VERTTI-EETU :)

täää ollaan..mitä asiaa

"sertti-eetu"

- Pöh. Ei kelpaa...

Sun psyykkees taitaa olla kaput. Haeppa apua psykiatrilta tai vastaavalta.

"Sun psyykkees taitaa olla kaput. Haeppa apua psykiatrilta tai vastaavalta."

- Nou thänks, edesvastuutonta. Huonot neuvot:

http://terveyshymy.fi/artikkelit/masennuslaakkeet-eivat-ole-vastaus

Jk. Fiksujakin lääkäreitä siis löytyy, Soomi ei ole toivoton tapaus.

sun jälkees...

"sanasimko
sun jälkees..."

- Voe, voe. Eväät vähissä.

Minuahan sinne ei ees huolita, sorry nyt vaan.

mistä oot kopioinut tekstit ?? kahden viestin välissä ei oo kuin kaksi minuuttia ja siinä ajassa et töllasta liirumia kirjoittele..

"mistä oot kopioinut tekstit ??"

- Tiedostoistani, joista löytyy vaikka mitä. Paljon vaivaa ja oikolukua noihinkin, vuonna 2009.

elämästäsi puuttu se suuri rakkaus... onnea etsintään ja etsijä löytää sanotaan

"elämästäsi puuttu se suuri rakkaus... onnea etsintään ja etsijä löytää sanotaan"

- Voi kiitoksia "lemmensinko", tosi hyvä ja osuva nimimerkki, parempi kuin sanasinko konsanaan. En vaan etsi elämässäni enää mitään, rakkautta varsinkaan. Lapsesta lähtien kärsinyt paljon ja jo pidemmän aikaa diiliin kuulunut se, etten ajattele itseäni ollenkaan, vaan kaikkia muita asioita. Jos ajattelisin vain itseäni, koko korttitalo sortuisi. Kiinnittäessämme huomiotamme muihin oma kärsimyksemme unohtuu, toimiva ja takuuvarma juttu.

Kuulolla ollaan. On asioita joita nyt pitää hoitaa kuntoon ja aikaa tuhraantuu toisaalle siis...
Täällä palstalla notkuminen on enimmäkseen aivan turhaa ajan hukkaamista.
"Terveet" tulevat tänne päätänsä aukomaan kun eivät ymmärrä homesairaiden todellista ongelmaa. Eivät ymmärrä kyllä muiden sairaidenkaan vaikeuksista yhtään sen enempää. Mutta heillä "kiukuttelijoilla" on ehkä helppoa purkaa pahaa oloaan kaikenlaisten vähemmistöjen suuntaan. (Homesairaat on vielä vähemmistö).
Vai oletko Sanasinko lukenut samanlaisia kirjoituksia sydänvikaisten tai toisenlaisten sairaiden keskustelupalstoilla. Kuten esm. "Ota nitrojen lisäksi psyykelääkkeet" tjsp. Mutta 600 000 - 800 000 oireilee joka päivä "homeista". Joku k-pää meinasi eräässä keskusteluosiossaan, että määrä on suuri ja, että siihen olisi laskettu jopa nekin jotka olivat käväisseet "homekellarissa". Tämä arvovaltaisessa Rakennuslehti osiossa keskustelut.

" Ja lukumääräkin on epäilyttävän suuri. Ilmeisesti siihen on laskettu kaikki hetkisen kellarissa käyneet henkilöt mukaan".

Näin meitä kohdellaan paskamaisesti vaikka itse olemme syyttömiä oireiluihin ja homeisiin sairastumisiin.

Rakennus- ja rakennuskorjausten virheiden vuoksi sairastuneita ei näköjään pidetä missään arvossa.
Kolahtikohan se kalikka oikeaan osoitteeseen?

Näitä kirjoituksiamme lueskelee "kurkkaa" enimmäkseen ne tyypit joiden tärkein tehtävä on tehdä kaikkensa, ettei homesairaita auteta missään muodossa.

Kaikki mitä rehellisesti kerrot käytetään homesairaita vastaan jollakin tavalla.

Eniten siitä kärsivät kaikki sairaat ja ne jotka aidosti yrittävät auttaa sairastuneita ja estää uusia oireilemasta ja sairastumasta toksiseen myrkyllisyyteen/homeisiin.

600 000 - 800 000 oireilee homeisiin. Kysyn kuinka monta on todellisuudessa näistä laskuista poissa ketkä ovat oireilujen ja sairastelujen vuoksi vain painaneet "homekämpän" oven kiinni ja vähin äänin luikkineet pois uuteen "puhtaaseen" asuntoon. Hävetessään sanaa "homesairaus".
Entä ovatko laskuissa ne lukuisat yksittäistapaukset jotka ainoana henkilönä ovat sairastuneet homeisiin työpaikoillaan ja älynneet lopulta poistua sairastuttavasta työympäristöstä hissukseen kun ei ole ollut voimia enää taistella olemattomista oikeuksistaan.
Uudessa "puhtaassa" ollaan taasen. Putkimies kävi amulla ja asensi jonku tiivisteen pesuhuoneen lavuaarin postopuolelle lattian alle.
Täällä on haissut p***a sisällä ja viemärikaasut myrkylliset ovat aiheuttaneet Kolmenässänkujan vähäisen irtaimiston kanssa päänsärkyä, pahoinvointia, nenätukkoisuutta ja kurkkukipua. Näillä mennään nyt.
Hajut loppuivat ja oiereet vähenivät putkimiehen korjausten jälkeen. Katellaan ja kuunnellaan. Voimia Sanasinko.

"Vai oletko Sanasinko lukenut samanlaisia kirjoituksia sydänvikaisten tai toisenlaisten sairaiden keskustelupalstoilla."

