Sukulaiset?

Hyvä idea muuten, mutta kun ei niitäkään oikein ole.

Mulla asuu useita sukulaisia tässä lähellä niin yritän kyllä käydä kattomassa niitä kun ei tässä paljoo muutakaan tekemistä ole. Lähinnä ikäihmisiä eikä henkisesti ihan tolpillaan, mutta ainakin ne ilahtuu kun käyn siellä. Kaipais sitä muutakin seuraa kun sekavia mummoja, mutta oon oppinu olemaan kiitollinen, että mulla on edes ne seuranani.
Lisäks mulla on kaks serkkupoikaa. Mua huomattavasti nuorempia, mutta niistä on paljon iloa. Nähdään valitettavasti vaan muutaman kerran vuodessa.

Olen mieluummin yksin kuin sukulaisten kanssa.

Eivät ne sukulaiset paljon oloa helpota. Toki heistä juttuseuraa saa ja siinä mielessä hetkeksi helpottavat, mutta ei heistä sellaisiksi ystäviksi ole, jollaisia jokainen ihminen kaipaa, jo ikäeron perusteella. Oman ikäiseni seura on tässä se, jota kipeästi tarvitsisin, mutta joka tuottaa minulle eniten vaikeuksia.
Sukulaisillani on oma elämänsä ja omat menonsa, jotka itseltä puuttuvat. He tietävät tilanteeni, mutta ei heillä ole mitään velvollisuutta, eikä aikaakaan koittaa vaikuttaa tilanteeseen. Omista vääristä valinnoista tämä johtuu, jotka taas johtuvat omasta herkästä ja häilyvästä, sekä melko introvertista luonteesta ja siitä, kun ei osaa keskustella.

Ystävät voi valita, mutta sukulaisia ei...

Sukulaisista oma äiti on elossa, mutta asuu Jenkeissä. Kaksi serkkua on, joita olen nähnyt viimeksi vaarini hautajaisissa 20 vuotta sitten, Siinäpä sukulaiset. :(

Olisipa edes isovanhemmat, joita voisi käydä auttelemassa tai tapaamassa, mutta viimeinenkin on kuollut 10 vuotta sitten... :(

Itselläni on ollut perhe ja sukulaiset tukena ja ovat useat minulle hyvin läheisiä. He ovat olleet tukena rankkoinakin aikoina ja olleet suuri voimavara vähän niinkuin majakka pimeydessä. En voi edes sanoin kuvata kuinka kiitollinen heille siitä olen tai kuinka tärkeitä he minulle ovat. Mutta niin tärkeitä kuin sukulaiset ovatkin niin eivät he kavereita ole ja kyllähän sitä ikäistään kaveriseuraa kaipaa kuka tahansa aina välillä. Valitettavasti niitä kavereita ei kuitenkaan ole ja alkaa jo toivo katoamaan.

Mä lähden kesän aikana sukulaisissa käymään.
Aika harvoin nähdään.Kävisin useamminkin jos välimatka olisi pienempi.
Ihmissuhteitahan nekin on

Sukulaiset ovat sukulaisia, eivät ystäviä. Ei niistä ainakaan tyttöystävää saa.