Olen itse nuori kolmen lapsen äiti, tyttö 4v, poika 2v ja poikavauva 4kk.
Mä en vaan ymmärrä nykyajan äitejä. Nykyään kaikesta tehdään niin hienoa. eräs 2kk vauvan äiti kertoi kuinka hienoa on kun saa nukkua koko yön nii ettei vauva herätä.(lapselle annetaan velliä ja korviketta illalla niin pysyy nälkä pitempään poissa.)
Aina puhutaan kuinka vauva-aika on niin lyhyt. Mutta silti vanhemmat viettävät yllättävän paljon kaksinkeskistä aikaa. lähdetään risteilylle, vietetään vkonloppuja kavereiden seurassa, viedään lapset mummolaan hoitoon yms.
Ymmärrän, että silloin tällön(esim. 2kertaa kk) hoidetaan parisuhdetta, mutta ei sitä tarvii joka pvä hoitaa. KUn lapsia tehdään parisuhteen pitäisi olla luja, että parisuhde kestää ilman risteilyjä yms
TOInen juttu on, että lapsia tehdään mutta sitten valitetaan että kun meijän vauva heräilee yöllä parin tunnin välein syömään. --> lopetetaan imetys kun äidinmaito ei pidä nälkää pitkään, annetaan korviketta, ja soseet aloitetaan mahd. aikaisin jopa 2kk iässä.
Vauvat on vauvoja ja jos joku niitä haluaa niin täytyy myös tajuta että elämä muuttuu niitten myötä.
MUn mielestä vauvojen tulee saada elää parasta mahdollista lapsiaikaa. Vauvojen tulisi syödä niiin usein kuin heillä on tarvis vaikka sitten 15min välein.
Annetaan vauvoille hyvä elämä ja jätetään me vanhemmat omat tarpeeksi pariksi vuodeksi sivuun. Vauvat saa olla vauvoja, lapset lapsia.
Tässä oli mun mielipiteet :)
Mä en vaan ymmärrä nykyajan äitejä. Nykyään kaikesta tehdään niin hienoa. eräs 2kk vauvan äiti kertoi kuinka hienoa on kun saa nukkua koko yön nii ettei vauva herätä.(lapselle annetaan velliä ja korviketta illalla niin pysyy nälkä pitempään poissa.)
Aina puhutaan kuinka vauva-aika on niin lyhyt. Mutta silti vanhemmat viettävät yllättävän paljon kaksinkeskistä aikaa. lähdetään risteilylle, vietetään vkonloppuja kavereiden seurassa, viedään lapset mummolaan hoitoon yms.
Ymmärrän, että silloin tällön(esim. 2kertaa kk) hoidetaan parisuhdetta, mutta ei sitä tarvii joka pvä hoitaa. KUn lapsia tehdään parisuhteen pitäisi olla luja, että parisuhde kestää ilman risteilyjä yms
TOInen juttu on, että lapsia tehdään mutta sitten valitetaan että kun meijän vauva heräilee yöllä parin tunnin välein syömään. --> lopetetaan imetys kun äidinmaito ei pidä nälkää pitkään, annetaan korviketta, ja soseet aloitetaan mahd. aikaisin jopa 2kk iässä.
Vauvat on vauvoja ja jos joku niitä haluaa niin täytyy myös tajuta että elämä muuttuu niitten myötä.
MUn mielestä vauvojen tulee saada elää parasta mahdollista lapsiaikaa. Vauvojen tulisi syödä niiin usein kuin heillä on tarvis vaikka sitten 15min välein.
Annetaan vauvoille hyvä elämä ja jätetään me vanhemmat omat tarpeeksi pariksi vuodeksi sivuun. Vauvat saa olla vauvoja, lapset lapsia.
Tässä oli mun mielipiteet :)
Vastaukset 22
Vanhimmat
Varmaan meidän jokaisen tarina on erilainen ja syitä tehdä asiat tietyllä tavoin on monia. Oleellista tietenkin on se, että onko taustalla äidin tai miksei isänkin itsekkyys vai halu tehdä parhaaksi lapsilleen. Voihan joku kokea olevansa parempi äiti/isä, jos käy hoitamassa parisuhdetta tai saa nukkua koko yön putkeen.
