ymmärtää millaista helvettiä ujon ihmisen elämä voi olla. Ollaan antamassa hyviä neuvoja "Ole reippaampi" Ole rohkeampi" "Rohkeasti vaan naisille juttelemaan". Jos se olisi noin helppoa, niin mitään ongelmaa ei olisi. Eivät ujot ihmiset ole yksinkertaisia, he ovat ujoja. Ujous on nykyään suurempi ongelma kuin ennen koska nykyään sosiaalisuutta ja ulospäin suuntautuneisuutta arvostetaan yli kaiken.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9698656
Terveen itsetunnon omaavat sosiaaliset ihmiset
eivät voi mitenkään
62
559
Vastaukset
- Naisasialooseri.
Totta puhut.
- bile-eläin
Mitä siihen sitten pitäisi sanoa, vai pitäisikö mitään?
- Ujologian dosentti
Eipä siihen varmaan kannata paljoa sanoa. Ujot ihmiset on kuitenkin syytä hyväksyä sellaisenaan eikä alkaa neuvomaan kuin jotain sairasta ihmistä miten parantua. Jos ujouteen suhtauduttaisiin hyväksyvästi niin se helpottaa heidän elämää ja ehkä he itsekin alkavat hyväksyä ujoutensa. Ujoille on varmasti ongelma se että mitä muut ihmiset ajattelevat. Ujot ovat itsetietoisia ja koko ajan tarkkailevat omaa käyttäytymistään ja miettivät mitä muut heistä ajattelevat. Paras tapa suhtautua ujoihin on olla kiinnittämättä huomiota heidän ujouteen ja suhtautumalla heihin kuin "normaaleihin" ihmisiin. Harva asia on yhtä vaivaannuttavaa ujolle kuin heidän ujoutensa puheeksi ottaminen ja hölmöjen neuvojen antaminen.
- Hyväksyvästi?
Ujologian dosentti kirjoitti:
Eipä siihen varmaan kannata paljoa sanoa. Ujot ihmiset on kuitenkin syytä hyväksyä sellaisenaan eikä alkaa neuvomaan kuin jotain sairasta ihmistä miten parantua. Jos ujouteen suhtauduttaisiin hyväksyvästi niin se helpottaa heidän elämää ja ehkä he itsekin alkavat hyväksyä ujoutensa. Ujoille on varmasti ongelma se että mitä muut ihmiset ajattelevat. Ujot ovat itsetietoisia ja koko ajan tarkkailevat omaa käyttäytymistään ja miettivät mitä muut heistä ajattelevat. Paras tapa suhtautua ujoihin on olla kiinnittämättä huomiota heidän ujouteen ja suhtautumalla heihin kuin "normaaleihin" ihmisiin. Harva asia on yhtä vaivaannuttavaa ujolle kuin heidän ujoutensa puheeksi ottaminen ja hölmöjen neuvojen antaminen.
No en tunne ketään, joka ei suhtautuisi ujoihin hyväksyvästi!
Ainoa ongelma voi olla se, että ujoja erehdytään -suojamuurinsa vuoksi- usein luulemaan ylimielisiksi. Ylimielisistä ei kukaan tietenkään pidä.
Pitää siis sen verran pyrkiä kuoriutumaan, ettei tuollaista kohtalokasta väärinkäsitystä syntyisi.
Ujon pitää koittaa vähemmän ajatella itseään, ja sitä, miten muut häneen suhtautuvat, ja enenmmän koittaa kiinnostua muista, ja tuoda sitä esiin.
Ja onhan ujous myös sitä, että on itsekeskeinen = keskittinyt liikaa itseensä. Mutta ei se ihmisestä pahaa tee.
Ja tiedän mistä puhun. Ensimmäiseen 20v. en meinannut uskaltaa puhua vieraille ihmisille mitään, minun oli jopa hankala hoitaa omia asioitani, kun en meinannut uskaltaa edes soittaa mihinkään.
Totesin, ettei tämä näin voi mennä, ja aloin harjoittelemaan. Nykyään pystyn olemaan hyvinkin sosiaalinen, puhumaan kenelle tajansa -tutulle tai tuntemattomalle- mitä tahansa.
Toki vieläkin hetkittäin tulee ujosteluita, vaikkapa tilanteessa, jossa on ihastuksensa kanssa, ja kuulee sen, mitä on aina halunnut kuulla.
Silloin tämäkin nainen tuntee itsensä haavoittuvaksi, ja voi "jäätyä"..
J - Ujologian dosentti
Hyväksyvästi? kirjoitti:
No en tunne ketään, joka ei suhtautuisi ujoihin hyväksyvästi!
Ainoa ongelma voi olla se, että ujoja erehdytään -suojamuurinsa vuoksi- usein luulemaan ylimielisiksi. Ylimielisistä ei kukaan tietenkään pidä.
Pitää siis sen verran pyrkiä kuoriutumaan, ettei tuollaista kohtalokasta väärinkäsitystä syntyisi.
Ujon pitää koittaa vähemmän ajatella itseään, ja sitä, miten muut häneen suhtautuvat, ja enenmmän koittaa kiinnostua muista, ja tuoda sitä esiin.
Ja onhan ujous myös sitä, että on itsekeskeinen = keskittinyt liikaa itseensä. Mutta ei se ihmisestä pahaa tee.
Ja tiedän mistä puhun. Ensimmäiseen 20v. en meinannut uskaltaa puhua vieraille ihmisille mitään, minun oli jopa hankala hoitaa omia asioitani, kun en meinannut uskaltaa edes soittaa mihinkään.
Totesin, ettei tämä näin voi mennä, ja aloin harjoittelemaan. Nykyään pystyn olemaan hyvinkin sosiaalinen, puhumaan kenelle tajansa -tutulle tai tuntemattomalle- mitä tahansa.
Toki vieläkin hetkittäin tulee ujosteluita, vaikkapa tilanteessa, jossa on ihastuksensa kanssa, ja kuulee sen, mitä on aina halunnut kuulla.
Silloin tämäkin nainen tuntee itsensä haavoittuvaksi, ja voi "jäätyä"..
JHyväksynnällä tarkoitan just sitä ettei ala neuvomaan kuin jotain sairasta, että "älä ole tuollainen" vaan ennemmin niin että hyväksyy ujon ihmisen ujona eikä suhtaudu ujon ujouteen kuin johonkin vammaan. Ujo varmasti kärsii itse ujoudestaan mutta ei se auta jos muut ihmiset muistuttelee siitä. Helpompi on voittaa ujouttaan jos muut eivät piittaa ujon ujoudesta.
"Ujon pitää koittaa vähemmän ajatella itseään, ja sitä, miten muut häneen suhtautuvat, ja enenmmän koittaa kiinnostua muista, ja tuoda sitä esiin.
Ja onhan ujous myös sitä, että on itsekeskeinen = keskittinyt liikaa itseensä."
Aika erikoinen tulkinta että introversio johtuu itsekeskeisyydestä. Ihmiset on erilaisia, ei kenenkään tarvitse olla väkisin ulospäinsuuntautunut pelkästään sen takia että ns. normaalit ihmiset ahdistuu ujon seurasta tms. Eikä kenenkään tarvitse kiinnostua kaikista ihmisistä pelkästään sen takia että ns. normaalit neuroottisesti puhuvat tuntemattomille hississäkin säästä koska pelkäävät vaikuttavansa ylimielisiltä.
Jos joku on introvertti niin hänet pitää hyväksyä sellaisena, eikä alkaa neuvomaan että "ole enemmän kiinnostunut muista". Ei tuollaista voi pakottaa. - Ujologian dosentti
Ujologian dosentti kirjoitti:
Hyväksynnällä tarkoitan just sitä ettei ala neuvomaan kuin jotain sairasta, että "älä ole tuollainen" vaan ennemmin niin että hyväksyy ujon ihmisen ujona eikä suhtaudu ujon ujouteen kuin johonkin vammaan. Ujo varmasti kärsii itse ujoudestaan mutta ei se auta jos muut ihmiset muistuttelee siitä. Helpompi on voittaa ujouttaan jos muut eivät piittaa ujon ujoudesta.
"Ujon pitää koittaa vähemmän ajatella itseään, ja sitä, miten muut häneen suhtautuvat, ja enenmmän koittaa kiinnostua muista, ja tuoda sitä esiin.
Ja onhan ujous myös sitä, että on itsekeskeinen = keskittinyt liikaa itseensä."
