Johtuuko ystävällisyys siitä, että sitä haluaa olla toiselle ystävä(llinen) vai pelkästään siitä että tavoittelee jotain itselleen?
Onko olemassa pyyteetöntä ystävällisyyttä?
Onko olemassa ihmisiä jotka myös ilman mitään hyödyn tavoittelua haluavat olla ystäviä. Mitä on ystävyys? mitä on rakkaus? harhaa molemmat? kirjoitan tänne koska tämä palsta on suosittu, ehkä saisin vastauksia...
Lähes kaikki ihmiset elämässäni osoittautuvat aina vain toista itsekkäämmiksi, mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän sen ymmärrän... kuka mitäkin reikää haluten . . .
::(
Onko olemassa pyyteetöntä ystävällisyyttä?
Onko olemassa ihmisiä jotka myös ilman mitään hyödyn tavoittelua haluavat olla ystäviä. Mitä on ystävyys? mitä on rakkaus? harhaa molemmat? kirjoitan tänne koska tämä palsta on suosittu, ehkä saisin vastauksia...
Lähes kaikki ihmiset elämässäni osoittautuvat aina vain toista itsekkäämmiksi, mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän sen ymmärrän... kuka mitäkin reikää haluten . . .
::(
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mietin tätä myös itseni kohdalla. Ovatko ystävyyssuhteet loppujen lopuksi sitä, että ei haluta olla yksin? Eikö niin.. no ei siinä mitään... mutta sellainen ystävyys, että siitä halutaan vain irti jotakin hyötyä.
Tuli tunne, ettei tähän uskalla edes vastata kun tulee haukut päälle :)
Oma vastaukseni: En koskaan ajattele hyötyväni mitään ystävistäni. Ihmisellä on merkitystä, ei ammatilla, titteleillä eikä sillä onko rikas vai köyhä.
en haukkuisi. en edes koskaan miinusta viestejä (enkä plussaa). on vain todella epätoivoinen olo, välillä tuntuu kuin ei olisi minkäänlaista "inhimillisyyttä" edes olemassa... mutta toivon silti että tämä tunne on väärä...
Syvä ystävyys on harvinaista muttei mahdotonta.Avain on siinä että löytää ihmisiä jotka omaavat samat arvot ja noin.Välineystävyyttä tavoittelevat pelaavat pelejään.Pyyteetön vastavuoroisuus on antavampaa ja tyydyttävämpää.Toisen tutustumiseen menee aikaa. Usein ne avoimimmilta vaikuttavat ja muita heti kättelyssä mustamaalaavat eivät ole hyviä ystäviä vaan tavoittelevat kiintymystä joka perustuu vääriin asioihin.Ei kannata suin päin luottaa/ottaa ystäväksi, voi tutustua rauhassa ja nähdä eri tilanteissa.Kyllähän maailmaan ihmisiä mahtuu, hyviäkin, ei se katso ikää, sosiaaliluokkaa tai ulkonäköä.Joskus hyvin samankalitaiselta vaikuttava voikin osoittautua arvoiltaan erilaiseksi tai joku täysin erioloinen samanlaiseksi...
Tein poikkeuksen ja annoin plussan, kun vastasit.
Tosi ystävä haluaa toiselle vain hyvää. Muu onkin sitten plää,plää.
Ystävä hyväksyy sinut vikoinesi kaikkinesi. Tosi ystävyys kestää nekin huonot hetket, pienet sanailutkin, totuuden kirpaisevat sanat, osaa pyytää anteeksi ja toivoo toiselle vain parasta. Itse koen tärkeäksi, että voi avautua toiselle, näyttää se syvin olemus itsestä.