Mitä lahjoja sait,

Armottoman vitutuksen.

Sen sain, vaikken pyytänyt. En selitä tarkemmin, asia vieläkin vähän kesken.

Sitä pitää kuitenkin olla tyytyväinen, että eturauhanen voi vielä hyvin. Se aihe, jolla avaan aina kaikki keskustelut kavereitten kanssa. Poksahtaa jokaiselta, jossain vaiheessa. Toisekseen, ikänsä saanut kuunnella naisten kuukautiskivuista ja valkovuodoista, mun mielestä eturauhanen on hyvä puheenaihe, vaihteeksi. Kuunnelkoot akat sitä tästä etiäpäin. Menevät muuten omituisen näköisiksi, kun ei niitten vaihdevuodet ketään ukkoa kiinnosta :D

=DW=.

Viime kesänä tuli sydänpysäys ja viikon kooma.
Yleiskunto romahti entisestään, mikä ei ollut sitä ennenkään häävi.
Mutta, tullaan toimeen sillä vähällä, mikä jäljellä on.

Paras, oikea lahja, 5-kymppisillä, oli isännän lahja, Pleikkari kakkonen. :))

Tuttu on nikkisi, harvoin juteltiin, jos koskaan, keskenämme.
Moni mukava on häipynyt, kuin tuhka tuuleen.
Ikävä.
Hiljaista on täällä, kuin vinkkelitehtaassa.

Konkurssin ja avioeron kautta uuden paremman elämän

Sain aikaan päätöksen etten ikinä enää lähde ajamaan Norjaa pohjoisesta etelään. Enkä mitenkään muutenkaan.

Auts.

Totta, Norja on ajettava etelästä pohjoiseen. Sen kyllä hokaa tienpäällä.


=DW=

Vaikeaa on vastata tähän.. Mulla meni hyvin. Mutta sen jälkeen,, jokunen ihmis suhde vähemmän hyvin, vaikkakin minä olisin tahtonut menevän paremmin, mutta kaikki ei ole oman käden hallittavissa.):
No, elämää on nähty, sitä mitä ei tahtoisi kohtaavan iki maailmassa senkin on joutunut kokemaan ja kaikkea siltä väliltä..
Elämää, se on vain elettävä, nöyrästi,,, muuten elämäsi on tiukkaa ja todella vaikeaa.
TOIVOTAN KAIKKEA HYVÄÄ! Mitä saatte kauhottua arjesta, toisistanne,läheisistä, ja ystävistä!
Sitä ei koskaan tiedä, mitä kellekkin eteen tulee?? Sairauksia joita ei voi ennakoida, teitäkään ennen,, kuka täältäkin lähtee.. ?
Jaksamisia:))))

DW.. Typeryys on jo asia erikseen. Liika ylpeys ei ole kunnioitettavaa. Nöyryys ei tarkoita maassa madeltavaa ihmistä. Normaali ihmis kunnioitus tulee tuttuuden ja kunnioituksen kautta, vieraan ihmisen kunnioitus ja ylpeys, tulee ihmisyyden kautta, siinä ei näe "ylpeyttä" vaan kunnioitusta kaikkea kohtaan.:))))
Liian ylpeä ei näe nenäänsä pitemälle, sen kaikki huomaa!
KOHTUUS KAIKESSA! :))))
Minäkään en yli enkä ali-arvioi sua, sulla on suorat mielipiteet myös perustelet ne:)))

Hienosti olet selvinnyt jos elämä alkoi kolhia vasta viisikymppisenä. Useimmilla on ollut erilaista koettelemusta jo ihan alusta alkaen. Ei niiden esiintymistiheys muuttunut miksikään tuon viidenkympin jälkeen.

Yleisesti ottaen elämä kyllä hymyilee, kohtuulliset takaiskut kuuluvat siihen ja ensimmäinen kohtuuton takaisku viekin sitten jo hengen...