Aika erikoinen tulkinta että introversio johtuu itsekeskeisyydestä. Ihmiset on erilaisia, ei kenenkään tarvitse olla väkisin ulospäinsuuntautunut pelkästään sen takia että ns. normaalit ihmiset ahdistuu ujon seurasta tms. Eikä kenenkään tarvitse kiinnostua kaikista ihmisistä pelkästään sen takia että ns. normaalit neuroottisesti puhuvat tuntemattomille hississäkin säästä koska pelkäävät vaikuttavansa ylimielisiltä.
Jos joku on introvertti niin hänet pitää hyväksyä sellaisena, eikä alkaa neuvomaan että "ole enemmän kiinnostunut muista". Ei tuollaista voi pakottaa.Esim. ujon sääliminen ja rohkaisun yrittäminen monesti vain pahentaa tilannetta, koska rohkaisija asettaa itsensä tavallaan ujon yläpuolelle neuvoineen eikä hyväksy ujoa tasavertaisena ja hyväksy hänen ujouttaan.
- Eli syytät..
Ujologian dosentti kirjoitti:
Esim. ujon sääliminen ja rohkaisun yrittäminen monesti vain pahentaa tilannetta, koska rohkaisija asettaa itsensä tavallaan ujon yläpuolelle neuvoineen eikä hyväksy ujoa tasavertaisena ja hyväksy hänen ujouttaan.
muita alentuvuudesta ujoja kohtaan, ja suhtaudut minuun ja neuvoihini niin?
Tiedän mistä puhun, olen elänyt ensimmäiset 20v ujona, seuraavat reilu 20v vähemmän ujona.
Jos hetken mietit kertomaani asiaa, huomaat, että olen oikeassa.
Hyvin turhauttavaa, kun koittaa neuvoa jotakuta, mistä itsellä on omakohtaista kokemusta, ja ajattelee, että voisi toista neuvoa, ja toivoo sen auttavan toisen elämää, mutta toinen aina pitäytyy tiukasti omassa näkemyksessään, suojamuurissaan.
Jos ei pysty rehellisesti ja avoimesti toista kohtaamaan, edes tällätavoin nimettömänä, niin kannattaako ollenkaan. - Ujologian dosentti
Eli syytät.. kirjoitti:
muita alentuvuudesta ujoja kohtaan, ja suhtaudut minuun ja neuvoihini niin?
Tiedän mistä puhun, olen elänyt ensimmäiset 20v ujona, seuraavat reilu 20v vähemmän ujona.
Jos hetken mietit kertomaani asiaa, huomaat, että olen oikeassa.
Hyvin turhauttavaa, kun koittaa neuvoa jotakuta, mistä itsellä on omakohtaista kokemusta, ja ajattelee, että voisi toista neuvoa, ja toivoo sen auttavan toisen elämää, mutta toinen aina pitäytyy tiukasti omassa näkemyksessään, suojamuurissaan.
Jos ei pysty rehellisesti ja avoimesti toista kohtaamaan, edes tällätavoin nimettömänä, niin kannattaako ollenkaan.Hoh hoijaa, jos lukisit näitä tekstejä vähemmän henkilökohtaisesti niin et näkisi niissä mitään syytöksiä puoleen etkä toiseen.
En syytä ketään, vaan sanon että ujolle on parempi ettei häntä yritetä rohkaista (alentuvaan sävyyn) tai säälitä tai anneta yksinkertaisia mutta vaikeasta toteutettavia neuvoja kuten "ole rohkeampi". Ja tiedän mistä puhun minäkin. Ujon on hyvä yrittää voittaa oma ujoutensa mutta muiden ei-ujojen rohkaisut yleensä vain tekevät ujot entistä itsetietoisemmiksi.
Tuon yllä olevan kirjoituksesi loppuosasta ei kannata paljoa kommentoida, koska puhut ihan ohi asian (ainakin ohi sen mitä minä yllä kirjoitan) jostain omista epämääräisistä oletuksistasi. Jos haluat vielä kommentoida kirjoitustani niin kommentoi tuota tämän viestin toisessa kappaleessa esitettyä asiaa äläkä vain sano että "minä tiedän, ja minä olen oikeassa, turhauttavaa kun muut ei sitä tajua". - Ujologian dosentti
Eli syytät.. kirjoitti:
muita alentuvuudesta ujoja kohtaan, ja suhtaudut minuun ja neuvoihini niin?
Tiedän mistä puhun, olen elänyt ensimmäiset 20v ujona, seuraavat reilu 20v vähemmän ujona.
Jos hetken mietit kertomaani asiaa, huomaat, että olen oikeassa.
Hyvin turhauttavaa, kun koittaa neuvoa jotakuta, mistä itsellä on omakohtaista kokemusta, ja ajattelee, että voisi toista neuvoa, ja toivoo sen auttavan toisen elämää, mutta toinen aina pitäytyy tiukasti omassa näkemyksessään, suojamuurissaan.
Jos ei pysty rehellisesti ja avoimesti toista kohtaamaan, edes tällätavoin nimettömänä, niin kannattaako ollenkaan."Jos ei pysty rehellisesti ja avoimesti toista kohtaamaan, edes tällätavoin nimettömänä, niin kannattaako ollenkaan. "
?
Yli hilseen menee tämä viimeinen heitto. - Niin taisi..
Ujologian dosentti kirjoitti:
"Jos ei pysty rehellisesti ja avoimesti toista kohtaamaan, edes tällätavoin nimettömänä, niin kannattaako ollenkaan. "
?
Yli hilseen menee tämä viimeinen heitto.mennä ihan kokonaisuudessaan.
- Ujologian dosentti
Niin taisi.. kirjoitti:
mennä ihan kokonaisuudessaan.
Lapsellista miinustella. Sano vaan suoraan jos olet eri mieltä. Itse sinä kommentoita minun kirjoitustani ensimmäisenä. Jos alat puhumaan ihan eri asiasta kuin minä puhun niin kehtaatko vielä syyttä että minä olen ymmärtänyt väärin. Taidan ymmärtää miksi sulla on ollut ihmisten kanssa vaikeaa elämäsi alkupuoli, enkä ihmettele jos hankalaa olisi vieläkin. Kommunikointi on taito jota on hyvä harjoitella.
- :D
Ujologian dosentti kirjoitti:
Lapsellista miinustella. Sano vaan suoraan jos olet eri mieltä. Itse sinä kommentoita minun kirjoitustani ensimmäisenä. Jos alat puhumaan ihan eri asiasta kuin minä puhun niin kehtaatko vielä syyttä että minä olen ymmärtänyt väärin. Taidan ymmärtää miksi sulla on ollut ihmisten kanssa vaikeaa elämäsi alkupuoli, enkä ihmettele jos hankalaa olisi vieläkin. Kommunikointi on taito jota on hyvä harjoitella.
Onko tullut mieleen, että täällä muitakin lukijoita, sekä miinustelijoita..? :)
Ja olen jo kertonutkin, että olen eri mieltä.
Oletukseni eivät olleet epämääräisiä, vain huomioita. Ja kaikki oli asiaan liittyvää.
En ole alentuva, olen huolissani, ja silloin ei aina päähäntaputtelut auta.
Joskus ihmiset pitää repäistä irti mukavuusvyöhykkeeltään. Ei tod näk ole edes mukavaa, vaan ainoastaan tuttua.
Mukavuusalueella ollaan riippuvaisia asioista, jotka eivät ole välttämättä terveellisiä. Toimii suojamuurina. Oli sitten kyseessä päihteet, liika syöminen, shoppailu, mikä vaan.
On haastavaa tulla sieltä pois, mutta se kannattaa.
- Hämärän rajoilta
Kyseisistä ohjeistajista tulee väistämättä mieleen tämä video: http://www.youtube.com/watch?v=ed3flVih-c0
- 14+18
Niin toi on vähän sama kuin köyhälle pitkäaikaistyöttömälle sanoisi, että hanki hyväpalkkainen työ tai perusta menestyvä yritys.
- Se on..
vähän sama kuin nuotiossa istuvalle huutaisi, että hyppää pois!
Se että joku on päässyt joskus jostain ongelmasta yli, ei tarkoita sitä, etteikö ongelmaa olisi koskaan ollut!
Paras neuvomaan on juurikin sellainen, jolla on ollut sama ongelma, ja on siitä yli päässyt. - järkeä peliin
Se on.. kirjoitti:
vähän sama kuin nuotiossa istuvalle huutaisi, että hyppää pois!
Se että joku on päässyt joskus jostain ongelmasta yli, ei tarkoita sitä, etteikö ongelmaa olisi koskaan ollut!
