Satu

Huomaan, että olet tuskainen ajatustesi kanssa. Voimia, ei ole helppoa saada mielestä ihmistä josta paljon välittää, ei sille mitään mahda.

Kyllä välitän ja haluaisin sen myös näyttää. Jos sulla (hänellä olisi kysymyksiä, vastaisin kovin mielelläni, rehellisesti)

Vantaalle.

Sen soiton jälkeen huomasin täällä jotain mikä voisi olla sulta, koin ettei kaikkea ole vielä menetetty.

Rakastan, uskot tai et. Eikä se ole mielestäni järjetöntä, vaikka moni muu asia tässä elämässä on. Tiesin löytäneeni silloin mitä olen etsinyt, se oli vaikeaa koska en koskaan odottanut löytäväni sitä, sinua. Pelkään silti pahinta.

En tiedä, minulla ei ole antaa tuohon vastausta. Annetaan toistemme olla mielessämme. Mehän oltiin,...ja ollaan vieläkin,...rakkaita toisillemme.

http://www.youtube.com/watch?v=SY2GcM-ZtDQ

Musta tuli paljon ujompi mitä todellisuudessa olen, koska osittain pelkäsin antavani väärän kuvan itsestäni. Se on kuitenkin ohi menevä ilmiö. Annoin jokatapauksessa väärän kuvan, siihen ei ole vain yhtä syytä, se on monen pienemmän syyn summa.

Vaikutat älykkäältä, aidolta, elämää kokeneelta, seksuaaliselta, kaikkea sellaista, mitä ei aina eteen osu ja haluaisin tietää enemmän, todellakin.

Ujo minun seurassani vai? Onko meillä enää mitään mitä ei toisistamme tiedettäisi? Minusta sinä olet minä ja minä olen sinä, sieluntoveri :)

http://www.youtube.com/watch?v=JzE6BndV_cc

Ei sen kummemmin tunneta tai oltu tekemisissä.

Sittenhän se on selvä. Kun ei tunneta, niin ei tunneta. Ja kun et tunne, niin mikään luettelemasi ei koske minua.

Eli et sä täällä ole, palstat sekottanu pään täysin.