Olen tässä ihmetellyt kahden kissani sterilisaatiota. Leikautin narttu kissani vuoden välein, kahdella eri lääkärillä. Ensimmäisen kohdalla leikkaushaava oli pieni tikkejä vain kolme, mutta sulamattomia. Poistin ne itse lähihoitajan osaamisellani. Leikkaushaava oli siisti ja tikkien poiston jälkeen lähes huomaamaton.
Toisen kohdalla leikkaushaava oli isompi ja tikkejä oli ainakin kuusi ellei enemmän. Tikit oli kuitenkin sulavia joita ei tarvinnut poistaa. Lisäksi leikkaus jälki oli huonompaa. Leikkaushaavan muodostui kova pieni patti joka suli kuitenkin muutama kuukausi leikkauksen jälkeen.
Miksiköhän lääkäreillä oli eri tyyli leikata?
Toisen kohdalla leikkaushaava oli isompi ja tikkejä oli ainakin kuusi ellei enemmän. Tikit oli kuitenkin sulavia joita ei tarvinnut poistaa. Lisäksi leikkaus jälki oli huonompaa. Leikkaushaavan muodostui kova pieni patti joka suli kuitenkin muutama kuukausi leikkauksen jälkeen.
Miksiköhän lääkäreillä oli eri tyyli leikata?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miks ihmiset kirjottaa erilaisilla käsialoilla? Ja varmasti opetustyylikin vaihtelee vuosien saatossa ja jokainen tekee sillä omalla tyylillä. Kyllähän kaikki koulussakin opetetaan kirjoittamaan samanlaisilla kirjaimilla mutta käsialakin muuttuu vuosien saatossa ;)
Leikkaamiseen vaikuttaa todella moni asia. Ensinnäkin lääkärin ikä ja siinä lähinnä koulutuksen ajankohta. Toiseksi naaraan ikä sekä se onko mahdollista, että naaraalla olisi kohdussa jotakin ongelmaa (tunnusteltu ennen leikkausta tai leikkauksen yhteydessä havaittu). Kolmanneksi naaraan rasvakerros nahan alla vaikuttaa varsinkin sulkemismekanismiin. Neljänneksi se mitä kaikkea poistetaan leikkauksessa, osa poistaa kohdun osa ei. Toki myös ammattitaito vaikuttaa työn laatuun, mutta ehkäpä vähiten perusleikkauksissa.
Leikkauspaikka voi olla joko vatsan alueella tai kyljessä (tätä tehtiin ennen enemmän). Leikkaushaava voidaan sulkea joko sulavilla tai sulamattomilla langoilla, liimaamalla tai jopa metallihakasilla.
Leikkaushaavaan voi tulla kudoksiin verenvuotoa (patti haavan alueella) tai muuta nestekertymää (turvotusta). Haava voi jopa tulehtua sulkemismekanismista riippumatta, eikä mene silloin kunnolla kiinni. Kissa voi repiä tikit itse irti liian aikaisin ja ne saattaa joutua ompelemaan uudestaan. Osa lääkäreistä on ehdottoman suojauksen kannalla, osa ei.
Siis tapoja on yhtä monta kuin on leikkaavaa lääkäriäkin. Omilla kissoillani olen tavannut kaikki muut sulkemistavat paitsi hakasia en. Niitähän käytetään ihmispuolella ihan yleisesti ja tosiaan jotkut eläinlääkäritkin sulkee niillä.
Leikkaushaavan pituuteen vaikuttaa se käytetäänkö ns. kissakoukkua, instrumenttia, munasarjojen nostoon, vai sormia (siis ns normaalissa leikkauksessa). Sormet vaativat isomman tilan eli siis isomman leikkaushaavan. Kissakoukun käyttö ei ole rutiinia kaikille eläinlääkäreille.
Ja jos pitkä haava, joudutaan ihonalaiskudosta käsittelemään enemmän ja se taas edesauttaa kudoskovettumien muodostumista nahan alle.
Ihon sulkeminen voidaan sitten tehdä monella tavalla. Kissat yleensä reagoivat eniten poistettaviin ihon päällä oleviin tikkeihin, sillä aiheuttavat ärsytystä. Itse suosin siksi ihonsisäisiä tikkejä kudosliimaa.
t. eräs el. lääk.