Midän "tarina" on tämä. Meillä on 2-v lapsi. Kertaakaan emme ole käyneet mieheni kanssa hoitamassa parisuhdetta tai tapaamassa ystäviämme kahdestaan. Yhteinen aikamme on perheen yhteistä aikaa tai hetki yhdessä, kun lapsi nukkuu. Emme tosin koe, että meidän pitäisi parisuhdetta erikseen hoitaa. Se kuulostaa suorastaan oudolta, että laittaisimme lapsen hoitoon, jotta pääsisimme hoitamaan parisuhdetta vaikka jonnekin ristelyille.
Toisilla vauvat nukkuu yön hyvin ja toisilla ei. Meillä lapsi edelleen heräilee öisin (hyvänä yönä kerran pari ja huonona useita kertoja), vaikka yösyönnit jäi pois alle puolivuotiaana. Ehkä sitä vielä joskus saa itsekin nukkua koko yön putkeen:)
Imetystä en omaehtoisesti lopettanu, mutta maidontulo pikkuhiljaa loppui. Soseet aloitettiin lastenlääkärin suosituksesta reilu 3kk iässä. Näihin kaikkiin liittyy vauvaiän sairauksia ja muita tekijöitä eli aina ei ole kyseessä "äidin oma tahto", vaan tahto tehdä niinkuin on vauvalle parhaaksi.
"Vauvojen tulisi syödä niiin usein kuin heillä on tarvis vaikka sitten 15min välein. "
Ei aina näinkään. Meillä siis alussa vauvantahtinen imetys (ei tosin 15 min välein, mutta aika tiheään kuitenkin). Noin 1kk iässä jouduttiin mm. aloittamaan lääkitys refluksitautiin ja ruokailujen väli piti olla 4h. Eli kyllä vauvan ruuansulatuselimistökin kaipaa lepoa (lastenlääkärit ja gastropuolen lääkärit suosittelee syöttämistä 3-4h välein ja meille ainakin sanottiin, että tiheä syöttäminen edesauttaa refluksivaivojen kehittymistä).
Mie oon 31vuotias ja meillä on ihana 1,5 vuotias prinsessa.
Mie ihmettelen näitä nuoria äitejä jotka hankkivat lapsia jopa 15vuotiaana. Hehän ovat itsekkin lapsia. Elävät Kelan sekä sossun rahoilla, eli muiden verorahoilla.
Miun mielestä lapsia kerkee tehdä myöhemminkin. Okei kyllä sitä kerkii opiskellakkin myöhemmin, mutta mikä ihme kiire on tehdä lapsia.
Miun mielestä peruskoulun jälkeen on järkevää käydä koulut ja hankkia itselle ammatti tai vaikka kaksikin ammattia. Hankkia vakituinen työpaikka, tehdä parisuhteesta vahva ja tämän jälkeen katsoa elämäntilannetta, että sopiiko siihen lapsia.
Asiaa!
Monilla tuntuu olevan ylikorostunut tarve osoittaa ettei se elämä lapsen myötä mihinkään muuttunut, EI EI EI. Vaan mennä viipotetaan ilman lasta tai lapsen kanssa, vaikka pienen lapsen ja etenkin vauvan kanssa olisi hyvä asettua kotiin ja perheympyröihin (mutta ei mökkiytyä, sitä en tarkoita, toiv. ymmärrätte...).
Ja ei ihme että imetysmyönteisyyttä täytyy tolkuttaa joka välissä neuvolasta ym. käsin koska yllättävänkin moni tuntuu haluavan siitä mahdollisimman pian eroon. Ok, jos saa rinnassa "jatkuvasti" kiinni olevan tapauksen, niin kuin meille tuli, ymmärrän että välillä on aivan väsynyt koko touhuun. Mutta tässä vauvavuoden loppumetreillä kun katselen taaksepäin...en todellakaan muistele niitä ikuisuuden kestäviä imetysmaratoneja yösydännä, vaan ihan jotain muuta. Olen varmaan tässä liian tiukkapipoinen, myönnän. Tuttavapiirissä on näitä jotka halusi lopettaa imetyksen siksi että voi käyttää alkoa ja tupakoida tai nukkua yöt häiriöttä...haloo. Pitikö sitten hankkia vauva.
