Anoppi sattui kerran tulemaan kylään kun olin juuri leiponut. Kyseessä oli ihan normaali puolen litran pullataikina josta osan ajattelin laittaa kahvipöytään ja loput pakastaa.
Anoppi hyökkäsi leivinpöydän ääreen, tökki ja sormeili pullia (yäk) ja hykerrellen silmät kiiluen totesi että "Voi hyvänen aika, mihin sinä nämä kaikki saat mahtumaan, pilallehan nuo menee!". Kerroin että tarkoitus on pakastaa ne.
Anoppi ei kuunnellut, siunaili vaan pullamäärää ja sanoi että hän kyllä vie siitä puolet kun piallehan ne menee, vie ne toiselle pojalleen kun se niin tykkää lämpimäisistä (peräkammarin poika).
No sitten meillä oli perhejuhlat joihin tein mm. koristeltuja liha- ja kalaleipiä ja laskin vierasmäärän mukaan menekkiä.
Anoppi taas hykerrellen torui että noin paljon haaskioon olen tehnyt leipiä että siitä pitää antaa matkaevääksi hänen sukulaisilleen mukaan, pitkällä matkalla ei tarvi sitten pysähdellä huoltoasemille. Ja taas silitteli lohisiivuja leivän päällä ja tökki sormellaan. TODELLA oksettava tapa lähmiä tarjottavaa ruokaa !!
Minun oli pakko sanoa että katsotaan sitten juhlien jälkeen jääkö siitä evääksi annettavaa, ensimmäiset vieraat kun eivät olleet edes vielä saapuneet ja osa oli tulossa vasta myöhemmin illalla.
Anoppi siihen sihahti että "Sinäkin oot niin omas päälle !"
Jossain välissä juhlia anoppi lappoi leipiä kaapista löytämäänsä isoon kakkukupuun ja työnsi tämän sukulaisilleen kainaloon, kuin jonkun "salapullon" kuiskaillen ja silmää vinkaten.
Sinne meni minun kakkukupukin sen siliän tien.
Juhlien mentyä anoppi kysyi että jäikö leipiä paljon yli kun olin niitä niin paljon tehnyt. Ja tosi on, että yksi ainoa leipä jäi. Olishan se ollut ihan mukavaa että omalle perheelle olisi siitä ollut vaikka iltapalaksi jämiä, mutta näin naftisti se meni.
Anoppi hyökkäsi leivinpöydän ääreen, tökki ja sormeili pullia (yäk) ja hykerrellen silmät kiiluen totesi että "Voi hyvänen aika, mihin sinä nämä kaikki saat mahtumaan, pilallehan nuo menee!". Kerroin että tarkoitus on pakastaa ne.
Anoppi ei kuunnellut, siunaili vaan pullamäärää ja sanoi että hän kyllä vie siitä puolet kun piallehan ne menee, vie ne toiselle pojalleen kun se niin tykkää lämpimäisistä (peräkammarin poika).
No sitten meillä oli perhejuhlat joihin tein mm. koristeltuja liha- ja kalaleipiä ja laskin vierasmäärän mukaan menekkiä.
Anoppi taas hykerrellen torui että noin paljon haaskioon olen tehnyt leipiä että siitä pitää antaa matkaevääksi hänen sukulaisilleen mukaan, pitkällä matkalla ei tarvi sitten pysähdellä huoltoasemille. Ja taas silitteli lohisiivuja leivän päällä ja tökki sormellaan. TODELLA oksettava tapa lähmiä tarjottavaa ruokaa !!
Minun oli pakko sanoa että katsotaan sitten juhlien jälkeen jääkö siitä evääksi annettavaa, ensimmäiset vieraat kun eivät olleet edes vielä saapuneet ja osa oli tulossa vasta myöhemmin illalla.
Anoppi siihen sihahti että "Sinäkin oot niin omas päälle !"
Jossain välissä juhlia anoppi lappoi leipiä kaapista löytämäänsä isoon kakkukupuun ja työnsi tämän sukulaisilleen kainaloon, kuin jonkun "salapullon" kuiskaillen ja silmää vinkaten.
Sinne meni minun kakkukupukin sen siliän tien.
Juhlien mentyä anoppi kysyi että jäikö leipiä paljon yli kun olin niitä niin paljon tehnyt. Ja tosi on, että yksi ainoa leipä jäi. Olishan se ollut ihan mukavaa että omalle perheelle olisi siitä ollut vaikka iltapalaksi jämiä, mutta näin naftisti se meni.
Vastaukset 4
Vanhimmat
olipas taas uskottava tarina, mitähän tuollakin olis tarkoitus saavuttaa.
Jos ei ole rahasta kiinni, niin tee ensi kerralla enemmän leipiä, jotta riittää pitkämatkalaisten vieraiden evääksi ja oman perheen itapalaksikin.
Jos et voi kestitä kunnolla pitkämatkalaisia vieraita kuten suvussa on ollut tapana ja mihin he ovat tottuneet ja mitä odottavat, niin jätä seuraavalla kerralla pitkämatkalaiset kutsumatta ja pidä juhlat pienemmässä piirissä.
Pullaa ei tarvitse antaa peräkammarin pojalle vietäväksi, jos ei halua. Mutta voihan tuosta vielä joskus olla iloakin, että on pitänyt suhteet sukulaisiin hyvinä. Jospa se peräkamarin poikakin sitten tulisi teille vaikka talkooavuksi tai muuttomieheksi kun tarvitaan.
Ja pidä anoppi kurissa. Kylässä ei mennä kaapeille.
teitä toisia oikein vaivaa, kun ei uskalleta, kehdata tai viitsiä sanoa ihmisille suoraan. Tullaan sitten tänne palstalle valittamaan.
Tuo nyt ihminen ihmeessä seuraavan kerran oma mielipiteesi esiin.
Tiedän tunteesi ja senkin että ihan suoraan ei ilkeä sanoakkaan varsinkaan vieraiden aikana.
Mun EX-anopilla oli varsin ällöttävä tapa syödä suu auki ja röyhtäillä ruokapöydässä.
Ja mun järjestämissä perhe- yms juhlissa kailottaa kaikille että ottekeehan lissee. Eikös se ole emännän hommia tarjota lisää,
ei anopin.
Toivoinkin aina että sillä oisi joku este ettei se pääsis tulemaan.