Paras neuvomaan on juurikin sellainen, jolla on ollut sama ongelma, ja on siitä yli päässyt.Jokainen osaa hypätä nuotiosta pois, ellei ole rampa. Yksinäisyyttä tai ujoutta ei niin vain heitetä menemään. Vertauksesi on jokseenkin idioottimainen.
- Ujoutensa kanssa
järkeä peliin kirjoitti:
Jokainen osaa hypätä nuotiosta pois, ellei ole rampa. Yksinäisyyttä tai ujoutta ei niin vain heitetä menemään. Vertauksesi on jokseenkin idioottimainen.
kamppaileva voi olla vertauskuvallisesti rampa.
- crocuta_crocuta
Elleivät ole itse aikaisemmin kärsineet samoista ongelmista...
- jackaroo
Jos sitä on todella ujo ja sulkeutunut ihminen niin ei tietenkään tuollaiset "mene juttelemaan rohkeasti naisille" kommentit mitään auta. Mutta ei siitä omasta ujoudestaan saa tehdä kuitenkaan mitään ylitsepääsemätöntä ongelmaa ja lakata yrittämästä vain sen takia että on ujo. Paras neuvo vahvasta ujoudesta kärsivälle olisi se että alkaa harjoittelemaan asioita pieni askel kerrallaan, vaikkapa alkaa sähköpostin vaihtoon arkisista asioista naisten kanssa, eikä heti ryntää sinne bussipysäkille tuntemattomia naisia iskemään.
- Jojo43
Juu, kokemuksen kanssa ujouttaan voi lievittää vaikkei siitä ehkä koskaan pääse kokonaan eroon. Se vaatii työtä ja tahtoa ja oikeanlaisiin ympäristöihin hakeutumista. Esim. koulu tai työ jossa joutuu väkisinkin tekemisiin toisten ihmisten kanssa auttaa jonkin verran tulemaan sosiaalisemmaksi.
- (liian) varovainen
Minusta sähköpostittelu arkisista asioista on ihan yhtä rohkeaa kuin treffeille pyytäminen kasvotusten. Molemmissa on kyse samasta asiasta: haeaan kontaktia kontaktin vuoksi, ilman virallista syytä tai ulkoista pakkoa, eli kyse on henkilökohtaisen kiinnostuksen osoituksesta.
- *
wlfwd kirjoitti:
Mulle netin kautta lähestyminen johonkuhun vieraaseen naiseen on jo ylitsepääsemätön este.
No käythän sinä kuitenkin Gallerioissa, niin sen kun heität vaan viestin, että mitä kuuluu :) Ja vaihdapa itsellesi vähän iloisempi kuva ;D !
- hkhdk65dgh4
wlfwd kirjoitti:
Mulle netin kautta lähestyminen johonkuhun vieraaseen naiseen on jo ylitsepääsemätön este.
Sama. Keskustelu naisen kanssa Internetissäkin on todella ahdistavaa. Pelko siitä, että he aistivat epävarmuuteni pelkkien viestien välityksellä estää kommunikoinnin täysin.
- and_justice_for_all
Ujouteen kun ei lääkkeeksi auta muu kuin rohkeus ja sosiaalisuutta oppii ainoastaan menemällä sosiaalisiin tilanteisiin.
Ihmetyttää miksei nykypäivänä ole ihmisiä jotka työkseen auttaisivat siinä
Jos olisi palvelu josta voisi palkata tukihenkilön opettamaan niitä taitoja. Mies voisi palkata joko tuollaisen sir_Einon näyttämään kuinka tilanteissa tulisi toimia ja siinä samalla kannustaisi sosiaaliseen kohtaamiseen menemistä. Antaisi neuvoja ja veisi oikeisiin paikkoihin ja vaikka puolipakolla laittaisi tilanteisiin joihin henkilö itse ei ujouttaan uskalla mennä ja jos tilanne menee tukalaksi, niin pystyisi siitä selviämään nolaamatta itseään.
Toinen vaihtoehto olisi palkata nainen oppaaksi. Opettaisi parisuhdetta ja sosiaalisia tilanteita tekeytymällä tyttöystäväksi ja sillä tavalla veisi eri tilanteisiin ja paikkoihin. Nostaisi itsetuntoa neuvoisi ongelmatilanteissa.
Seksiähän sitten voikin halutessaan harjoitella "ammattilaisen" kanssa, mutta sitä en oikein pidä hyvänä vaihtoehtona. Se kun on sitten ihan yhtä terapeuttista kuin pornon katsominen Antaa ihan väärän kuvan naisista ja suhteessa olemisesta.
Sama varmasti toimisi yhtähyvin naisillekin. Itsetunto on kaiken avain ihmissuhdemarkkinoilla ja ilman sitä on lähes mahdoton saada ketään kiinnostumaan itsestään.
Tuollaisia auttajia tuskin lähitulevaisuudessa nähdään, mutta joku kaveri jolla on hyvä itsetunto ja halua auttaa, voisi olla hyvä ratkaisu.- jackaroo
---Toinen vaihtoehto olisi palkata nainen oppaaksi. Opettaisi parisuhdetta ja sosiaalisia tilanteita tekeytymällä tyttöystäväksi ja sillä tavalla veisi eri tilanteisiin ja paikkoihin. Nostaisi itsetuntoa neuvoisi ongelmatilanteissa.---
Näin kerran telkkarista dokkarin jossa kerrottiin Amerikassa olevasta terapiamuodosta joka oli suunnattu noille täysin sulkeutuneille miehille, siinä oli ensin jotain terapiaa ja loppuvaiheessa hoitoa se terapeutti harrasti seksiä tuon potilaan kanssa, toki tuohon vaiheeseen vaadittiin useimmilla monta vuotta terapiaa. - Peter North
jackaroo kirjoitti:
---Toinen vaihtoehto olisi palkata nainen oppaaksi. Opettaisi parisuhdetta ja sosiaalisia tilanteita tekeytymällä tyttöystäväksi ja sillä tavalla veisi eri tilanteisiin ja paikkoihin. Nostaisi itsetuntoa neuvoisi ongelmatilanteissa.---
Näin kerran telkkarista dokkarin jossa kerrottiin Amerikassa olevasta terapiamuodosta joka oli suunnattu noille täysin sulkeutuneille miehille, siinä oli ensin jotain terapiaa ja loppuvaiheessa hoitoa se terapeutti harrasti seksiä tuon potilaan kanssa, toki tuohon vaiheeseen vaadittiin useimmilla monta vuotta terapiaa.Olipas aika terapeutti...
- and_justice_for_all
jackaroo kirjoitti:
---Toinen vaihtoehto olisi palkata nainen oppaaksi. Opettaisi parisuhdetta ja sosiaalisia tilanteita tekeytymällä tyttöystäväksi ja sillä tavalla veisi eri tilanteisiin ja paikkoihin. Nostaisi itsetuntoa neuvoisi ongelmatilanteissa.---
Näin kerran telkkarista dokkarin jossa kerrottiin Amerikassa olevasta terapiamuodosta joka oli suunnattu noille täysin sulkeutuneille miehille, siinä oli ensin jotain terapiaa ja loppuvaiheessa hoitoa se terapeutti harrasti seksiä tuon potilaan kanssa, toki tuohon vaiheeseen vaadittiin useimmilla monta vuotta terapiaa.Ai sellaisia on jossain kuitenkin olemassa? Kuulostaa toimivalta vaihtoehdolta. Kuitenkin kaikessa se ensimmäinen askel on otettava ihan itse. Kotiin sulkeutumalla ja muista omaan kurjuuteen syitä hakemalla ottaa vain takapakkia.
Esim. täällä järkevästi puhumalla voi saada jotain ihan hyviäkin vinkkejä elämäänsä, mutta raivoamalla, itseään säälimällä ja kurjuuttaan ruikuttamalla huomaa vuosien vierivän ja ongelmien vain pahenevan. - jackaroo
and_justice_for_all kirjoitti:
Ai sellaisia on jossain kuitenkin olemassa? Kuulostaa toimivalta vaihtoehdolta. Kuitenkin kaikessa se ensimmäinen askel on otettava ihan itse. Kotiin sulkeutumalla ja muista omaan kurjuuteen syitä hakemalla ottaa vain takapakkia.