Vauva todellakin muuttaa elämää ja elämän, siihen kannattaa varautua ja se hyväksyä. Vauvavuosi on raskas eikä äidiksi tueminen lopu lapsen synnyttyä vaan se jatkuu...ja jatkuu.
"haloo. Pitikö sitten hankkia vauva."
Samaa ihmettelen, että miksi tehdään lapsia, jos ei voida sitoutua, että vauva tarvitsee huolenpitoa 24/7...
Tuoreet äidit ja isit menee baareihin notkumaan, kun vauva on muutaman viikon ikäinen. Osa jo lähes synnäriltä suuntaavat lähikapakkaan.
Lapsi muuttaa elämän pysyvästi ja mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sen riippuivaisempi hän on äidistä ja isästään. Jos sitä ei ole valmis hyväksymään, niin silloin on parempi jättää lapsenteko toisille.
Jaahas, tehän outoja äitejä tunnette. Itse en tunne kuin yhden kuvaukseen sopivan... Itse sain esikoiseni 20 vuotiaana. Neiti joskus vietiin mummun luokse yökylään mutta ei usein. Ihan perus perhe-elämää vietettiin ja vietetään edelleen. Mielestäni on hyvä käydä hoitamassa parisuhdettaan ja ystävyyssuhteita, mutta ei sitä joka viikko tarvi jossain ravata.
Kukin meistä kasvattaa lapsensa kuten haluaa, mutta toivon että äidit ja isät olisivat perheensä kanssa paljon. En kuitenkaan pidä kauheana sitä että joskus käydään viihteellä, elokuvissa, laivalla yms. :)
Kyllä se vauva-aika on lyhyt, mutta jos joutuu kotona olemaan kuukaudesta toiseen ilman mitään rentoutumista niin sillonhan saattaa vain masentua. Pieni pyrähdys ulkona piristää kummasti!
Hyvää Kevättä kaikille
Minäkin meinasin seuraavaksi kysyä, että kuinka moni teidän vastaajien tuntemista äideistä sitten on tällaisia "nykyäitejä". Ja siihen listaan ei lisätä sitten niitä naapurin veljenpojan kumminkaimoja, joista on kuultu. Vaan kuinka monta ihan oikeasti tunnette.
Kyllä minä luulen, että aikamoni "nykyäiti" arvostaa yhäkin perhe-elämää eikä jätä lastaan ja lähde baariin joka viikonloppu. Tai sitten minä olen vain uskomattoman naiivi ja elänyt pumpulipallossa äitikavereineni. MInä kun tiedän vain yhden äidin, joka jätti lapsensa 3 viikon iässä hoitoon ja lähti baariin. Hänkin tekee tätä ehkä 1x/2kk, muutoin hoitaa lapsensa aivan kuten minäkin.
Imetysasiasta... Hattua nostan sille ihmiselle, joka jaksaa koliikissa itkevää lasta imettää 24/7. Tai jos oma maito ei riitä vauvalle niin äiti jaksaa vain istua ja imettää, viikko tolkulla pesiä vauvan kanssa sängyssä ihokontaktissa.Mielestäni pulloruokinnasta on turha tehdä mitään "nykyäidin" itsekkyyden merkkiä. Näkyyhän nuo suosituksetkin pyörivän ympyrää vähän väliä 6kk täysimetystä, eiku sittenkin kannattaa aloittaa kiinteä ruoka n. 4kk, eiku, eiku uuden tutkimuksen mukaan...
Kun on 6kk putkeen nukkunut TODELLA huonosti niin varmasti jokainen äiti saattaa välillä valittaa. Ei se tarkoittanut, että he olettivat lapsen nukkuvan laitokselta saakka täysiä öitä. Minä odotan nyt toista lasta ja TOIVON, että hän olisi parempi nukkumaan kuin isosiskonsa. Se 6kk jatkuva heräilyhelvetti oli yhtä tuskaa. Nyt kun herätään 1-2x yössä, nyt ei ole mitään hätää.
Minä en ymmärrä miksei äitikin saisi nauttia elämästä. En tarkoita mitään baaririllutteluja, mutta aika hirveältä kuulostaa lauseesi "Annetaan vauvoille hyvä elämä ja jätetään me vanhemmat omat tarpeeksi pariksi vuodeksi sivuun."
