Uskotteko, että suurin osa (melkeempä) ihmisistä ajattelee teistä pahaa?
Itsestä tuntuu esim. autolla ajaessa, että toiset katsoo ja arvostelee.
Tunnen itseni tien päällä kuitenkin vahvaksi, tiedän olevani hyvä kuski ja jännitys ei vaikuta ajamiseen. Tulee vähän sellainen, että siinäpä yritätte alistaa katsomalla pahasti, ohittelemalla epäkohteliaasti, luisuttelemalla minun edessä/takana, hidastelemalla katsoen uskallanko ohittaa yms..
Sitten, työpaikallani on liikkunut minusta juoruja. Ihan viattomia kyllä..
Mutta nyt on entistä enemmän sellainen tunne että selän takana puhutaan vaan, ja tarkkaillaan kun sain tietää näistä. Tuntuu myös monesti että muut työntekijät nauravat minulle.
Tuntuu, että naapurit katsovat vaan että "ai, tuo on SE.." ja eivät tervehdi.
Lisäsin sukulaisiani kaveriksi Facebookissa, he eivät ole vahvistaneet pyyntöjäni ja lisäksi yksi sukulainen on poistanut minut yks kaks yllättäen kavereistaan. Uskon nyt heti, että minusta on puhuttu pahaa.
Uskon, että kaverit jotka ovat ennen pitäneet yhteyttä ja eivät nykyään pidä niin paljon, ja vastaavat usein että ei käy ehdotuksiini, ovat jotenkin pahantahtoisia ja puhuvat minusta pahaa.
Yksi kaverini lähetti minulle tekstiviestin, että anteeksi, mutta kaveruutemme ei vaan enää toimi ja tiet erosivat. Myöhemmin hän pyysi anteeksi, ja sovimme. Yritin kuitenkin pitää yhteyttä, lisäsin Facebookissa kaveriksi ym. mutta lopulta mihinkään ei enää vastattu ja hän poisti minut ystävistä.
Eräs kaverini jätti kokonaan vaille minkäänlaista yhteydenpitoa, katosi kokonaan. Myöhemmin pyysi anteeksi, ja sanoi ettei tahdo ystävyyttä enää. (Takana monen vuoden ystävyys) Hän on mm. estänyt Facebook profiilini, mutta silti nähdessäni hänet yhdessä paikassa hän oli tulossa juttelemaan ja hymyili. Mutta kun tarkemmin katsoin, niin tuntui että se on pilkallista hymyä. Katosin paikalta.
Miltä kuulostaa, olenko vain kuvittelija..?
Miesystävän mielestä yleensä ajattelen että kaikki ajattelee pahaa minusta, mikä ei pidä paikkansa.
Itsestä tuntuu esim. autolla ajaessa, että toiset katsoo ja arvostelee.
Tunnen itseni tien päällä kuitenkin vahvaksi, tiedän olevani hyvä kuski ja jännitys ei vaikuta ajamiseen. Tulee vähän sellainen, että siinäpä yritätte alistaa katsomalla pahasti, ohittelemalla epäkohteliaasti, luisuttelemalla minun edessä/takana, hidastelemalla katsoen uskallanko ohittaa yms..
Sitten, työpaikallani on liikkunut minusta juoruja. Ihan viattomia kyllä..
Mutta nyt on entistä enemmän sellainen tunne että selän takana puhutaan vaan, ja tarkkaillaan kun sain tietää näistä. Tuntuu myös monesti että muut työntekijät nauravat minulle.
Tuntuu, että naapurit katsovat vaan että "ai, tuo on SE.." ja eivät tervehdi.
Lisäsin sukulaisiani kaveriksi Facebookissa, he eivät ole vahvistaneet pyyntöjäni ja lisäksi yksi sukulainen on poistanut minut yks kaks yllättäen kavereistaan. Uskon nyt heti, että minusta on puhuttu pahaa.
Uskon, että kaverit jotka ovat ennen pitäneet yhteyttä ja eivät nykyään pidä niin paljon, ja vastaavat usein että ei käy ehdotuksiini, ovat jotenkin pahantahtoisia ja puhuvat minusta pahaa.
Yksi kaverini lähetti minulle tekstiviestin, että anteeksi, mutta kaveruutemme ei vaan enää toimi ja tiet erosivat. Myöhemmin hän pyysi anteeksi, ja sovimme. Yritin kuitenkin pitää yhteyttä, lisäsin Facebookissa kaveriksi ym. mutta lopulta mihinkään ei enää vastattu ja hän poisti minut ystävistä.
Eräs kaverini jätti kokonaan vaille minkäänlaista yhteydenpitoa, katosi kokonaan. Myöhemmin pyysi anteeksi, ja sanoi ettei tahdo ystävyyttä enää. (Takana monen vuoden ystävyys) Hän on mm. estänyt Facebook profiilini, mutta silti nähdessäni hänet yhdessä paikassa hän oli tulossa juttelemaan ja hymyili. Mutta kun tarkemmin katsoin, niin tuntui että se on pilkallista hymyä. Katosin paikalta.
Miltä kuulostaa, olenko vain kuvittelija..?
Miesystävän mielestä yleensä ajattelen että kaikki ajattelee pahaa minusta, mikä ei pidä paikkansa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Osaksi mielialajuttu tuo matalan itsetunnon alho, kun tuntuu erityisesti, että ihmiset, varsinkin nuoret vaihtavat pilkallisia ajatuksia meikästä.
Alan tyypit ovat sitä mieltä, että meitä ympäröi joku 'aura' tms. Se johtuisi meitin kulloisesta energiatasosta.
Pitkään elämässä juuri ja juuri pinnan yläpuolella sinnitelleenä sanoisin, että on siinä perää.
Karisma perustuu tähän. Mm. Virolaisen Jussista sanottiin, että sen tunsi kun J.V tuli huoneeseen.
Ittelläni itsetunto voi romahtaa äkillisesti sekä ulkona liikkuessani, mutta myös aivan omissa oloissani.
Ulkona liikuttaessa on paras mennä vaan pois omiin oloihin. Sekin voi auttaa kun toistaa itselleen; älä anna vitutukselle valtaa.
Joo näin lyhyesti sanottuna kyllä mä niinku pelkään. Ihmisiä.
Autolla en paljoa ajele.
Ja naapurit lähinnä vituttaa ei niitä jaksa pelätä.
Mutta sitteku meet nettiin ja tulee joku aivan järkyttävä MILF-nainen näyttöön jolla on niin järisyttävät pakarat että ei voi muutaku pelätä. Ja kyllä kuvat yleensäkin pelottaa ne sekoittaa päänkin niin pahasti että kai mä sitte loppujen lopuks pelkään sekaisin oloa enemmän..
Kivaa, joku muukin jolla on sairaalloisen ihmispelon kumppanina uskomaton itsetunto ratissa!! Kävellen tai pyörällä tai kuinka vain liikkuessani julkisilla paikoilla ja sosiaalisessa ympäristössä, tunnen ympäristön paineet ja tuijotukset niin suurina että joskus tunnen paniikin oireiden melkein hipovan pyörtymispistettä. Ratissa olen jumala. Minähän menen noista valoista kun kerran ehdin, kirosanoja lentää jos joku hidastelija lonii edessäni, ja kukaanhan ei minun kustannuksellani vedä mutkiaan suoriksi.