Keljuttaa. Laiskottaa. Puristaa. Kaihertaa - ja vaikka mitä.
Päivä paistaa, hanget hohtavat, ihmiset riemuiten ulos kiitävät. kevättä rinnassa. Titi tyy tyy titi titi. Mutta minä kraakun:
Mukamas koittavat iloa rintaansa repiä, mitä ne luulevat olevansa. Sauvoineen viuhtovat menemään "dementiakävelyitään", samppakaljaa ostavat viikonlopun kunniaksi, Salpausselän kisoja vahtaavat, Japanin kauheuksilla mässäävät. Ovat niin terhakkaina elämän syrjässä kiinni, voi että mulla keittää.
Olen sairastunut taas pahan kerran itsesääliin. Nyt tekee vain mieleni kiukutella ja niinpä keksin tämän kaatopaikakseni, ehkä täällä on aitoja kohtalotovereita.
Oon niin surkea ihminen, ei minusta mihinkään ole. Täällä yksin napisen. Jos jollekin yritän valittaa, on toisilla vieläkin surkeampaa tai jos ei ole, niin neuvotaan vain ottamaan niskasta itseään kiinni, olemaan positiivinen plaa plaa plaaaaah. Ole nyt positiivinen, kun ma sen taa. Ei jaksa muuta kuin hengitellä menemään. Onneksi keksin tulla tänne tuskaani huutamaan.
Joo joo, on mulla koti, vesi tulee ja menee, oon kutakuinkin terve (onko masentunut ihminen terve), on keskuslämmitys sauna pesukone telkkari tietokone sukset ompelukone auto pyörä isänmaa kirjoja puhelin rannekello seinäkello tiskikone huopatossut lapset
Mutta kun ne lapsetkin tekevät ihan hulluja tekoja, eroavat, ryyppäävät, venyvät työttöminä minun verorahoillani, muuttavat ulkomaille gigoloitten mukaan. Ole siinä nyt sitten positiivinen.
Minulle ei tartte tulla mitään sanomaan. Koskenniemi sen jo sanoi:
ELEGIA
Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.
Askelen, kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen,
mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi,
hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet
ihmisen, kaltaises - vierasta lämmititkin!
Silmää löytänyt et, joka vois sun katsehes kestää,
kättä sa et, joka ei liukunut luotasi pois.
Kylmä on ystävän mieli ja kylmä on armahan rinta.
Huulet liikkuvat vain, rinta on liikkumaton.
Leikkihin kumppanin löydät, et toden riemuhun, tuskaan.
Hiipua yksikseen tuntehes polttavin saa.
Ystävän, armaan vain oma kaipuus sulle on luonut,
houreen, jok' katoaa, kun sitä kohti sa käyt.
Niin olet yksin, sa ihminen, yksin keskellä kaiken,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot,
yksin erhees kätket ja yksin kyynelees itket.
Ainoa uskollinen on oma varjosi vain.
V.A. Koskenniemi
Päivä paistaa, hanget hohtavat, ihmiset riemuiten ulos kiitävät. kevättä rinnassa. Titi tyy tyy titi titi. Mutta minä kraakun:
Mukamas koittavat iloa rintaansa repiä, mitä ne luulevat olevansa. Sauvoineen viuhtovat menemään "dementiakävelyitään", samppakaljaa ostavat viikonlopun kunniaksi, Salpausselän kisoja vahtaavat, Japanin kauheuksilla mässäävät. Ovat niin terhakkaina elämän syrjässä kiinni, voi että mulla keittää.
Olen sairastunut taas pahan kerran itsesääliin. Nyt tekee vain mieleni kiukutella ja niinpä keksin tämän kaatopaikakseni, ehkä täällä on aitoja kohtalotovereita.
Oon niin surkea ihminen, ei minusta mihinkään ole. Täällä yksin napisen. Jos jollekin yritän valittaa, on toisilla vieläkin surkeampaa tai jos ei ole, niin neuvotaan vain ottamaan niskasta itseään kiinni, olemaan positiivinen plaa plaa plaaaaah. Ole nyt positiivinen, kun ma sen taa. Ei jaksa muuta kuin hengitellä menemään. Onneksi keksin tulla tänne tuskaani huutamaan.
Joo joo, on mulla koti, vesi tulee ja menee, oon kutakuinkin terve (onko masentunut ihminen terve), on keskuslämmitys sauna pesukone telkkari tietokone sukset ompelukone auto pyörä isänmaa kirjoja puhelin rannekello seinäkello tiskikone huopatossut lapset
Mutta kun ne lapsetkin tekevät ihan hulluja tekoja, eroavat, ryyppäävät, venyvät työttöminä minun verorahoillani, muuttavat ulkomaille gigoloitten mukaan. Ole siinä nyt sitten positiivinen.
