Narsisti, parisuhde ja kaverit

Voiko narsisti päästää parisuhdekumppaniaan tapaamaan kavereitaan?
Yksin? Vai ainoastaan jos narsisti on itsekin mukana?
13275
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 13

Vanhimmat

Vakoilee varmaan :D

Äänestä

Eipä varmaan mielellään päästä. Se on uhka.
Mukaan ? Saattaa lähteäkin joissain tapauksissa tai sitten ei niin huonoon seuraan alennu...
Yksi syy kieltäytyä voi olla myös eristämiseen liittyvä "rangaistus", eli näin toinen osapuoli vähitellen opetetaan valitsemaan ns. oikein. Jos lähdet, aiheutat epäsopua ja jos jäät, rauha pysyy...

Äänestä

Päästää, mutta seurauksena pitkä mökötys.

Äänestä

Silloin kun mies huitelee muualla, olen "vapaa" tekemään mitä huvittaa...
Jos olen lähdössä kaverille, kun hän on paikalla, niin silloin siitä vasta riita syntyy...

Kuuntelen ne perus syyttelyhöpinät, miten nyt olen huono ihminen, kun jätän hänet yksin, ja kun äijä lähtee ovet paukkuen, lähden itse sinne, minne olin alunperin menossakin. :)
Kaverini ovat mieheni mielestä idiootteja, joten ei ole sitä pelkoa, että hän yrittäisi mukaan tunkea...Yrittää kyllä silloin tällöin mustamaalata heitä, etten heidän seurassaan enää viettäisi aikaani.

Silloin kun olen narskuseni seurassa riittää, että olen lähdössä käymään, vaikka parin kymmenen metrin päässä sijaitsevassa kaupassa niin äijä lähtee jonkun tekosyyn varjolla aina mukaan. ( pelkää, että joku iskee minut kauppareissulla... )
Siinä sitten kävellään näyttävästi käsikädessä, ja mieheni tuijottaa jokaista vastaantulevaa miestä "murhaavasti" ikäänkuin "kaiken varalta", ja sitten ihmettelee, miksi ihmiset katsovat pitkään... ;)
Jälkeenpäin kyselee tunsinko sen ja sen henkilön, joka vastaan käveli...

Äänestä
  • j.o.k.u

    Itse nautin eniten juuri niistä hänen omista lomistaan. Silloin oli vapaata =)
    Vaikka kaiken sen hulluuden keskellä saattoi hän omalta karkureissultaan syyllistää minua mahd. omista menoista vaikka istuisin kotona hänen "jättämänään".
    Huorittelua, syyttelyä jne.
    Tai sitten hän "jäädytti" tilanteen kertomalla jostain oikeasti olemattomasta sukupuolitaudista joka varmaan oli tarttunut häneltä minuunkin. Kumma kun niitä tauteja ei koskaan labrassa löydetty. Tällä sai pidettä ns aisoissa....

    Äänestä

  • UPDATE_9507895 kirjoitti:

    j.o.k.u

    Itse nautin eniten juuri niistä hänen omista lomistaan. Silloin oli vapaata =)
    Vaikka kaiken sen hulluuden keskellä saattoi hän omalta karkureissultaan syyllistää minua mahd. omista menoista vaikka istuisin kotona hänen "jättämänään".
    Huorittelua, syyttelyä jne.
    Tai sitten hän "jäädytti" tilanteen kertomalla jostain oikeasti olemattomasta sukupuolitaudista joka varmaan oli tarttunut häneltä minuunkin. Kumma kun niitä tauteja ei koskaan labrassa löydetty. Tällä sai pidettä ns aisoissa....

    "Itse nautin eniten juuri niistä hänen omista lomistaan. Silloin oli vapaata =)"


