Meijän pieni poikamme on ollu ensimmäiset 3kk tyytyväinen vauva. Sylilapsi ollut aina, enkä oo pitäny 10min pitempää sitterissä, lattialla yms.
Täysimetyksellä mennään.
Viikko sitten sai 3kk kaikki mahd. rokotteet ja sen jälkeen on ollut ihmeellistä kiukkua ja itkua. Nukkumisen kanssa yhtä taistelua, välillä syömisenkin kanssa. Mietin, että mitä tää vois olla? Auttaiskoha korvike? vai voiko olla että hampaita rupee tekemää nii oireilee sen takia..?
Tosin muutettiin just uuteen taloonki että entiiä vaikuttaako se.
Täysimetyksellä mennään.
Viikko sitten sai 3kk kaikki mahd. rokotteet ja sen jälkeen on ollut ihmeellistä kiukkua ja itkua. Nukkumisen kanssa yhtä taistelua, välillä syömisenkin kanssa. Mietin, että mitä tää vois olla? Auttaiskoha korvike? vai voiko olla että hampaita rupee tekemää nii oireilee sen takia..?
Tosin muutettiin just uuteen taloonki että entiiä vaikuttaako se.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Erilaiset vaiheet menee ja tulee, tosin pienen kanssa ne vaiheet tuntuvat joskus kestävän ikuisuuden. Muistan itse aina pohtineeni pääni puhki ratkaisuja erilaisiin lasta ehkä vaivaaviin asioihin, ja kun jotakin keksin, olikin sitten taas jo jokin toisenlainen vaihe.
Tämä kommentti nyt ei ehkä auta tässä, mutta näin jälkikäteen ajatellen ainakin minä olin ylivirittynyt pohtimaan ja miettimään ratkaisuja asioihin, jotka sitten ratkesivatkin jonkin ajan kuluttua itsestään.
Äkkiseltään voisi kuvitella, että hampaat vaivaavat. Ja sitten kun ei huvita syödä, on nälkäisempi ja kiukkuisempi. Ja tekeehän se kipeää, kun hammas puskee ikenen läpi.
Ihan kuin olisin tuon kirjoittanut... :) Minäkin mietin pääni puhki kaikkia vaihtoehtoja erilaisiin vaiheisiin; tietenkin niihin joissa lapsi oli jotenkin tyytymätön, ärtynyt tms. Söinkö jotain mikä aiheuttaa lapselle vatsavaivoja (imetin myös), annoinko nukkua liikaa, eikö vauva saanut nukkunut tarpeeksi, tuleeko hammas, enkö saa röyhtäytettyä tarpeeksi hyvin, onko makuuhuone liian kuuma/kylmä, kaipaako enemmän seuraa vai pitäiskö antaa touhuta enemmän yksin... Ja niin vaiheet menivät menojaan, ei mitään ihmeempiä meilläkään todettu niiden taustalla olevan.
Näin jälkikäteen ajateltuna (ok, spekuloidaan nyt kuitenkin...) meillä tuossa 3kk kohdalla oli mielestäni turhautumista havaittavissa: lelut alkoivat kiinnostaa, mutteivat vielä pysyneet hyvin käsissä ja itseään ei kyennyt liikuttamaan, vaikka haluja olisi ollut (esim. kohottautua ylös). Vauvamme on aina tarkkaillut ympäristöä paljon ja luulen että sekin oli hankalaa selällään pötkötellen & lyhyitä aikoja vatsallaan - eli harmia piisasi kun ei päässyt mukaan kaikkeen mitä havaitsi. Kun taidot kehittyivät, tuli innokkaan tutkimisen vaihe, kunnes taas alkoi harmittaa...ennen kuin uusi taito tuli ja vei taas mennessään. Itseasiassa olen huomaavinani nytkin vauvassa samaa (on 11kk); on osannut kontata jo 3kk ajan ja kohottautunut pystyyn polvien varaan parisen kuukautta. Eli kovasti oltaisiin menossa jo kävelyä kohti, mutta ei vielä onnistu jaloilleen nousu. Ja sekös harmittaa. Hammastakin on pukannut ihan kaksin kappalein. Voi kiukku!