Esim. täällä järkevästi puhumalla voi saada jotain ihan hyviäkin vinkkejä elämäänsä, mutta raivoamalla, itseään säälimällä ja kurjuuttaan ruikuttamalla huomaa vuosien vierivän ja ongelmien vain pahenevan.Asiasta näytti löytyvän ihan wikipedian artikkelikin. Eli kaippa noita seksiterapautteja tuolla "suuressa maailmassa" on.
http://en.wikipedia.org/wiki/Sex_surrogate
Ajatuksena varmaan ihan hyvä, mutta en kyllä taida mennä vaikka Suomessakin tuollaisia olisi. - sir_eino
and_justice_for_all kirjoitti:
Ai sellaisia on jossain kuitenkin olemassa? Kuulostaa toimivalta vaihtoehdolta. Kuitenkin kaikessa se ensimmäinen askel on otettava ihan itse. Kotiin sulkeutumalla ja muista omaan kurjuuteen syitä hakemalla ottaa vain takapakkia.
Esim. täällä järkevästi puhumalla voi saada jotain ihan hyviäkin vinkkejä elämäänsä, mutta raivoamalla, itseään säälimällä ja kurjuuttaan ruikuttamalla huomaa vuosien vierivän ja ongelmien vain pahenevan.No... Kyllä mulla ainakin terapiassa joskus yläasteella ja lukiossa keskityttiin kehittämään myös sitä sosiaalista rohkeutta. Lähinnä siksi että olin sen verran jäljessä sillä osa-alueella muita samanikäisiä eikä mulla oikein ollut kavereita jos isosiskoa ja sen kavereita ei lasketa.
Yksi todella hyvä terapeutin idea oli laittaa mut sellaiseen harrastukseen missä oli pakko sosialisoida muiden kanssa. Joukkuepeliä se ei ehdottanut kun oli aika varmaa että siitä olisi voinut tulla ongelmia mutta eräs kamppailulaji sitten vaikutti sopivalta. Sinne sitten menin ja siellä tosiaan oli "pakko" jutella muiden kanssa. En saanut sellaisia kavereita joiden kanssa olisin nähnyt vapaa-ajalla mutta juttelin muiden kanssa ja kehitin keskustelutaitoja ja sain hyväksyntää muilta.
Se antoi rohkeutta sillä tavalla että esim. intissä ja sitten kun muutin Helsinkiin oli mahdollista lähestyä muita. Enkä nyt tarkoita mitään pelimiestyyppistä naisteniskemistä vaan että pystyin lähtemään Helsingissä silloisen duunipaikan kavereiden kanssa terassille ja juttelemaan niitä näitä. Itse asiassa kaksi ystävyyssuhdetta on tuolta työpaikalta säilynyt tähän päivään saakka.
Seksiterapiasta en tiedä mitään. Tuolloinen psykologini oli arvioni mukaan noin kolmekymppinen nainen. Ei hän tietenkään maannut kanssani mutta hän on kyllä paras terapeutti kenellä olen käynyt koskaan. Se tapa millä se osasi suhtautua vähän vetäytyvän, ahdistukseen ja masennukseen taipuvaisen koulukiusatun pojan ongelmiin oli uskomaton. Empaattinen, mutta rohkaiseva ja antoi ihan käytännön neuvoja ja apua, mitä kannattaa tehdä.
No joo. Mullahan oli tietysti tuolloin muutkin sosiaaliset suhteen kun naissuhteet vähän jäissä. Naissuhteita helpotti se kun sai muut sosiaaliset suhteet pikku hiljaa kuntoon. Armeijassa uskalsi jo vähän jututtaa tyttöjä baarissa kun oli inttikavereiden kanssa liikenteessä. - sir_eino
jackaroo kirjoitti:
Asiasta näytti löytyvän ihan wikipedian artikkelikin. Eli kaippa noita seksiterapautteja tuolla "suuressa maailmassa" on.
http://en.wikipedia.org/wiki/Sex_surrogate
Ajatuksena varmaan ihan hyvä, mutta en kyllä taida mennä vaikka Suomessakin tuollaisia olisi.Huh. Kaikkea sitä...
Rupesin ajattelemaan itseäni 16-vuotiaana tuollaiseen terapiaan.
No joo, ymmärrän että tietenkin 16v:nä maailmaa katsoo vähän eri kantilta. Kai tuo jollekin 30 v poikamiehelle voi toimia. - Twin Six
sir_eino kirjoitti:
No... Kyllä mulla ainakin terapiassa joskus yläasteella ja lukiossa keskityttiin kehittämään myös sitä sosiaalista rohkeutta. Lähinnä siksi että olin sen verran jäljessä sillä osa-alueella muita samanikäisiä eikä mulla oikein ollut kavereita jos isosiskoa ja sen kavereita ei lasketa.
Yksi todella hyvä terapeutin idea oli laittaa mut sellaiseen harrastukseen missä oli pakko sosialisoida muiden kanssa. Joukkuepeliä se ei ehdottanut kun oli aika varmaa että siitä olisi voinut tulla ongelmia mutta eräs kamppailulaji sitten vaikutti sopivalta. Sinne sitten menin ja siellä tosiaan oli "pakko" jutella muiden kanssa. En saanut sellaisia kavereita joiden kanssa olisin nähnyt vapaa-ajalla mutta juttelin muiden kanssa ja kehitin keskustelutaitoja ja sain hyväksyntää muilta.
Se antoi rohkeutta sillä tavalla että esim. intissä ja sitten kun muutin Helsinkiin oli mahdollista lähestyä muita. Enkä nyt tarkoita mitään pelimiestyyppistä naisteniskemistä vaan että pystyin lähtemään Helsingissä silloisen duunipaikan kavereiden kanssa terassille ja juttelemaan niitä näitä. Itse asiassa kaksi ystävyyssuhdetta on tuolta työpaikalta säilynyt tähän päivään saakka.
Seksiterapiasta en tiedä mitään. Tuolloinen psykologini oli arvioni mukaan noin kolmekymppinen nainen. Ei hän tietenkään maannut kanssani mutta hän on kyllä paras terapeutti kenellä olen käynyt koskaan. Se tapa millä se osasi suhtautua vähän vetäytyvän, ahdistukseen ja masennukseen taipuvaisen koulukiusatun pojan ongelmiin oli uskomaton. Empaattinen, mutta rohkaiseva ja antoi ihan käytännön neuvoja ja apua, mitä kannattaa tehdä.
No joo. Mullahan oli tietysti tuolloin muutkin sosiaaliset suhteen kun naissuhteet vähän jäissä. Naissuhteita helpotti se kun sai muut sosiaaliset suhteet pikku hiljaa kuntoon. Armeijassa uskalsi jo vähän jututtaa tyttöjä baarissa kun oli inttikavereiden kanssa liikenteessä.Kuinka sä muuten päädyit tuollaiseen terapiaan? Menitkö itse puhumaan kouluterkalle tms. vai ohjasiko joku ulkopuolinen taho sinut hoitoon?
- sir_eino
Twin Six kirjoitti:
Kuinka sä muuten päädyit tuollaiseen terapiaan? Menitkö itse puhumaan kouluterkalle tms. vai ohjasiko joku ulkopuolinen taho sinut hoitoon?
Vetäsin kesäloman kunniaksi ranteet auki. Sillä pääsi tutustumaan psykiatriseen sairaalaan sisäpuolelta ja sen jälkeen olin psykoterapiassa jonkun kolme vuotta. Inttiin jostain kumman syystä pääsin silti, katsoivat etten ole enää vaaraksi itselleni.
Mutta siinä vaiheessa siitä itsemurhayrityksestäkin oli jo monta vuotta ja mulla oli uusi terapeutti ja psykiatri jotka olivat sitä mieltä että kyseessä oli ollut vain teinin huomionhaku - mitä se ei ollut mutta en mä sitä jaksanut oikoa. - Twin Six
sir_eino kirjoitti:
Vetäsin kesäloman kunniaksi ranteet auki. Sillä pääsi tutustumaan psykiatriseen sairaalaan sisäpuolelta ja sen jälkeen olin psykoterapiassa jonkun kolme vuotta. Inttiin jostain kumman syystä pääsin silti, katsoivat etten ole enää vaaraksi itselleni.
Mutta siinä vaiheessa siitä itsemurhayrityksestäkin oli jo monta vuotta ja mulla oli uusi terapeutti ja psykiatri jotka olivat sitä mieltä että kyseessä oli ollut vain teinin huomionhaku - mitä se ei ollut mutta en mä sitä jaksanut oikoa.Tuli vaan mieleeni, kun itseltäni kouluterkka aikanaan kysyi rutiinitarkastuksen yhteydessä, että mikä mun vointini on? Kuulemma kaikki opettajat olivat "hyvin huolestuneita" (syystäkin), kun mulla ei ollut kavereita ja olin aina yksin koulussa. Vastasin silloin vain, että ei mulla ole hätää, mä nyt vaan olen tällainen, ei mua kiusata eikä mitään... Terkka hyväksyi selityksen ja asia jäi sitten siihen.