    Alussa oli minullakin näin, meillä kun nämä asiat menivät hieman toisinpäin...Alussa "kouluttamista" ja mitätöintiä, ja sitten kun pikkuhiljaa toisiimme tutustuttiin alkoi yhteiselo olemaan ihan mukavaa...Oikeastaan todella mukavaa. :)
    Sitä vain pitää ymmärtää, ettei toiselta voi odottaa mitään...Ei kiinnostusta omia asioita kohtaan, ei empatiaa, mutta sitäkin enemmän huomioa muulla tavoin. ( vaikka palveluksia saa, kun niitä osaa hienovaraisesti pyytää. ;) )
    En edelleenkään voi sietää määräilijöitä, ja mies tietää tämän...
    Mitään nimittelyjä ei ole enää kuulunut, kun olen antanut kuulua samalla mitalla...Peilaan siis täysin mieheni käytöstä, ja teen sen vaistomaisesti, joten tämäkään ei paljon aivotyötä vaadi. Jos joku haukkuu, haukun takaisin, jos joku määräilee, alan itsekin komentelemaan, jos toinen tuntuu salailevan jotain, itsekin muutun salamyhkäiseksi...Ja yleensä itse vielä teen sen liioitellummin, ettei asia varmasti jää huomaamatta...
    Jos toinen alkaa tästä syyllistämään, syyllistän takaisin, ja mitä tulee riitoihin, päihitän mieheni sanallisesti aina, joten hän onkin tullut siihen tulokseen, ettei halua kanssani enää riidellä. :)
    Nykyään ei olekaan varsinaisia riitoja ollut, jos molemminpuolista mökötystä ei lasketa...Sitä kestää yleensä jonkun aikaa, kunnes jompikumpi kyllästyy, ja yrittää saada toisen nauramaan ja riita loppuu siihen...

    Nyt vasta tiedän mitä on normaali parisuhde...Niin hullulta, kuin se ehkä joidenkin mielestä saattaa kuulostaa. ;)
    Kummallakaan ei ole varaa alkaa liikaa dominoivaan...Se ei vain kannata, ei onnistu, ja on turhaa. Yhtä turhaa kuin meidän kahden riitely...Siinä vain hakkaa omaa päätään seinään, kun kaikki sanat ja teot palaa bumerangina takaisin...Niinpä ei auta, kuin hymyillä ja pitää hauskaa. :)

    Äänestä

  • j.o.k.u. kirjoitti:

    "Itse nautin eniten juuri niistä hänen omista lomistaan. Silloin oli vapaata =)"


    Alussa oli minullakin näin, meillä kun nämä asiat menivät hieman toisinpäin...Alussa "kouluttamista" ja mitätöintiä, ja sitten kun pikkuhiljaa toisiimme tutustuttiin alkoi yhteiselo olemaan ihan mukavaa...Oikeastaan todella mukavaa. :)
    Sitä vain pitää ymmärtää, ettei toiselta voi odottaa mitään...Ei kiinnostusta omia asioita kohtaan, ei empatiaa, mutta sitäkin enemmän huomioa muulla tavoin. ( vaikka palveluksia saa, kun niitä osaa hienovaraisesti pyytää. ;) )
    En edelleenkään voi sietää määräilijöitä, ja mies tietää tämän...
    Mitään nimittelyjä ei ole enää kuulunut, kun olen antanut kuulua samalla mitalla...Peilaan siis täysin mieheni käytöstä, ja teen sen vaistomaisesti, joten tämäkään ei paljon aivotyötä vaadi. Jos joku haukkuu, haukun takaisin, jos joku määräilee, alan itsekin komentelemaan, jos toinen tuntuu salailevan jotain, itsekin muutun salamyhkäiseksi...Ja yleensä itse vielä teen sen liioitellummin, ettei asia varmasti jää huomaamatta...
    Jos toinen alkaa tästä syyllistämään, syyllistän takaisin, ja mitä tulee riitoihin, päihitän mieheni sanallisesti aina, joten hän onkin tullut siihen tulokseen, ettei halua kanssani enää riidellä. :)
    Nykyään ei olekaan varsinaisia riitoja ollut, jos molemminpuolista mökötystä ei lasketa...Sitä kestää yleensä jonkun aikaa, kunnes jompikumpi kyllästyy, ja yrittää saada toisen nauramaan ja riita loppuu siihen...

    Nyt vasta tiedän mitä on normaali parisuhde...Niin hullulta, kuin se ehkä joidenkin mielestä saattaa kuulostaa. ;)
    Kummallakaan ei ole varaa alkaa liikaa dominoivaan...Se ei vain kannata, ei onnistu, ja on turhaa. Yhtä turhaa kuin meidän kahden riitely...Siinä vain hakkaa omaa päätään seinään, kun kaikki sanat ja teot palaa bumerangina takaisin...Niinpä ei auta, kuin hymyillä ja pitää hauskaa. :)

    http://www.youtube.com/watch?v=wkjl4ADimfc&feature=related

    Äänestä

  • j.o.k.u. kirjoitti:

    "Itse nautin eniten juuri niistä hänen omista lomistaan. Silloin oli vapaata =)"