Kyllä lapselle voi antaa hyvän elämän ja huolehtia samalla itsestäänkin. Väitän, että iloinen, hyvinvoiva ja itsestään huolehtiva äiti jaksaa olla enemmän läsnä lastensa kanssa. Liikunta, itsestään huolehtiminen ja pienet hemmotteluhetket on mielestäni vain suositeltavia silloin tällöin. Ei äidin pidä pariksi vuodeksi ryhtyä pelkästään äidiksi ja unohtaa oma itsensä kokonaan. MInä ainakin haluan olla äiti loppu elämäni, en vain parin vuoden tehoäiti.
Olen neuvolassa töissä, ja kyllä niitä vaan on pilvin pimein, jotka kysyvät että miten 2-kuiselle vauvalle saisi itseä miellyttävän unirytmin, tai että kai 3-kuiselle voisi jo antaa velliä että nukkuisi yli neljän tunnin pätkiä. Pullosta pitää oppia syömään HETI synnäriltä lähtien, että äidilläkin on mahdollisuus omiin menoihin (jumpat, shoppailut, tyttöjen illat). Mitä enemmän kotiin saadaan välineitä ja vermeitä, joilla lapset pysyvät tyytyväisinä mahdollisimman vähällä vaivalla ja huomiolla, niin sen parempi - eikö vauvan paikka ole sylissä eikä superhienossa ameriiiiikasta tilatussa hilavitkutintäristysjollotuskiikussa? Jotkut puhuvat jo raskausaikana innosta puhkuen siitä, miten pääsevät tekemään "omia juttujaan" taas vauvan synnyttyä, esim. mieleisiä harrastuksia tai juhlia, joita kokevat raskauden rajoittavan. Joidenkin mielestä oikea tapa juhlistaa lapsen kastetta on lähteä illalla isän kanssa baariin ja jättää päivänsankari mummon tai kummin hoteisiin, kun ovat sopivasti paikalla.
Minusta äitien ja isien on pidettävä huolta myös itsestään, mutta kyllä noita aloittajan hämmästeleviä "nykyäitejä" riittää, ja joskus tuntuu, että olisiko ollut kaikille parempi odottaa vähän henkistä kypsymistä muutokselle... eikä kyse ole iästä! Enkä nyt tarkoita että joku vauvakiikku olisi synti tai pahe, mutta jos peruslähtökohta on se, että vauvan pitäisi olla kaikin tavoin mahdollisimman "vaivaton", nököttää mummin hoivissa hilavitkuttimessa kumitutti suussa... ei hyvä.
kyllä ainoatakaan kuvaamaasi äitiä.
Meillä on 13kk ikäinen taapero. Kaksi kertaa ollaan käyty miehen kanssa kahdestaan syömässä lapsen syntymän jälkeen. Baarissakin ollaan molemmat käyty pari kertaa, eri aikaan, toinen on ollut lapsen kanssa. Lapsi on ollut kerran yökylässä, silloinkin vanhemmat oli paikalla aamulla lapsen herätessä.
Täysimetyksellä mentiin ensimmäiset 5kk, kauemminkin oltaisiin jatkettu jos pelkkä maito olisi kasvuun riittänyt. Yhteensä imetin 9kk, koska lapsi ei suostunut enää tissille ja oli pakko lopettaa.
Elämä lapsen kanssa on ollut parasta mitä tiedän.
minä tiedän, kun olen näiden "hoitotäti"-mummujen kanssa jutellut. Omille lapsilleen eivät virko mitään, mutta sitten avaudutaan muille, kuinka välissä on rankkaa kun on lähes joka viikonloppu ja kaikilla lomilla yksi tai usempi lapsenlapsi hoidossa.
Osalla siis tämä on alkanut jo lapsenlapsen ollessa ihan pieni vauva (korviketta annettu mukaan, että pärjää yön yli). Eli kyllä näitäkin äitejä on, jotka hoidattavat vauvoja omilla äideillään tai anopeillaan...
Näiden äitien kun pitää päästä shoppaileen, bodypumppaileen, viihteelle ja milloin mihinkin tai pitää saada nukkua 12 tuntia putkeen... Isät kun näillä usein on myös sellaisia, että omista menoista ei tingitä tai tekevät töitä iltaisinkin (?)