Jälkeenpäin olen sitten miettinyt, olisiko elämästä tullut helpompaa, jos olisi jo silloin päässyt puhumaan näistä asioista (eikä vasta nyt yli 10v myöhemmin)? Ja mitä apua niillä sitten olisi ollut tarjolla? En oikeen pitänyt koulumme terkasta, mielestäni hän suhtautui vähättelevästi kaikkiin muihinkin ongelmiin. Eli jos olisin pyytänyt apua siinä tilanteessa, mitä siitä olisi seurannut? Ehkä pari turhaa "sun pitää vaan ottaa itseäs niskasta kiinni" -keskusteluhetkeä ko. henkilön kanssa, vaiko ihan oikeaa henkistä tukea? No, nyt on tietysti myöhäistä miettiä sitä. - sir_eino
Twin Six kirjoitti:
Tuli vaan mieleeni, kun itseltäni kouluterkka aikanaan kysyi rutiinitarkastuksen yhteydessä, että mikä mun vointini on? Kuulemma kaikki opettajat olivat "hyvin huolestuneita" (syystäkin), kun mulla ei ollut kavereita ja olin aina yksin koulussa. Vastasin silloin vain, että ei mulla ole hätää, mä nyt vaan olen tällainen, ei mua kiusata eikä mitään... Terkka hyväksyi selityksen ja asia jäi sitten siihen.
Jälkeenpäin olen sitten miettinyt, olisiko elämästä tullut helpompaa, jos olisi jo silloin päässyt puhumaan näistä asioista (eikä vasta nyt yli 10v myöhemmin)? Ja mitä apua niillä sitten olisi ollut tarjolla? En oikeen pitänyt koulumme terkasta, mielestäni hän suhtautui vähättelevästi kaikkiin muihinkin ongelmiin. Eli jos olisin pyytänyt apua siinä tilanteessa, mitä siitä olisi seurannut? Ehkä pari turhaa "sun pitää vaan ottaa itseäs niskasta kiinni" -keskusteluhetkeä ko. henkilön kanssa, vaiko ihan oikeaa henkistä tukea? No, nyt on tietysti myöhäistä miettiä sitä.En tiedä. En oikeasti tiedä miten ainakaan omassa nuoruudessani olisi päässyt terkan kautta hoitoon. 80-90-luvulla noista asioista ei niin paljon puhuttu ja kyllä mulla ne ainakin kärjistyivät tosi pitkään ja tosi pahoiksi ennen kun sain hoitoa.
Kyllä mä olen kokenut että hoidosta on apua. Sekä nuorena että nyt vanhempanakin. Mutta terapeutista riippuu paljon. Nykyinen terapeutti on taitava ja on syytä ollakin kun maksan koko paskan sataprosenttisesti itse. Eli KELA ei tule mulle nyt vastaan kun en täyttänyt ehtoja. Tai siis mulla tuli KELA-korvausraja vastaan. - Twin Six
sir_eino kirjoitti:
En tiedä. En oikeasti tiedä miten ainakaan omassa nuoruudessani olisi päässyt terkan kautta hoitoon. 80-90-luvulla noista asioista ei niin paljon puhuttu ja kyllä mulla ne ainakin kärjistyivät tosi pitkään ja tosi pahoiksi ennen kun sain hoitoa.
Kyllä mä olen kokenut että hoidosta on apua. Sekä nuorena että nyt vanhempanakin. Mutta terapeutista riippuu paljon. Nykyinen terapeutti on taitava ja on syytä ollakin kun maksan koko paskan sataprosenttisesti itse. Eli KELA ei tule mulle nyt vastaan kun en täyttänyt ehtoja. Tai siis mulla tuli KELA-korvausraja vastaan.Mullahan ei siis ollut mitään ns. vakavia ongelmia, en viillellyt, en litsannut ja koulu sujui muutenkin hyvin. Sosiaalinen elämä oli vaan silloinkin aika onnetonta. Eli kuinkahan paljon ne olisivat olleet valmiita panostamaan periaatteessa terveen nuoren hoitoon? Oma veikkaus silloin oli, ettei paljon.
Toisen kerran tarjottiin apua, kun istuin tapani mukaisesti muista erillään käytävässä odottelemassa tunnin alkua, tuli ylemmän luokan tyttö kysymään "Hei, miksi sinä olet täällä kun kaikki muut ovat tuolla?" Se sanoi, että "meille sä voit tulla puhumaan koska vaan", muttei kertonut mitä tahoa edusti. Ehkä hän oli joku tukioppilas, joka oli nimetty pitämään silmällä nuorempia oppilaita, tai sitten joku seurakunta-ihminen. Jäi kysymättä. Sen jälkeen sama tyttö aina tervehti minua kohdatessamme käytäville tai pihalla. Tietysti sitten vihasin sitä, kun noin "röyhkeästi" yritti tulla puuttumaan asioihini. Silloin sitä oli olevinaan niin kovaa jätkää, vaikka oikeasti olinkin aika reppana.
Eli paskapuhetta, etteikö yhteiskunta yrittäisi auttaa syrjäytymisvaarassa olevia. Minun kohdallani se ei vaan valitettavasti riittänyt. - sir_eino
Twin Six kirjoitti:
Mullahan ei siis ollut mitään ns. vakavia ongelmia, en viillellyt, en litsannut ja koulu sujui muutenkin hyvin. Sosiaalinen elämä oli vaan silloinkin aika onnetonta. Eli kuinkahan paljon ne olisivat olleet valmiita panostamaan periaatteessa terveen nuoren hoitoon? Oma veikkaus silloin oli, ettei paljon.
Toisen kerran tarjottiin apua, kun istuin tapani mukaisesti muista erillään käytävässä odottelemassa tunnin alkua, tuli ylemmän luokan tyttö kysymään "Hei, miksi sinä olet täällä kun kaikki muut ovat tuolla?" Se sanoi, että "meille sä voit tulla puhumaan koska vaan", muttei kertonut mitä tahoa edusti. Ehkä hän oli joku tukioppilas, joka oli nimetty pitämään silmällä nuorempia oppilaita, tai sitten joku seurakunta-ihminen. Jäi kysymättä. Sen jälkeen sama tyttö aina tervehti minua kohdatessamme käytäville tai pihalla. Tietysti sitten vihasin sitä, kun noin "röyhkeästi" yritti tulla puuttumaan asioihini. Silloin sitä oli olevinaan niin kovaa jätkää, vaikka oikeasti olinkin aika reppana.
Eli paskapuhetta, etteikö yhteiskunta yrittäisi auttaa syrjäytymisvaarassa olevia. Minun kohdallani se ei vaan valitettavasti riittänyt.Hmm... Sanotaanko näin että omien kokemusten mukaan apua on periaatteessa tarjolla. Käytännössä sitä on tarjolla vain jos ongelmat ovat hyvin vakavia tai on rahaa. Normipotilas ei todellakaan saa tuosta vaan hyvää psykoterapiaa, mulla kävi todella hyvä tuuri nuorempana että sain intensiivisen terapiasuhteen ja vieläpä lähes ilmaiseksi - vanhemmillani kun ei olisi ollut rahaa sitä maksaa. Eli yhteiskunta tuli siinä vaiheessa joksikin aikaa vastaan vaikka lopulta tuki ja täten myös hoito loppui ja minut julistettiin "terveeksi". Mitä en ollut.
No, sen verran tiedän että terapiakorvausta haetaan. Sitä joko saa tai ei saa. Minä en saa. Mutta käyn töissä ja mulla on varaa maksaa se n. 80 euroa tunnilta keskusteluterapiasta. Se ei todellakaan ole halpaa, terapeuttini ei ole halpa. Hyvä se on. Siksi siitä maksankin. - Twin Six
sir_eino kirjoitti:
Hmm... Sanotaanko näin että omien kokemusten mukaan apua on periaatteessa tarjolla. Käytännössä sitä on tarjolla vain jos ongelmat ovat hyvin vakavia tai on rahaa. Normipotilas ei todellakaan saa tuosta vaan hyvää psykoterapiaa, mulla kävi todella hyvä tuuri nuorempana että sain intensiivisen terapiasuhteen ja vieläpä lähes ilmaiseksi - vanhemmillani kun ei olisi ollut rahaa sitä maksaa. Eli yhteiskunta tuli siinä vaiheessa joksikin aikaa vastaan vaikka lopulta tuki ja täten myös hoito loppui ja minut julistettiin "terveeksi". Mitä en ollut.
