mutta uhri saattaa silti kärsiä. Pitäisikö heidän tulla esiin ketomuksineen vai olisiko yhteisön kannalta parempi, jos olisivat hiljaa?
Miten pitäisi kohdella tekijöitä, jotka ovat edelleen yhteisön jäseniä mutta joita lain koura ei enää saa kynsiinsä. Miten hän sovittaisi tällöin tekonsa? Kipurahatko vai vain pelkkä anteeksipyyntö seurakunnan edessä?
Jos vanhoillislestadiolainen yhteisö ottaa vakavasti nämä insesti ja pedofilia-asiat, niin työtä riittäisi valtavasti moniksi vuosiksi. Olen sitä mieltä, että hyväksikäyttötapausten purkaminen on ehdottoman tärkeää jo yheisön maineen takia. Jos näin ei käy, koko yhteisö on vaarassa vajota pimeyden puolelle.
Miksi yhteisössänne on niin vähän ihmisiä, jotka rohkenevat tulla esiin tässä kepeässä asiassa? Miksi näyttää olevan paljon niitä, jotka vastustavat asian avointa kohtaamista?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tarkoitus oli tietenkin kirjoittaa KIPEÄSSÄ ASIASSA
Hyvä kysymys.
"miten olette alkaneet keskuudessanne pohtia asian panemista päiväjärjestykseen, so. pedofilian kitkemistä yhteisöstä, uhrien vapaata esiintuloa ja hoitamista."
SRK:n johtokunta on lähettänyt kirjeen ja Päivämiehen pääkirjoitusten kopioita kaikille puhujijlle, vl papeille ja kaikille rauhanyhdistyksille.
SRK:n pääsihteeri on lausunut lisäksi , että emme voi tuomita veljeä joka on langennut pedofilaian syntiin, koska "se ei ole sen mustempi synti kuin muutkaan".
>> Miksi yhteisössänne on niin vähän ihmisiä, jotka rohkenevat tulla esiin tässä kipeässä asiassa?
Saattaa olla, että kun tulee ulosheitetyksi SRK:n konttorilta kun yrittää tarjota asiantuntija-apua, ei ole intoa loputtomiin yrittää.
http://freepathways.wordpress.com/2010/05/17/srkn-johtokunta-torjui/
Vastaus on selkeän yksiselitteinen.
“Emme halua lähteä mukaan sellaiseen toimintaan, jossa tavoitteena on julkisuushakuisesti paljastaa ihmisten lankeemuksia ja kyseenalaistaa Jumalan valtakunnan arvoa ja pyhyyttä.
Rauhanyhdistykset ja SRK eivät vastaa yksittäisten ihmisten rikkomuksista, eikä niille pidä osoittaa sellaisia tehtäviä, jotka eivät niille kuulu. Näiden yhdistysten tarkoituksena on järjestää ja tukea evankeliumin työtä. Yhteiskuntamme tuottaa jäsenilleen sosiaali-, terveys-, sivistys- ja oikeuspalveluja, joita uskovaiset vapaasti ja turvallisesti voivat käyttää.”
(Juha Heikkillä SL 1/2011)
"Rauhanyhdistykset ja SRK eivät vastaa yksittäisten ihmisten rikkomuksista, eikä niille pidä osoittaa sellaisia tehtäviä, jotka eivät niille kuulu."
Juha Heikkilä
____________________________
”Kirkon ja lestadiolaisen liikkeen johto ei tietenkään voi vastata jäsentensä tekemisistä.(…)
Yhteisön johto – myös paikallinen – kantaa kuitenkin vastuuta yhteisön kulttuurista. Jos hyväksikäyttäjiä suojellaan ja lapsiin kohdistuvia rikoksia vähätellään eikä viedä tutkintaan, kulttuuri ei ole terve. (…) Vastuun kantamiseen kuuluu se, että myös oikeudellisessa mielessä vanhentuneet rikokset selvitetään ja syylliset pakotetaan kohtaamaan uhrinsa ja sovittamaan tekonsa. (…)
Myös kirkon ja lestadiolaisen liikkeen sisällä pitää selvittää vanhatkin vääryydet, vaikka se tekisi kipeää. Uuden alun edellytys on totuuden tunnustaminen.
Kirkon ja eri uskonnollisten ryhmittymien johtajien pitää nyt ottaa todellinen johtajuus ja ohjata joukkonsa noudattamaan lakia ja suojelemaan kaikkein heikoimpia.”
Mikael Pentikäinen
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Hyväksikäyttö pitää kitkeä pois/1135256866415