Mulla on tuttavapiirissä näitä äitejä useampikin, kommenttina niille jotka eivät tällaisia tunne. Ja en tosiaan tarkoita niitä jotka vauvavuoden aikana kävivät kerran baarissa tai lopettivat imetyksen kun maitoa ei kertakaikkiaan viikkojen yrityksen jälkeen alkanut tulla.
Vaan:
äiti nro 1 halusi tismalleen yhtä paljon "vapaa-aikaa vauvasta" (jep, näillä sanoilla) kuin miehensäkin, jotta ova tasa-arvoisia. Miehen työpäiviä ei sentään laskettu aikaan, mutta jokainen muu meno ja niin vauva vietiin isovanhemmille monta kertaa viikossa koska isällekään ei sopinut tinkiä työ- ja vapaa-ajan menoistaan. Mummot sitten takasivat perheen tasa-arvon. :(
äiti nro 2 tinttasi punaviiniä raskausaikanakin, kuulema ihan vaan lasillisen päivässä (vähensi normikulutustaan kun kerran oli raskaana), mutta olisiko jäänyt siihen? Ei halunnut imettää koska halusi juoda enemmän lapsen synnyttyä, ihan vaan sivistyneesti sitä punaviiniä...päivittäin. :(
äiti nro 3 oli sitä mieltä ettei voi imettää lastaan kahden tunnin välein, ympäri vuorokauden, koska on ihan zombie sitten. Ja niin jäi imetys, ei malttanut odottaa josko kiinteiden aloittaminen 4kk iässä jeesaisi. Odottaessaan hän teki ison numeron siitä kuinka hän sentään tekee lapset nuorena, "jotta jaksaa!" No, ehkä totuus oli tarua ihmeellisempää.
Itse olen 24-vuotias äiti ja vauveli on 4 kuukauden ikäinen. Itse en ole ollut erossa vielä vauvasta kuin n. 4 tuntia, ja silloin mieheni oli vauvan kanssa että sain "omaa aikaa" (käydä ruokakaupassa ja postissa).
Miehen kanssa emme olleet ennen vauvan syntymääkään kovia baari-ihmisiä, vaan mieluummin viihdymme kotosalla ystävien kanssa.. Sen takia varmaan nyttenkään ei ole ollut mitään kaipuuta viedä vauvaa hoitoon.
Itse ainakin olen ajatellut, että haluan nauttia mahdollisimman paljon ja pitkään vauva-ajasta, ennen työelämään paluuta ja ennen kuin vauva-aika on kokonaan ohitse.
Olen myös itse ajatellut niin, että itse kyllä ehdin humputtelemaan sitten kuin lapsi on jo vähän vanhempi. Toisaalta taasen, oma vauvani on ollut ns. "helppo", saan nukuttua öisin hyvin - vauva herää 2-3 kertaa yössä 3-4 tunnin välein ja itse saan heti syöttelyn jälkeen unen päästä kiinni, joten en ole väsyksissä vaan jaksan hyvin touhuta vauvan kanssa päivisin.
Meillä taasen anoppi kärttää koko ajan, että vauvan voisi viedä hänelle hoitoon että hän voisi kyllä hoitaa ja pärjäisi korvikkeen avulla vauvan kanssa.. Itse olen tästä välillä ottanut nokkiiini, koska 1. en halua viedä lastani hoitoon, koska sille ei ole tarvetta ja 2. pääasiassa imetän vauvaani ja vältän korvikkeen antamista (mikä taitaa anoppini mielestä olla hullua, koska vauva muka ei pärjää ja saa tarpeeksi ruokaa rinnasta..)
Niin ja ps.. Mieheni kanssa harrastamme seksiä 1-2 krt/viikko, joten yhteistä aikaa kyllä löytyy vauvan nukkuessa ;) toki muukin yhteinen aika on tärkeää! Usein katsommekin esim. elokuvaa tai teemme jotain muuta yhdessä viikonloppuisin vauvan nukkuessa päiväunia, kun molemmat ovat kotosalla.
Meidän maailmassa tuo 2*/kk lapsi hoitoon on toooodella paljon. 2*/vuodessa on se todellisin. Ihan vaan siitä syystä, että meillä ei ole niin paljoa tukiverkostoja, jotka voisivat lasten kanssa olla.