No, sen verran tiedän että terapiakorvausta haetaan. Sitä joko saa tai ei saa. Minä en saa. Mutta käyn töissä ja mulla on varaa maksaa se n. 80 euroa tunnilta keskusteluterapiasta. Se ei todellakaan ole halpaa, terapeuttini ei ole halpa. Hyvä se on. Siksi siitä maksankin.No 14-vuotiashan ei tietenkään olisi kävellyt silloin luottokortti kädessä terapeutin vastaanotolle, eli jonkun aikuisenhan olisi pitänyt ottaa koppi nuoresta.
Enkä mä nyt enää ole lähdössä mihinkään terapioihin. Kyllä mä sen verran pärjään, että pystyn itseni elättämään. Ehkä kuitenkin olisi auttanut, jos olisi joku ulkopuolinen (muukin kuin vanhemmat) ollut ohjaamassa, vaikka sinne harrastusten pariin. Kun itse ei pystynyt tai tahto riittänyt. Kyllähän mutkin esim. kämppis raahasi aikanaan opiskelujen ekalla viikolla mukaansa oluelle, mutta siihen kertaan sekin sitten jäi kun olin itse niin syrjäänvetäytyvä... - sir_eino
Twin Six kirjoitti:
No 14-vuotiashan ei tietenkään olisi kävellyt silloin luottokortti kädessä terapeutin vastaanotolle, eli jonkun aikuisenhan olisi pitänyt ottaa koppi nuoresta.
Enkä mä nyt enää ole lähdössä mihinkään terapioihin. Kyllä mä sen verran pärjään, että pystyn itseni elättämään. Ehkä kuitenkin olisi auttanut, jos olisi joku ulkopuolinen (muukin kuin vanhemmat) ollut ohjaamassa, vaikka sinne harrastusten pariin. Kun itse ei pystynyt tai tahto riittänyt. Kyllähän mutkin esim. kämppis raahasi aikanaan opiskelujen ekalla viikolla mukaansa oluelle, mutta siihen kertaan sekin sitten jäi kun olin itse niin syrjäänvetäytyvä...No mikset ole? Jos olet syrjäänvetäytyvä tai koet ettet ole muuten tyytyväinen elämääsi niin ei siitä terapiasta haittaa voi olla. Pahimmillaan olet /-0 tilanteessa, hyvässä tapauksessa terapiasta on todella hyötyä ja saat elämäsi parempaan kuntoon.
Mä sanon ihan suoraan että ilman hyvää terapiaa elämäni voisi olla tästä aika paljon huonolaatuisempaa. En väitä että se on erityisen tasokasta nyt mutta tiedän että se voisi olla huomattavan paljon huonompaa. Ilman hoitoa olisin todennäköisesti ihmissuhderintamalla täysin syrjäytynyt. - Twin Six
sir_eino kirjoitti:
No mikset ole? Jos olet syrjäänvetäytyvä tai koet ettet ole muuten tyytyväinen elämääsi niin ei siitä terapiasta haittaa voi olla. Pahimmillaan olet /-0 tilanteessa, hyvässä tapauksessa terapiasta on todella hyötyä ja saat elämäsi parempaan kuntoon.
Mä sanon ihan suoraan että ilman hyvää terapiaa elämäni voisi olla tästä aika paljon huonolaatuisempaa. En väitä että se on erityisen tasokasta nyt mutta tiedän että se voisi olla huomattavan paljon huonompaa. Ilman hoitoa olisin todennäköisesti ihmissuhderintamalla täysin syrjäytynyt.No pitäisikö olla?
Vasta viime aikoina olen alkanut enemmän miettimään näitä asioita. En ole varma mitä tekisin, jatkanko näin vai yritänkö muutosta? Joo, ja eihän munkaan pääongelma todellakaan ole, ettei "saa pillua", se on sivuoire. Tuntuu, että alkaa työelämässäkin tökkimään, kun ei ole "vuorovaikutustaitoja". - sir_eino
Twin Six kirjoitti:
No pitäisikö olla?
Vasta viime aikoina olen alkanut enemmän miettimään näitä asioita. En ole varma mitä tekisin, jatkanko näin vai yritänkö muutosta? Joo, ja eihän munkaan pääongelma todellakaan ole, ettei "saa pillua", se on sivuoire. Tuntuu, että alkaa työelämässäkin tökkimään, kun ei ole "vuorovaikutustaitoja".Kyllä, elämäänsä pitäisi olla tyytyväinen. Enkä nyt tarkoita pillun saantia vaan juuri sitä että jos vuorovaikutustaidot tai muut asiat tökkii niin ei se ole mikään häpeä hakea niihin apua.
Mä olen hyväksynyt jo aikapäivää sitten sen että olen psyykkisesti sairas ja että tarvitsen ja ennen kaikkea ansaitsen apua.
Muutosta pitää yrittää jos ei ole tyytyväinen tai jos on ongelmia. Tiettyyn rajaan asti se on mahdollista mutta useimmat tarvitsevat siihen tukea eikä se ole nopea prosessi. Se vie oman aikansa.
Jos et ole tyytyväinen elämääsi niin miksi jatkaisit noin? Meillä on vain yksi elämä. Se pitäisi käyttää hyvin. Vaikutat ihan sympaattiselta kaverilta. Eiköhän susta joku tyttö tykkäisi kun vaan saisit sosiaalista reippautta. - Twin Six
Twin Six kirjoitti:
No pitäisikö olla?
Vasta viime aikoina olen alkanut enemmän miettimään näitä asioita. En ole varma mitä tekisin, jatkanko näin vai yritänkö muutosta? Joo, ja eihän munkaan pääongelma todellakaan ole, ettei "saa pillua", se on sivuoire. Tuntuu, että alkaa työelämässäkin tökkimään, kun ei ole "vuorovaikutustaitoja"."Jos et ole tyytyväinen elämääsi niin miksi jatkaisit noin?'"
Kuten sanoin, asia on työn alla. Työstän tätä päässäni joka päivä.
Lähiaikoina on edessä muutoksia, työpaikka vaihtunee, ehkä myös asuinpaikka. Katsotaan niiden jälkeen, miltä sitten tuntuu. Tietysti elämäntilanteen muutos on aina tilaisuus hakea uutta suuntaa.
"Vaikutat ihan sympaattiselta kaverilta. Eiköhän susta joku tyttö tykkäisi kun vaan saisit sosiaalista reippautta."
LOL. Kiitos. - sir_eino
Twin Six kirjoitti:
"Jos et ole tyytyväinen elämääsi niin miksi jatkaisit noin?'"
Kuten sanoin, asia on työn alla. Työstän tätä päässäni joka päivä.
Lähiaikoina on edessä muutoksia, työpaikka vaihtunee, ehkä myös asuinpaikka. Katsotaan niiden jälkeen, miltä sitten tuntuu. Tietysti elämäntilanteen muutos on aina tilaisuus hakea uutta suuntaa.
"Vaikutat ihan sympaattiselta kaverilta. Eiköhän susta joku tyttö tykkäisi kun vaan saisit sosiaalista reippautta."
LOL. Kiitos.Kannattaa silti miettiä sitä ulkopuolista apua. En mä ainakaan pysty kaikkea päässäni työstämään eikä tarviikaan. Ystävätkin antavat liian usein neuvoja jotka tarkoittavat hyvää mutta eivät sitä välttämättä ole. Kun puuttuu se ulkopuolinen näkökulma.
- Ujoudesta...
Miksi se on helvelttiä? Ujous, itsetunto ja sosiaalisuus ovat eri asioita, jotka eivät ole täysin riippuvia toisistaan. Jos ujon elämä on helvettiä, onko silloin varsinainen ongelma itsetunnossa vai ujoudessa, sillä ne ovat kaksi eri asiaa?
Kyseisistä irallisista neuvoista olen sitä mieltä, että kyllähän ne siihen ovat ihan hyvä neuvoja, jos joku haluaa olla rohkeampi, sosiaalisempi tai tehdä tuttavuutta, niin eihän siihen muu auta kuin harjoittelu ja asian kohtaaminen, (ei pelot itsestään vähene ja asiat itsestän tapahdu). Toinen vaihtoehto voisi olla joku terapia, mutta pidätkö sitä neuvoa sitten jotenkin parampana?
