Mä oon jo sen ikäinen (noin 40), etten välttämättä nyt mitään miestä elämääni kaipaa seurustelumielessä. Olen ehtiny elämässäni seurustelemaan lähes kymmenen miehen kanssa, ollut kihloissa ja jopa naimisissakin kerran. Lapsia ei ole, eikä tule.
Mutta olen luovuttanut sosiaalisesti. Olen erinäisistä syistä joutunut pyytämään apua tuttavilta/kavereilta ja en muista kertaa, jona joku heistä olisi auttanut, aina olen saanut pettyä, joten päätin, etten edes pyydä, koska kukaan ei auta kuitenkaan. Kuulostaa kyllä pahalta, mutta näin on. Asiat ovat olleet pieniä: kaupassakäynti (kun olin sairas), taululle naulan lyöminen seinään, erään pienen asian korjaus kotona, tietokoneen käynnistysongelma jne. Ei kuulosta suurilta, mutta kukaan ei ole halunnut auttaa. Puhumattakaan siitä, etteivät ihmiset halua (kuulemma ehdi) kahville, lounaalle, lenkille tai tapaamiseen.
Mitä siis on jäljellä? Yritän nauttia asioista ja tapahtumista yksin, en tarvitse enää muita ihmisiä!
Mutta olen luovuttanut sosiaalisesti. Olen erinäisistä syistä joutunut pyytämään apua tuttavilta/kavereilta ja en muista kertaa, jona joku heistä olisi auttanut, aina olen saanut pettyä, joten päätin, etten edes pyydä, koska kukaan ei auta kuitenkaan. Kuulostaa kyllä pahalta, mutta näin on. Asiat ovat olleet pieniä: kaupassakäynti (kun olin sairas), taululle naulan lyöminen seinään, erään pienen asian korjaus kotona, tietokoneen käynnistysongelma jne. Ei kuulosta suurilta, mutta kukaan ei ole halunnut auttaa. Puhumattakaan siitä, etteivät ihmiset halua (kuulemma ehdi) kahville, lounaalle, lenkille tai tapaamiseen.
Mitä siis on jäljellä? Yritän nauttia asioista ja tapahtumista yksin, en tarvitse enää muita ihmisiä!
Vastaukset 8
Vanhimmat
No jopas on ihmeellisiä tuttavia/kavereita.
Huom! Entisiä kavereita!
Asutko sattumalta pääkaupunkiseudulla?
Osa tuosta kuullosti tutulta.
Olen itse muutaman vuoden yli 40-vuotias
mies ja asun pääkaupungissa.
Kyllä, Helsingin Alppilassa.
paikkakunnan oikein ;)
Jos haluat vaihtaa
ajatuksia, niin minulle voi kirjoittaa
osoitteella: [email protected]
Normaali ihminen ei ihan vähällä apuja pyytele ja kysele. Usein, kun rohkaistutaan pyytämään, silloin on jo iso hätä ja avuntarve on suuri. Ihmettelen suuresti ihmisiä, jotka eivät pyydettäessä auta. Nukkuvatko he yönsä rauhassa? Eikö heitä vaivaa, miten toinen henkilö pärjää? Missä on ihmisten empatia?
Harvoin se avuntarve kuinkaan on satoja, tuhansia euroja rahaa tai tuntien saati päivien aikaavievää puuhaa.
Miksi ihminen ei auta toista, lähimmäistäkään, kun sitä pyydetään? Itse en todellakaan kehtaisi kieltäytyä, päinvastoin olisin mielissäni, mikäli voisin olla avuksi.
älä luovuta!sinussa on paljon hyvää, ehkä annettavaakin?
Sori ollivuono, mutta liian myöhäistä! Usko ihmisiin on mennyt, kukaan ei auta, joten apuja on aivan turha pyytää.