Mua vaan ärsyttää tuollainen marttyyrius, jossa ollaan muka parempia äitejä, kuin toiset, kun jaksetaan imettää sitä lasta vaikka ekat puoli vuotta 15 minuutin välein. Mulla on 4v ja 2v ja kohta syntyy vauva ja voin kyllä sanoa, että jos meillä pitää syöttää sitä vauvaa 15 min välein vuorokauden ympäri, niin otetaan kyllä korvikkeet käyttöön, olettaen, että se auttaa. En mä ymmärrä mitenkään, että miten mun pitäis jaksaa olla isompien lasten kanssa ja huolehtia myös HEIDÄN tarpeistaan, jos vauva vie ihan kaiken ajan. Katsos kun jos kaikki lapset hoidetaan ihan täysin kotona, niin eikö se nyt kuulosta vähän oudolta, että isommat jää täysin ilman mitään, kun pienin saa ihan kaiken. Kuinka siinä nyt voi sanoa olevansa hyvä äiti?
Muutenkin, mitäs jos keskittyisit siihen omaan äitiyteesi ja täydellisyyteesi ja antaisit toisten vaikka antaa kolmikuiselle velliä tai toisten hoitaa myös parisuhdetta. Jotenkin sitä ajattelisi, että kolmen lapsen äitillä olisi jo sen verran kokemusta äitiydestä, että ymmärtäisivät jo ajatella asioita niin, että kukin tavallaan, eikä ole yhtä oikeaa tapaa. Sinä kuulostat esikoisen äidiltä, heillä useimmin on tuollaisia kommentteja kuin monen lapsen äidillä.
Minäkään en tunne yhtään kuvailemaasi "nyky-äitiä". Kyllä minuakin ihmetyttää, miten joku äiti pystyy jättämään muutaman viikon ikäisen lapsensa hoitoon, jos itse lähtee esim. baariin. Mutta en sano että sellainen on huono äiti. Ja usein varmaan vanhemmat tekevät niin, että toinen hoitaa lasta jos toinen on juhlimassa. Mä olen 24-vuotias, 9 kk ikäisen lapsen äiti. Olen ollut yhden kerran kunnolla juhlimassa kavereitten kanssa, kun lapseni oli puolivuotias, hän oli isänsä kanssa kotona. Samaisesta aiheesta yhden toisen äidin kanssa keskustellessani, hän kehui kuinka ei ole kertaakaan käynyt juhlimassa ja hänen lapsensa on jo 1-vuotias. Niin, sekö tekee hänestä sitten jotenkin paremman äidin. Heidän lapsena kuitenkin on vähän väliä hoidossa mummolassa, kun taas me olemme hoitaneet lapsemme tähän asti ihan keskenämme mieheni kanssa, aina on jompi kun lapsen kanssa jos toinen on jossain.. enkä väitä että se tekisi meistä paremmat vanhemmat, vaikka emme lasta koskaan hoitoon ole laittaneetkaan. Omaa aikaa meillä vanhemmilla on toisillemme kun lapsi nukkuu, ja KYLLÄ, olen tyytyväinen kun hän nukkuu läpi yön heräämättä. Miksi en saisi olla tyytyväinen? Ja lapsi juo korviketta, koska minulta yksinkertaisesti tule maitoa, se on asia jolle ei mitään voi. Ja etenkään se ei tee minusta huonompaa äitiä, kuin sellaiset jotka imettää lastaan vaikka sitten 5-vuotiaaksi asti.
No mutta onhan se ihan totta, että jos parisuhde vaatii jatkuvaa "hoitamista" eikä vanhempien pää kestä ilman että pääsee joka kuussa juhlimaan, ehkä ne lapset olisi kannattanut hankkia vähän myöhemmin. Tämä on osittain luonnekysymys ja osittain ikäsidonnainen juttu (poikkeuksia toki on). Nuori äiti/isä varmasti kokeekin, että täytyy saada vähän omaa aikaa ja omia harrastuksia. Ehkä imetyskin tuntuu siinä liian sitovalta puuhalta.