Hyvä kysymys :)
Koko elämä uusiksi.
Keliakian, kilpirauhasen liikatoiminnan, avioeron, ja sen kautta oman työpaikan menetyksen/uuden ammatin opettelun...ai niin ja muutto uuteen osoitteeseen siinä sivussa. mutta töitä näyttää minulle tulevaisuudessa piisaavaan ja intoa tehdä. En voi valittaa. Ainakin minua tarvitaan ja voin todella hyvin. Mitään lääkkeitä en tarvitse. Mitään kipuja ja kolotuksia ei ole. Vaihdoin vanhat harrastuksetkin uusiin. Ratsastus vaihtui zumbaan yms...

Potkut sain kuten koko firman muu porukkakin. Vastapainoksi sentään uusi ammatti ja työpaikka. Palkkataso laski, mutta elämänlaatu nousi. Nykyistä työtäni voi hoitaa "rennommalla otteella" kun taas edellisessä sai seurata monta vuotta "pudotuspeliä". Meillä olikin ennen tapana vitsailla entisellä duunipaikalla, että "taas arvotaan viikon putoajat".

Kyllähän se elämä välillä kolhii oli sitten minkä ikäinen hyvänsä. On vain pidettävä positiivinen asenne ja yritettävä saada jotain menetyksen tilalle. :)))))

Se viidenkymmenen raja ohittui nousujohteisesti.
Kunto on parempi kuin nuorena, elämä on aikas lailla sellanen kuin toivoin.
Työt ei vähene, mutkistuu ja muuttuu ja tuottaa paremmin.
Suunnitelmat on aika selvät, ellei maailma repee sillävälin ja muutenkin asiat alkaa olla sillä mallilla kuin aina toivoin niiden olevan..
Pyörissä olis vielä himppa laittamista enen kesää..joka sekin taitaa tulla aika nopeesti tänävuonna ;))

Koko elämä meni uusiksi. http://www.youtube.com/watch?v=mM8e6dVQ7rQ. Siltikin tämä laulun omistavan yksin hänelle;)) Aina...

Tsau:Friidu

Sain oikein kivan ja sopivapalkkaisen työpaikan, luvattiin vähntään kuusi vuotta työtä eteenpäin, noin kaksi ja puoli siitä vielä jäljellä. Paras työpaikkani sitten ikinä.

Vaihdoin miehen parempaan versioon, eikä ole vielä kaduttanut. Opettelin myös uudenlaista rahankäsittelyä, salkunhoitoa.

Sain oireita kerran jo korjattuun pumppuun, mutta apua löytyi vaivaan. Nyt viimeiseksi lahjaksi tuli nopeasti etenevän silmäsairaus molempiin silmiin. Yhdellä silmällä täällä raukka nytkin tiirailen ja kahden viikon päästä leikkaukseen. Näkökyky on luvattu palauttaa, joten ei huolta...

Kaikin puolin mukavia lahjoja.

Enpä ole juuri sairastellut. 52 on ikää ja ei se juuri paina. Päivittäin kolottaa niskasta enimmäkseen, ibuprofeenia vaan ja sillä se lähtee. Tosin sydänkohtaus on jo vakavampi juttu, syöpä samoin. Kai minä olen perinyt vahvat geenit.

Mitään noin ikävää ei minulle tapahtunut rajapyykin ylityksessä. Paljon pienempi takaisku. Yksi lahja meni rikki heti juhlien jälkeen. Se oli enteellistä, sillä vanha ystävä, joka lahjan antoi, alkoi kartella. Ei voitu enää piipahdella tai kyläillä jos ei viikkoja etu käteen asiaa sovittu ja sitten nopeasti kadulla tai kahvilassa tavattiin. Tarkemmin kun ajattelin niin huomasin, ettei tämä "ystävä" ollut koskaan kutsunut minua omiin juhliinsa ja menoihnsa, mutta kertoi jälkikäteen miten kivaa oli ollut tai ei. Äkkiä hänellä oli paljon ystäviä uusia tai vanhoja. En koskaan heitä tavannut.
Jostain "ystävä", luonteeltaan pitkävihainen, on suuttunut. Mutta ei sen enempää. Asiaan ei tarvitse tulla selitystä. Niin vaan loppui vuosikymmenten ystävyys.