- Kysyt V-E tuota ja ikävä kyllä on vastattava, että siellä missä on eniten lyötyjä, myös lyöjät kunnostautuvat raaimmin ja lätkivät oikein olan takaa. Sairaitahan ne lyöjät ovat, vaikka piilottavatkin sen ns. terveyden kulissiin.

Vertaistukipalstoilta löytyy kaikkein julmin peli, mikäli ylläpito ei ole tehtäviensä tasalla niin kuin täällä.

Tiedän sellaisenkin palstan, jossa ylläpitäjä on kovin mäiskijä, raakalaismaisine tapoineen. Ammattina sattuu olemaan vaan psykologi ja on nimennyt palstalleen valvojan, joka on pahin kiusaaja kaikista. Yksi jo tuli parvekkeelta alas näiden takia - ja oli ihme, että selvisi hengissä.

Todellisuus on tarua ihmeellisempää ja ihminen julmin peto kaikista.

Ilmoittele edes silloin tällöin itsestäsi!

Mikä tilanne uudessa asunnossa?

Huono on. Ei oikein happea saa. Ehkä ilmat paranee. No täytyy vähentää tupakointia.

Perskutarallaa!

Missä on Vertti-Eetu, aito oma ithensä?

Kopio ei kelpaa, ilmoittele itsestäsi kamu...

"Missä on Vertti-Eetu, aito oma ithensä?"

- Noo, ei hätiä mitään, meikällähän on puhelinnumerosi!

Jos et ilmoittele itsestäsi yhtään, alan rimputella jossain vaiheessa...

Moroo Sanasinko. Periaate on ollut, että äkkilähtöjä pitää välttää. Mutta viikko takaperin perjantaina ei menny ilman apua edes etuperin eikä ottanut oikea koipi alle eikä päälle. Kuumetta 39.5 TK- lääkärin pakeille ja komento sieltä keskussairaalaan. Tulehdusarvot 204 ja siitähän se sitten pakollinen makoilu alkoi. Ruusu. Suonensisäisesti antibioottia ja tabuja perään.
Lääkärit olivat ajan tasalla ja hoitohenkilökunta mahtavaa, homma pelasi kuin junan vessa. Just äsken tulin uuteen kotiin siltä keikalta. Tässä asunnossa ei ole varmaan mitään vaikeaa mutta niissä kamoissa mitkä on vielä sisällä sieltä solumyrkkykujalta.
Oireita oli "hieman" siellä sairaalassakin ja roppan tuntemukset ei "pettänyt" sielläkään.

Hississä luki, että ilmastointikoneiden saneeraus. Kestää elokuulle.
Olo on vielä huono, mutta jospa se siitä kun käyn saunassa ja se aivan pieni Lappalainen lipittäen.
Pitää nyt ottaa joku päivä rauhallisesti ja jatkaa lepäämäämistä. Sairaalan patjat huh huh. Muhkuroita ja hiostaviakin.
Kiva painaa omaan punkkaan pitkästä aikaa.

Hengissä vielä joidenkin kampittajien kiusaksi.

Ruusulla ei ole kai mitään tekemistä kosteusvauriotulehdusten kanssa. Näin olen saanut ymmärtää lääkärien sanoista ja vähän sanojen välistäkin.
Nyt en jaksas enempää röpistä. Vieressä siellä huoneessa oli tosi huonokuntoinen nuorimies ja hänen kohtalonsa ja parantumisensa huolestuttaa enempi kuin omani.
Terveisin vertti, se oikea aito. Jatketaan kun saan aivot raksuttamaan paremmin. Nyt on vähän ymmyrkäinen silmä kun pääs kotiin suht. koht. hyvään sisäilmastoon.

Eiköhän tämä tästä vielä. Terkut Pekalle ja Homeherkkä# sekä toisille avustajille myös nimimerkille el.

Kiva kuulla sinustakin ja että voit jo paremmin. En ole poikennut pariin päivään täällä - ja viestejäkin pitäisi siivota taas, lakaista turhia pois. Niitä on vaan niin paljon, etten tiedä, mistä päästä aloittaisin. Kerran aloitin vanhimmasta päästä ja jaksoin käydä muutaman parvin läpi ;)

Aikamoinen päivä takana. Olin menossa jo hyvissä ajoin kirkkoon lupauduttuani avustajaksi ja metrossa vastapäätä minua istuutui mies, joka oli aivan sekaisin. Hän oli niin tillin tallin kuin joku vain saattoi olla ja sylki pirskahteli suusta hänen puhuessaan. - Tuo tästä vielä puuttui, ajattelin ja että koko ilta menisi pilalle, juuri kun olin menossa ensi kertaa avustajaksi. Mutta mies halusi nimenomaan puhua kanssani ja alkoi kesken kaiken vielä kätellä minua. Voi ei, mikä yhteensattuma tai Jumalan johdatusta?

Päädyin jälkimmäiseen. Puhe alkoi kääntyä henkisiin asioihin ja sanoin olevani menossa kirkkoon. Kerroin noista tilaisuuksista ja ehdotin, että hän tulisi joskus mukaan. Mutta mies sanoi, että hänellä oli kotona ase, Makarov, jolla hän menisi ampumaan itsensä, ettei hän kestäisi enää.

Hälytyskellot alkoivat soida, ja pyysin häntä tulemaan heti kanssani kirkkoon. Se oli vaikeaa, sillä hän oli niin kännissä ja kävelykin huteraa. Olimme melkoinen pari astuessamme kirkkoon, minä ensi kertaa avustajana ja toinen tillin tallin...

Mies sanoi, että ellei olisi tavannut minua, hän olisi mennyt kotiin ja ampunut vielä samana iltana itsensä.