Omassa lähipiirissäni lapset on hankittu yli kolmekymppisenä, jolloin äidit ja isät ovat ehtineet luoda omaa uraa eikä baareissa olla muutenkaan jaksettu käydä enää moneen vuoteen. Siinä vaiheessa lapsen kanssa kotiinjääminen (jopa 3 vuodeksi) tuntuu oikeasti mukavalta vaihtelulta ja siitä vain nauttii. Ei silloin tunnu ollenkaan siltä, että pitäisi luopua jostain lapsen takia tai että pitäisi laittaa omat tarpeensa sivuun vauvan takia. Ne omat tarpeet kun ovat tässä iässä niin kovin pienet ja vaatimattomat :) Kerran parissa kuukaudessa kun pääsee kampaajalle niin se riittää. Harrastaa voi lapsen kanssakin. Vietetään aikaa muiden äitien kanssa, on runsaasti sosiaalista elämää ja aikaa ystäville. Minulle tuulettumista on se että lähden lapsen kanssa pyörimään kaupungille keskellä päivää kun siellä on ihanan rauhallista. Työssäkäyvillä ei ole sellaiseen mahdollisuutta! Siksi sitä osaa nyt arvostaa.
En usko siihen väitteeseen, että nuori äiti jaksaa lapsen kanssa paremmin. Henkisessä mielessä kolmekymppinen äiti jaksaa arjen pyörittämistä todennäköisesti paremmin kuin ihan nuori äiti, ehkä osittain siksi että opiskelut on opiskeltu ja työpaikka hankittu eikä tarvitse niistä enää stressata. Rahatilannekin saattaa olla parempi kuin silloin nuorempana. Eikä 30-40 vuotias nyt vielä niin ikäloppu ole etteikö jaksaisi valvoa öitä lapsen kanssa tai viedä lasta leikkipuistoon. Mihin se nuoren äidin parempi "jaksaminen" oikein perustuu, ihmettelenpä vaan?
Ei se ikää katso todellakaan, että onko sellainen äiti joka haluaa omaa aikaa ja käydä juhlimassa vai haluaako aina vaan olla lapsen kanssa kotona. Teini-ikäisen tein paljon lastenhoitokeikkoja MLL:n kautta ja kaikki äidit olivat päälle 30-vuotiaita ja suurin osa keikoista tapahtui yöaikaan kun äidit ja isät lähtivät juhlimaan. Kertaakaan en ole ollut alle kolmikymppisille lapsenvahtina. Minun parikymppiset ystäväni, joilla on lapsia, eivät käy juuri koskaan juhlimassa. Että ei se iästä riipu.
Niin kuin aikaisemmin mainitsin, itse olen käynyt kerran juhlimassa ja silloinkin mieheni oli lapsen kanssa kotona. Ja lapsi on siis nyt 9 kk. Mutta mitä pahaa siinä on, tai korjaan, mitä haittaa siitä lapselle on, jos äiti lähtee baariin ja isä on sillä aikaa lapsen kanssa kotona? puhun nyt sen ikäisestä lapsesta jota ei esim. enää imetetä.. että en tarkoita pariviikkoista vauvaa. vauvahan nukkuu yöllä, eikä edes tajua ettei äiti ole kotona. eikö ole periaatteessa "pahempi" lapselle jos äiti menee vaikka jumppaan kun lapsi on hereillä ja tietää ettei äiti ole kotona.. mutta eihän noilla asioilla toki ole mitään merkitystä, kun koko ideahan tässä keskustelussa on se, että äidit jotka eivät ikinä käy missään ja ovat lapsensa kanssa 24/7, haluavat vain tehdä selväksi että ovat parempi äitejä kuin ne, jotka joskus haluavat käydä tuulettumassa..
Lisään vielä, että miksi aina puhutaan vain äideistä? Kun se ja se äiti käy joka kuukausi juhlimassa.. entäs sitten isät? Onko se kuitenkin ok, jos isät käyvät melkein joka viikonloppu juhlimassa? Tai jäkistreeneissä tai bänditreeneissä, mitä nyt sitten harrastavatkaan? Miksi heille suodaan automaattisesti hetki omaa aikaa, mutta jos äiti haluaa omaa aikaa niin se itsekästä.