    Alussa oli minullakin näin, meillä kun nämä asiat menivät hieman toisinpäin...Alussa "kouluttamista" ja mitätöintiä, ja sitten kun pikkuhiljaa toisiimme tutustuttiin alkoi yhteiselo olemaan ihan mukavaa...Oikeastaan todella mukavaa. :)
    Sitä vain pitää ymmärtää, ettei toiselta voi odottaa mitään...Ei kiinnostusta omia asioita kohtaan, ei empatiaa, mutta sitäkin enemmän huomioa muulla tavoin. ( vaikka palveluksia saa, kun niitä osaa hienovaraisesti pyytää. ;) )
    En edelleenkään voi sietää määräilijöitä, ja mies tietää tämän...
    Mitään nimittelyjä ei ole enää kuulunut, kun olen antanut kuulua samalla mitalla...Peilaan siis täysin mieheni käytöstä, ja teen sen vaistomaisesti, joten tämäkään ei paljon aivotyötä vaadi. Jos joku haukkuu, haukun takaisin, jos joku määräilee, alan itsekin komentelemaan, jos toinen tuntuu salailevan jotain, itsekin muutun salamyhkäiseksi...Ja yleensä itse vielä teen sen liioitellummin, ettei asia varmasti jää huomaamatta...
    Jos toinen alkaa tästä syyllistämään, syyllistän takaisin, ja mitä tulee riitoihin, päihitän mieheni sanallisesti aina, joten hän onkin tullut siihen tulokseen, ettei halua kanssani enää riidellä. :)
    Nykyään ei olekaan varsinaisia riitoja ollut, jos molemminpuolista mökötystä ei lasketa...Sitä kestää yleensä jonkun aikaa, kunnes jompikumpi kyllästyy, ja yrittää saada toisen nauramaan ja riita loppuu siihen...

    Nyt vasta tiedän mitä on normaali parisuhde...Niin hullulta, kuin se ehkä joidenkin mielestä saattaa kuulostaa. ;)
    Kummallakaan ei ole varaa alkaa liikaa dominoivaan...Se ei vain kannata, ei onnistu, ja on turhaa. Yhtä turhaa kuin meidän kahden riitely...Siinä vain hakkaa omaa päätään seinään, kun kaikki sanat ja teot palaa bumerangina takaisin...Niinpä ei auta, kuin hymyillä ja pitää hauskaa. :)

    Huh huh...vahvuutta tämä jos mikä vaatii. Onnea valitsemallasi tiellä :)

    Äänestä

  • j.o.k.u. kirjoitti:

    "Itse nautin eniten juuri niistä hänen omista lomistaan. Silloin oli vapaata =)"


    Alussa oli minullakin näin, meillä kun nämä asiat menivät hieman toisinpäin...Alussa "kouluttamista" ja mitätöintiä, ja sitten kun pikkuhiljaa toisiimme tutustuttiin alkoi yhteiselo olemaan ihan mukavaa...Oikeastaan todella mukavaa. :)
    Sitä vain pitää ymmärtää, ettei toiselta voi odottaa mitään...Ei kiinnostusta omia asioita kohtaan, ei empatiaa, mutta sitäkin enemmän huomioa muulla tavoin. ( vaikka palveluksia saa, kun niitä osaa hienovaraisesti pyytää. ;) )
    En edelleenkään voi sietää määräilijöitä, ja mies tietää tämän...
    Mitään nimittelyjä ei ole enää kuulunut, kun olen antanut kuulua samalla mitalla...Peilaan siis täysin mieheni käytöstä, ja teen sen vaistomaisesti, joten tämäkään ei paljon aivotyötä vaadi. Jos joku haukkuu, haukun takaisin, jos joku määräilee, alan itsekin komentelemaan, jos toinen tuntuu salailevan jotain, itsekin muutun salamyhkäiseksi...Ja yleensä itse vielä teen sen liioitellummin, ettei asia varmasti jää huomaamatta...
    Jos toinen alkaa tästä syyllistämään, syyllistän takaisin, ja mitä tulee riitoihin, päihitän mieheni sanallisesti aina, joten hän onkin tullut siihen tulokseen, ettei halua kanssani enää riidellä. :)
    Nykyään ei olekaan varsinaisia riitoja ollut, jos molemminpuolista mökötystä ei lasketa...Sitä kestää yleensä jonkun aikaa, kunnes jompikumpi kyllästyy, ja yrittää saada toisen nauramaan ja riita loppuu siihen...