Sosiaalisessa ympärisöstä ujoihminen voi olla aika pienilläkin sosiaalisilla taidoilla pidety henkilö, (ei tarvitse olla mikään jutun heittäjä tai puheille pyrkiä, tai ulospäin suuntautunut extrovertti). Ehkä ujo voi itse kokea ujoutensa ongelmaksi (jos haluaa olla sosiaalisempi) vaikka muut eivät sitä sellaiseksi koe.- 20
Ilmeisesti kaikki asiantuntijatkaan eivät suostu uskomaan, että ujolla ihmisellä voi olla ihan ok itsetunto. Ulkoisesti reppana ei aina ole sitä sisäisesti ja päinvastoin. Ihmiset kuitenkin olettavat kaikkien olevan sellaisia, kuin ulkoasu ja käytös antavat ymmärtää. Laillani moni ujo oivaltaa tämän vanhetessaan ja karaistuessaan. Kun esittää "normaalia", muut eivät kiinnitä huomiota. Ja muiden huomiohan on ujolle pelon aihe. Itselleni oli apua, kun ymmärsin ruveta kyttäämään omien virheideni sijaan toisten tilanteeseen sopimattomia sanomisia, hermostumisen merkkejä, yms. Niitä löytyy jokaisesta. Jokainen mokaa välillä isostikin.
Itse olen kärsinyt pahasta sosiaalisten tilanteiden kammosta, joka ajan myötä on helpottanut. Ujoudesta ei pääse täydellisesti koskaan, mutta sen sekä ihmisten suhtautumisen kanssa oppii elämään. En usko ihmeterapioihin, mutta suosittelen kaikille keskusteluapua ja lääkkeidenkin kokeilemista. Kun ujous on kovin vallalla, ei välttämättä ole suvaitsevia juttukavereitakaan. Tällöin terapeutti voi olla tärkeä henkireikä, joka auttaa ymmärtämään ongelmaa laajemmin. Lääkkeiden avulla voi saada apua ainakin fyysisiin, näkyviin oireisiin. - Ujoudesta...
20 kirjoitti:
Ilmeisesti kaikki asiantuntijatkaan eivät suostu uskomaan, että ujolla ihmisellä voi olla ihan ok itsetunto. Ulkoisesti reppana ei aina ole sitä sisäisesti ja päinvastoin. Ihmiset kuitenkin olettavat kaikkien olevan sellaisia, kuin ulkoasu ja käytös antavat ymmärtää. Laillani moni ujo oivaltaa tämän vanhetessaan ja karaistuessaan. Kun esittää "normaalia", muut eivät kiinnitä huomiota. Ja muiden huomiohan on ujolle pelon aihe. Itselleni oli apua, kun ymmärsin ruveta kyttäämään omien virheideni sijaan toisten tilanteeseen sopimattomia sanomisia, hermostumisen merkkejä, yms. Niitä löytyy jokaisesta. Jokainen mokaa välillä isostikin.
Itse olen kärsinyt pahasta sosiaalisten tilanteiden kammosta, joka ajan myötä on helpottanut. Ujoudesta ei pääse täydellisesti koskaan, mutta sen sekä ihmisten suhtautumisen kanssa oppii elämään. En usko ihmeterapioihin, mutta suosittelen kaikille keskusteluapua ja lääkkeidenkin kokeilemista. Kun ujous on kovin vallalla, ei välttämättä ole suvaitsevia juttukavereitakaan. Tällöin terapeutti voi olla tärkeä henkireikä, joka auttaa ymmärtämään ongelmaa laajemmin. Lääkkeiden avulla voi saada apua ainakin fyysisiin, näkyviin oireisiin.Mikä oikeastaan erottaa ujouden (heikosta) itsetunnosta muuta kuin ujous termillä on positiivsempi kaiku? Itse tulkitsen ujouden enemmänkin seuraukseksi, fyysiseksi ilmentymäksi, esim. punastuminen, vapina, änkyttämistä, puhumattomuutena, syrjään vetäytymisenä, tms. jonka taustalla tai laukaisja on itsetunto
- Hassu hopo
Näin varmaan on.
Muutama sellainen hyvä vinkki kuitenkin on kun ajatellaan "pään sisäisiä asioita" jotka vaikuttaa ihan kaikilla ihmisillä eli
1) Älä stressaa sitä että epäonnistut, mokaat jne. (se on muiden häpeä jos tuomitsevat sinut sen perusteella)
2) Älä murehdi mitä muut ajattelevat sinusta tai miten sinun tulisi toimia että muut olisivat tyytyväisiä, eläthän itseäsi varten
3) Lakkaa tarkkailemasta jokaista elettä yms. ja tarttumasta niihin, jos tarkkailet niin katsele itseäsi "etäämpää" ja korjaa sitä mukaa asioita ottamatta asioista paineita
Viimeisenä muttei vähäisempänä
LAKKAA TOISTAMASTA ETTÄ "OLEN UJO, OLEN UJO, OLEN UJO".
Itsensä määrittely ujoksi yhä uudestaan ja uudestaan vain vahvistaa niitä ujoja piirteitä yhdeksi suureksi möykyksi jota ei voi käsitellä eikä niitä asioita ratkaista.
Tämä ei tietysti tarkoita ettet omaisia ujoja piirteitä tai olisi "ujo" keskimäärin, mutta turha sitä sen enempää on vahvistaa kuin on luonnollista.
Lisäksi mitä tulee naisille juttelemiseen niin se voi olla vaikeaa kenelle tahansa.
Itse osaan kyllä puhella naisille niitä näitä mutta sitten menee vaikeaksi kun pitäisi toinen "iskeä" tai tehdä vaikutus.
Ujoksi tai epävarmaksi minua olisi kuitenkin hassua sanoa.
Niin ja mitä tulee "terveeseen itsetuntoon" niin koko juttu konseptina on täyttä paskaa.
Tehkää enemmän ja määritelkää itseänne sen kautta ja ajatelkaa vähemmän miltä tuntuu tai ketä olette.- 163-361
"LAKKAA TOISTAMASTA ETTÄ "OLEN UJO, OLEN UJO, OLEN UJO"."
tai "OLEN ATM, OLEN ATM, OLEN ATM."
http://fi.wikipedia.org/wiki/ATM - Hassu hopo
163-361 kirjoitti:
"LAKKAA TOISTAMASTA ETTÄ "OLEN UJO, OLEN UJO, OLEN UJO"."
tai "OLEN ATM, OLEN ATM, OLEN ATM."
http://fi.wikipedia.org/wiki/ATMYlipäätään itsensä leimaaminen joksikin kannattaa lopettaa. Vain vahvistaa ennakkoasetelmia jotka voivat olla hyvinkin vääriä ainakin siltä osin miten vahvoja ne ovat.
Anteeksi, tuli virhe. Ei koske homo/hetero asiaa kuitenkaan. :D
- Kyllä se on ihan oma
vika jos on ujo. Turha siitä on muita syytellä. Pitää vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja lopettaa olemasta ujo. Ei kukaan ole kiinnostunut jostain hiljaisesta uuvelosta.
- kf76kgh
Tämä taitaa tosiaan olla enemmistön kanta asiaan, harva täällä vain sitä kehtaa ääneen sanoa.
Oma-aloitteinenkin pitäisi olla kaikissa asioissa. Vituttaa tämä maailma.
Ujoudella on tutkittu olevan fysiologinen tausta, mutta ujous voi toki olla myös omien sosiaalisten kokemusten tulos. Jos herkässä iässä tuntee, ettei tule hyväksytyksi sellaisena kuin on, se alkaa lopulta näkyä, oli ihminen vahva tai ei.
Minusta ujous ei sulje pois uskallusta. Ujo ihminen voi olla rohkea, mutta ei yhtä näkyvällä tavalla kuin rempseämpi tyyppi. Moni ujostelee puhumista kasvokkain, vaikka paperilla pystyisi olemaan täysin avoin. - Kaikki on suhteellista ja rohkeutta löytyy monenmoista. Tärkeintä on löytää rohkeus sisältään !
Psykiatrien mukaan paras aika hakea apua ujouteen on nuorena. Nuoret ovat vielä kosketuksissa omaan sisäiseen jännitykseensä ja tuntevat hämmennystä sekä epävarmuutta. Työelämä pakottaa kasvattamaan roolin, jonka alta on vaikea löytää itseään...- RNWNWYNY
MOI IDIOOTTI, ONKO SULLA MIESTÄ? VAIKUTAT IDIOOTIOLTA, NAUTASIKA SOMALIN KANSSA OLET JUTELLUT PÄÄT MELKEIN VASTAKKAIN HGKI KAPAKASSA, LEHMÄ,. KIIMAINEN LEHMÄ, HAISTA VITTU, SUT ON NÄHNYT HORO
Asiaa puhut. Se on myös ärsyttävää, että ujon täytyy aina olla se, joka tekee sosiaallisissa tilanteissa aloitteen, koska yleensä meitä ujoja ihmisiä ei lähestytä, meitä ei pyydetä baariin/kahville/leffaan, koulussa/harrastuskerhoissa meitä ei pyydetä pariksi jne.