Kyllä isien menoistakin puhutaan, mm. isien jutut -palstalla ollut erinäisiä keskusteluketjuja aihetta liippaavista ilmiöistä: kuinka isät juo ja hilluu baareissa, eivät vietä lasten kanssa aikaa jne. Yhtä tuomittavaa sekin on, mutta toisaalta ei se joka jää lasta hoitamaan kotiin voi vaatia täyttä tasa-arvoa menojen suhteen. Siis tarkoitan näitä arkimenoja työhön ja asioidenhoitoon liittyen, baarielämä ja yltiöpäinen harrastaminen voisivat olla miehelläkin vähemmällä jos perhettä tahdotaan perustaa.
Eihän siinä olekaan mitään pahaa että äiti tai isä lähtee välillä jonnekin, tässähän keskusteltiin siitä eivätkö pienen vauvan vanhemmat kestä yhteistä arkea ilman että viikonloppuisin nakataan vauva isovanhemmille ja lähdetään hoitamaan parisuhdetta baariin. Luepa ap:n aloitus uudestaan, lähtee muuten koko keskustelu ihan sivuraiteille.
Niin. Minä olen saanut lapsen kanssa yli kolmekymppisenä. Ehkäpä yökukkumisia olisi jaksanut parikymppisenä paremmin? Onneksi meillä nukutaan kohtuu hyvin. Minusta oli vaikea luopua omasta ajasta aluksi. Ajan myötä kiintymys kuitenkin kasvoi ja enemmän osasi hetki hetkeltä nauttia. Ei ole tullut mieleenkään lähteä juhlimaan (no eipä sitä juomista ole tullut ennenkään harrastettua). Minusta on ihana pitää pää selvänä.( Vai onkohan se kovin selvä muutenkaan, kun muisti on vähän pätkinyt?)
Kyllä mä kuitenkin tarvitse kerran viikossa tunnin-parin hengäsdystauon, joka onnistui kyllä vasta ensi kerran kun vauva oli kolmekuukautinen ja suostui juomaan myös pullosta. on ihana käydä joskus yksin kaupassa, kirjastossa tai kahvilla. Sitten jaksaa taas...
Varmaan olisin tarvinnut apua, jos vauva olisi herännyt aina viidentoista minuutin välein. Täytyyhän ihmisen nukkua...
Mun mielestä ihmeellisintä nykyäitien menossa on se, että he ovat jotenkin itsekeskeisiä, eli jos he luovat mielikuvan siitä millainen on heidän mielestään hyvä äiti, niin he jotenkin kuvittelevat sen olevan sitten jokin "totuus siitä millainen on hyvä äiti".
Näin ollen nykyäidillä on jokin ihmeen tarve moralisoida ja tuomita toisten äitien tekemiä valintoja, vaikka tietävät varsin hyvin, että kyse on vain mielipiteestä.
on totta, että esimerkiksi milloin aletaan antaa kiinteitä ruokia ei ole mielipide, vaan tieteellisesti on osoitettu se ikä milloin lapsella alkaa elimistö kestämään kiinteitä ruokia. Mutta kuka ihme senkään sanoi, että tieteellisesti asetettua ikärajaa tulee noudattaa? Noudatan tai en, sehän on mielipide kysymys.
Samaa mieltä!
Osui silmään kirjoitus,jossa äiti kertoi olleensa vain 4 h lapsensa luota pois. Ja näin ollen on nyt varmaan hyvä äiti sitten?
Itse sitten olen varmaan se huono äiti,koska olen ollut lapseni luota pois enemmän kuin 4 h. Itse joudun asiani hoitamaan koska ei kaikkea isä tai mummo voi puolestani tehdä. Mutta en ole nähnyt/huomannut lapseni siitä kärsivän.
On myös eriäviä mielipiteitä kiinteiden aloituksesta. "Annetaan velliä jotta vanhemmat saisivat nukkua enemmän." Väärin.
Meillä aloitettiin aikaisemmin koska lapsemme on isokokoinen eikä äidinmaitokorvike kerta kaikkiaan riittänyt. Lapsi huusi nälkäänsä jatkuvalla syötöllä vaikka maitoa annettiin sen 15 min. välein. Jolloin syömiseen tuli kierre ja ylensyöminen. Nyt lapsi on tyytyväinen ja iloisempi kuin korvikkeen aikoihin.