    Nyt vasta tiedän mitä on normaali parisuhde...Niin hullulta, kuin se ehkä joidenkin mielestä saattaa kuulostaa. ;)
    Kummallakaan ei ole varaa alkaa liikaa dominoivaan...Se ei vain kannata, ei onnistu, ja on turhaa. Yhtä turhaa kuin meidän kahden riitely...Siinä vain hakkaa omaa päätään seinään, kun kaikki sanat ja teot palaa bumerangina takaisin...Niinpä ei auta, kuin hymyillä ja pitää hauskaa. :)

    J.o.k.u.
    'Anna samalla mitalla takaisin' muistan narsistiguru Vaknininkin neuvoneen.. :)

    Äänestä

Kyse on aina siitä, mitä narsisti hyötyy tilanteesta. Kun eletään suhteen alun lumousvaihetta, kumppani saa mennä tapaamaan kavereitaan, eihän narsisti halua olla hankala ja ilkeä ihminen, varsinkaan jos se kumppanin ex on ollut. Todennäköisesti narsisti kuitenkin on antanut ymmärtää että menemällä kavereiden luokse kumppani loukkaa tätä, tai ainakin osoittaa piittaamattomuutta vuosisadan rakkaustarinaa kohtaan, joten ilman syylisyyden tunteita kumpania ei päästetä mihinkään. Jos kumppanin kaverit ovat potentiaalisia lähteitä narsistille, narsisti lähtee mukaan hurmaamaan myös nämä kaverit. Ajan kanssa kumppani kyllä huomaa että on parempi pysyä kotona tai kyläillä vain narsistin kanssa sielä missä narsisti haluaa ja silloin kun narsisti haluaa. Vaikka suoranaisia kieltoja ei esitettäisi, kiertoteitä tulevat kostot, mökätys ym. kertovat riittävästi.

Äänestä
  • Da daa "Ajan kanssa kumppani kyllä huomaa että on parempi pysyä kotona tai kyläillä vain narsistin kanssa sielä missä narsisti haluaa ja silloin kun narsisti haluaa. Vaikka suoranaisia kieltoja ei esitettäisi, kiertoteitä tulevat kostot, mökätys ym. kertovat riittävästi."

    lynett "Tätä kutsun ns kouluttamiseksi. Ajan myötä alkaa välttelemään ristiriitatilanteita kun ei juuri silloin jaksa sitä rähinää tai koettaa ohjailla toisen tunne-elämää jättäytymällä pois joistain menoistaan, jotta toinen pysyisi hyvällä tuulella tai ei ainakaan raivostuisi turhasta. "

    Hyviä kommentteja, ja tuoltahan se real life oikeasti tuntui. Vallan väärinkäytöstä on kyse. Vallankäyttäjän kyvyttömyydestä nähdä vastuutaan. Toiselle ei anneta löysää siimaa vaan kaikkea pyritään ohjailemaan. Vallan menettämisen pelosta lienee kanssa kysymys..kompensoinnista..hallitsen säilyttääkseni vallan. Kaiken takana huono itsetunto?

    Äänestä

  • Lynett: "Kun eristäytyminen saavutetaan - on koulutus onnistunut. Se voi kertomasi tapaan tapahtua todella hienovaraisesti. Todistettavia jälkiä mistään pakottamisestahan vältellään viimeiseen pisaraan asti jotta totuus ei paljastuisi... "

    Kokemusta myös tästä. Koulutus viimeisen päälle hienovaraista, enkä ymmärtänyt mitään kun sanktiona oli hiljaisuus, katoaminen hevon kuuseen tai jotain muuta. Ja huom: missään vaiheessa minua ei suoraan kielletty; asetettiin vain kyseenalaiseksi ihmisiä, toimia, vaikuttimia vastaan.

    Ja toden totta; kaikki mahdollinen todisteaineisto ym häivytettiin, varoi sanomasta tai tekemästä sellaista mikä olisi sanallisestikaan häntä vastaan.

    Toimintatapojahan heillä on poikkeaviakin toisistaan, eivät kaikki ole samanlaisia. Joistakin tulee monstereita potenssin kymmenen parisuhteessa vasta sitten kun suhde vakiintuu, esim avioliiton kautta; tällöin puolisosta tuleekin omaisuutta (ja "oikeutus" kieltämiseen ym).

    Äänestä

narsisti eristää, onneksi pääsin eroon sellaisesta. Löi suoraan kasvoihini, lapsemme nähden kun tultiin sukulaisen luota, olisi pitänyt kysyä lupa ennakkoon, voimmeko siellä vierailla.

Sairas ihmininen on narsisti.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


miten tää menee kirjoitti:

Voiko narsisti päästää parisuhdekumppaniaan tapaamaan kavereitaan?
Yksin? Vai ainoastaan jos narsisti on itsekin mukana?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu