tekonivel-kohtalotovereita??

Minulla on ikää parikymmentä vuotta enemmän ja tekonivel laitettiin polveen vuosi sitten. Vain toinen polvi leikattiin, vaikka toinenkin oireili. 30 vuotta sitten tapahtunut tapaturma jätti polveen lievän virheasennon joka söi toisen polven ensin loppuun.

Olin oireillut ja kärsinyt polvivaivoista jo useamman vuoden. Juoksu ja muu tärähtelevä liikunta oli kielletty jo useita vuosia aiemmin ja terveyskeskuslääkäri oli sitä mieltä ettei jalalla olisi oikeastaan pitänyt kävelläkään. Vuotta aiemmin polvi oli tähystetty, mutta nivelpinnat todettiin silloin loppuunkuluneiksi ja jos kivut jatkuisivat, niin ainoa vaihtoehto on tekonivel. En toipunut enää tähystyksestä ja kävely sujui vain kävelykepillä keventäen.

Ortopedi piti selvänä tapauksena ja laittoi tekonivelleikkaukseen. Leikkaus meni hyvin ja kotiutettiin kolmantena päivänä leikkauksesta invataksilla ja pyörätuolilla kotisohvalle. Koska asun yksin, kotityöt oli tehtävä omassa tahdissaan hiljalleen kyynärsauvoja käyttäen. Poika kävi reilun viikon sisällä pari kertaa kaupassa, sitten punnersin itse ensimmäisen kerran kolmen korttelin matkan kyynärsauvoilla ja reppu selässä kauppaan. Pari ensimmäistä kauppareissua oli todella raskaita ja hikisiä, mutta jalka alkoi kuntoutua hiljalleen ja kivut vähenemään. Alussa söin Panacodia kolme kertaa päivässä, sitten siirryin Panadoliin ja aikanaan vähentäen lopetin käytön. Tuntui vähän inhottavalta kun pari viikkoa joutui itse ottamaan napapiikkejä kertakäyttöruiskuilla (verenohennuslääke veritulppien torjuntaan) mutta sekin sujui kun olen tottunut insuliinipiikkeihin. Leikkaus tapahtui maaliskuun puolivälissä ja kesäkuun alussa palautin lainassa olleet kyynärsauvat ja kävelykepit pois. Olin silloin 30 vuotta aiemmin käyttänyt pitkään kyynärsauvoja joten nyt oli kuin polkypyörällä ajo, sauvojen käyttö oli jo selkäytimessä, joten kulku oli tuttua.

Kun paino ja kävelyrasitus siirtyi leikatulle jalalle, aikaisemmin oireillut toinen polvi lakkasi oireilemasta ja nyt polvet ovat kivuttomat. Olen jumpannut vähän laiskasti, joten leikattu polvi ei koukistu läheskään niin paljon kuin terve. Sairaalasta sain vain jumppaohjeet mukaan, muuta kuntoutusta ei annettu, vaan se jäi itse hoidettavaksi.

Jälkitarkastuksessa kysyin ortopediltä tarvitseeko polvea jotenkin säästellä ja entä jos se kuluu loppuun. Hän tuumasi siihen että ei muuta kuin kovaa käyttöä ja jos kuluu loppuun, vaihdetaan uusi.

Tsemppiä leikkaukseen!

Minä sain polveeni uuden tekonivelen 51-vuotiaana.
Toipuminen kohdallani oli mielestäni hidasta,kivut vaivasivat pitkään.
Marraskuun puolessavälissä leikattiin ja särkylääkkeitä söin säännöllisesti tammikuulle saakka,tosin arsenaalia vähentäen.
Nyt voi jo todeta,että polvi on parempi kuin entinen "resu".
Kyynärsauvat oli käytössä neljä viikkoa,sisällä ei niinkään,mutta ulkona liikkuessa,kun oli liukasta ja kova pelko kaatumisesta.
Sitten älysin ostaa kunnon nastalenkkarit ja ne on kyllä todella hyvät,kannattaa satsata sellaisiin.
Kävely sujuu jo hyvin,muutaman kilsan lenkkejä teen ja käyn kuntosalilla.
Kotijumppaa joskus,mutta se kyllä maistuu jo puulta! Venyttelyä lenkin jälkeen.Polvi suoristuu hyvin ja taipuisuus 130astetta=erinomainen.
Jaksamisia sinulle,kyllä se siitä iloksi muuttuu.

Hei!

Olen 49v nainen ja kummatkin polvet ovat huonossa kunnossa mutta eivät suostu laittamaan tekoniveliä koska olen siihen vielä liian nuori????
Ehkä sitten eivät ole tarpeeksi huonossa kunnossa mutta seisomatyöhön en enää pysty :(