Minulle ei tartte tulla mitään sanomaan. Koskenniemi sen jo sanoi:
ELEGIA
Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.
Askelen, kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen,
mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi,
hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet
ihmisen, kaltaises - vierasta lämmititkin!
Silmää löytänyt et, joka vois sun katsehes kestää,
kättä sa et, joka ei liukunut luotasi pois.
Kylmä on ystävän mieli ja kylmä on armahan rinta.
Huulet liikkuvat vain, rinta on liikkumaton.
Leikkihin kumppanin löydät, et toden riemuhun, tuskaan.
Hiipua yksikseen tuntehes polttavin saa.
Ystävän, armaan vain oma kaipuus sulle on luonut,
houreen, jok' katoaa, kun sitä kohti sa käyt.
Niin olet yksin, sa ihminen, yksin keskellä kaiken,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot,
yksin erhees kätket ja yksin kyynelees itket.
Ainoa uskollinen on oma varjosi vain.
V.A. Koskenniemi
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olet erinomaisesti osannut ryömiä toisen persoonan nahkoihin ja puhua hänen suullaan. Sinäkö palsalla itseäsi muka purat ja kiukuttelet toisille....ehei et sinä. Ei masentuneella ole noin sanaista arkkua ja hyvää ilmaisukykyä.
Ihan "hauska" juttu kuitenkin. Näinhän voi avata palstahäirikön/jen sielunelämää. Mutta yhdelläkään noista ei ole noin hyvää ilmaisukykyä ja logiikkaa tekeleissään.
Luulotteleva Nti Marple
Voi että. Teitpä päivän hyvän työn nti Marple. Piristit, autoit. Osasit nyt just oikeasta narusta vetäistä, ihan aidon tuntuisella ihmisen äänellä. Kehuja minä nyt tarvitsin. En suinkaan tullut tänne myötätuntoa kerjäämään enkä kenenkään muun nimissä kirjoittamaan. Justiinsa tuommoiselta minusta tuntuu - sinä nyt pikku säteen elämääni täysin odottamatta toit.
Katsos, tuohon positiivisuus-litaniaani edellä meinasin merkata kirjoittamisen lahjani, mutta en iljennyt. Ovat sanoneet, että minulla on ns. sana hallussani. Kirjoittamalla olen itseäni elämäni kolhuissa hoitanut. Mutta ei se aina riitä. Tarvitsee lämpöä, hyväksyntää ihmiseltä. Sinä olit nyt nyt minun ihmiseni. Kiitos.
Minä siis osaan kuitenkin jotakin? Osaan ilmaista sisimpiä tuntojani - sekö lie lääkkeeni siihen, että aina kuitenkin selviän eteenpäin. Tämänkin vasta sitten todeksi uskoo, kun sen toinen ihminen minulle sanoo. Tuntuu vain siltä, että minulle Pikkuiselle täytyy yhä uudelleen ja uudelleen olla vakuuttamassa, että ihan kelvollinen olen, ainakin paikka paikoin. Minä nyt olen semmoinen maanis-depressiivinen vai mikä se on, joku mielialahäiriöinen, huonon huonolla itsetunnolla varustettu raukkis-sankari, joka tipahtelen näihin synkkiin syövereihin. Kevät ja kesä ovat pahinta aikaa, liika valo käy kipeästikin menninkäisen silmiin.
Käväisin sinun galleriassasi. Kukkasi kertovat sinusta. Kiitos niistäkin. Nyt jaksan lähteä käymään kaupassa. Taidan ostaa tulppaaneja. Keltaisia?
Jaoin tuon kyllä kappaleisiin, mutta Joku sen noin tiivisti yhdeksi pötköksi. Ikävä lukea.
Nyt kauppaan.
Ihanaaa,,,,sanoo Aira ja näyttää iloiselta.
Minäkin olen iloinen, keväästä, auringosta, sukulaisistani, ystävistä, ale-kahveista.
Minulla on kaikki tarpeellinen ja jonkun verran tarpeetonta, rahaakin joskus ostan turhuutta, nekin kuuluu asiaan.
Minulla on myönteinen elämäntyyli, kokemuksista opittu yhtä ja toista, ainakin sitä toista, hyvä rakastaja, pesettää pyykkinsä toisilla.
Sitähän elämä on että siitä myös puhutaan.
Podet ´RaMaVit´-oloa. (=RamaseeMasentaaV*tuttaa. Siihen on lääke. Se on Kossu.