Mikä tietenkin johtuu siitä, että ujoja on vaikeaa lähestyä mutta on toi silti rasittavaa, että ihmisen jolle aloitteen teko on todella vaikeaa tai lähes mahdotonta niin hänen nimenomaan täytyy olla aloitteellinen.
Ja vaikka ujo onnistuisikin rohkaisemaan itsensä ja pyytää jonkun esim. kahville niin yleensä kuiteskin tulee kieltävä vastaus, koska ihmiset tuntee olonsa vaivaantuneeksi ujon seurassa.- Kedonkukka.
Ei ole kivaa olla sellaisen miehen seurassa, joka ei puhu mitään. Opetelkaa ujot miehet puhumaan.
- 6+19
Kedonkukka. kirjoitti:
Ei ole kivaa olla sellaisen miehen seurassa, joka ei puhu mitään. Opetelkaa ujot miehet puhumaan.
ei kaikki ujot miehet ole tuppisuita.
useimmille ainoastaan aloitteen teko on hankalaa.
- Reipas Poikamies
Ujon miehen täytyy alkaa luottaa itseensä ja siihen että ei sitä naista kannata pelätä. Hän ei halua vahingoittaa sinua, jos niin käy niin niin käy kyllä puheliaalle miehellekkin.
Tavallaan se naisen saaminen on tullut suuremmaksi tekijäksi kuin se ujous puhua hänelle. Puhun kyllä jopa liikaakin naiselle nykyään. tärkeintä on kohdistaa joskus puhe naiseen ja hänen tuntemuksiin asiasta. Ei miehistä mutu-tekniikka läppää vaan. Huomioikaa miehen ja naisen erot.
Kysymys on hyväksynnästä. Kun sen saavuttaa, mies alkaa luottaa itseensä että "hei mä en olekkaan niin looseri" ja OIKEASTI joku nainen voi oikeasti kiinnostua musta, on tosi mahtava fiilis. Paljon se parantaa.
Tottakai sosiaalinen vahvuus on tärkeää, sillä tavalla että on hyvää pataa kaikkien kanssa. Puhtaan työ jutut nyt hoitaa mies kun mies puhumalla, mutta just se että "osaa" kaveerata oikein on se mitä ujot ei niin näe tarvetta, joka koetaan "nokka pystyssä olemisena" kun sosiaalinen vaatii "seuran pitoa" ? - ruma nainen
ujolla miehellä ei tee mitään
- ujot ovat
kaikkein rehellisimpiä ihmisiä. Ujot eivät esitä ketään muuta kuin ovat. Ehkä tästä johtuu se, että ujoja ei uskalleta lähestyä koska heidän kanssaan pitää olla aito. Vähän sama kuin näyttelijän pitäisi esittää itseään elokuvassa. Monilla se menisi ylinäyttelemiseksi jottei näyttäisi niin tylsältä.
- ujouden pohdintaa
Ehkä ne tarkoittaa sen hyvällä, kun se on kuitenkin niinkin, että ei kukaan muukaan voi sitä olla ja jos ihan vaan kääriytyy itseensä, niin ei siinä muut voi auttaa. Että kuitenkin viime kädessä, vaikka se haaste on iso, niin se on sen ujon ihmisen haaste, voittaa itsensä niin pitkälle kun pystyy.
Lisäksi usein sillä tarkoitetaan sitä, ettei tarvitse pelätä, että pitää olla täydellinen tai muuta, van että siitä vaan, omana itsenä, sillä kyllä kaikkia jännittää uudet tilanteet ja uudet ihmiset, kyllä kaikkia jännittää ja pelottaa ainakin joskus. Voisi siis myös ajatella, että asioissa voi olla monta puolta ja useimmiten ainakin tarkoitus on hyvä.
Sitten esimerkiksi "ujologian dosentti" sanoo, ettei saa neuvoa, kuin sairasta, mutta toisaalta, kun aloitus jo suhtautuu ujouteen kuin sairauteen: että on suurempi ongelma ja voi miten elämä on helvettiä. Kuules nyt: ujous ei ole mikään sairaus eikä säälin aihe! Nimenomaan, koska ujo ihminen ei ole mikään yksinkertainen, niin sille kai voi puhua kuten muillekin? Että pitäisi oikein varoa, miten rohkaisee tai miettiä, ettei se nyt vaan ota itteensä, ja sitten kuitenkin ei saa olla erikoiskohtelua? Niin, kyllä, ujollekin saa ilmaista mielipiteensä ja sen pitää vaan pärjäillä sen kanssa.
Suurimmalla osalla muista ei ole mitään ongelmia ujojen kanssa vaan nimenomaan tämä "ujot ovat itsetietoisia ja koko ajan tarkkailevat omaa käyttäytymistään ja miettivät mitä muut heistä ajattelevat" on sellaista estävää: kun he ITSE tarkkaileva itseään, muita ei kiinnosta, ja itse miettivät mitä muut heistä ajattelee, ihan kuin he muka olisivat jonain keskipisteenä koko ajan. Eivät ole, kyllä jokaisella on ihan omat ongelmansa tässä maailmassa. Tosin kaikki ujot eivät ole tuollaisiakaan, vaan eivät vaan ole avoimia.
Useimmiten meistä itsestämme vaan "tuntuu siltä" eli siis, muut ohittavat nolon hetkemme olan kohautuksella ja me luulemme maailman loppuvan. Itse tuomitsemme itsemme ja syytämme ja lietsomme, ja kyse saattaa olla täydellisestä harmittomuudesta.
No, mutta se mistä olen samaa mieltä on se, että sosiaalisuutta arvostetaan jo liikaakin ja myös että väärillä perusteilla: perseen nuolenta ei ole sosiaalisuutta, se joka ei halua esiintyä joka hetki, saattaa osata esiintyä paremmin tosipaikan tullen, kun joka hetken naurattaja ja sitä rataa. Ihmisten maalaisjärki on hukkumassa. Minä olen ollut ujo ja edelleenkin olen tämä ns. "loveshy" -tyyppinen ujostelija. Kovasti olen tehnyt töitä tuosta eroonpääsemiseksi ja sillä osaankin neuvoa juurikin noita samoja. Ei ole muuta vaihtoehtoa tai mahdollisuutta. Jos ujous vaivaa tai haittaa niin ainoa mahis päästä eroon on juurikin tuo että tekee aktiivisesti töitä sen eteen että saa ujostelua pienemmäksi.
Joten ainoat neuvot on että "ole reippaampi" tai "tyydy siihen mitä oot".. tai jatka asiasta kärsimistä ja valittamista.- regpowröeokk
Ujouttakin on eri asteista. Ujous iskee yksittäisenä tapauksena yleensä silloin kun yrittää tehdä vaikutusta johonkin tiettyyn tyyppiin. Ujous on kuitenkin aika söpöä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hengenvaaralliset kiihdytysajot päättyivät karmealla tavalla, kilpailija kuoli
Onnettomuudesta on aloitettu selvitys. Tapahtuma keskeytettiin onnettomuuteen. Tapahtumaa tutkitaan paikan päällä yhtei1836622- 1511841
- 1131608
- 511330
Suureksi onneksesi on myönnettävä
Että olen nyt sitten mennyt rakastumaan sinuun. Ei tässä mitään, olen kärsivällinen ❤️481059Möykkähulluus vaati kuolonuhrin
Nuori elämä menettiin täysin turhaan tällä järjettömyydellä! Toivottavasti näitä ei enää koskaan nähdä Kauhavalla! 😢41991Älä mies pidä mua pettäjänä
En petä ketään. Älä mies ajattele niin. Anteeksi että ihastuin suhun varattuna. Pettänyt en ole koskaan ketään vaikka hu98952Reeniähororeeniä
Helvetillisen vaikeaa työskennellä hoitajana,kun ei kestä silmissään yhtään läskiä. Saati hoitaa sellaista. Mitä tehdä?5889Tarvitsemme lisää maahanmuuttoa.
Väestö eläköityy, eli tarvitsemme lisää tekeviä käsiä ja veronmaksajia. Ainut ratkaisu löytyy maahanmuutosta. Nimenomaan248881- 41849