Mä en jaksa enää. Oon ihan rikki ja kulunut. Mikään ei kiinnnosta, mä en JAKSA. Itkettää vaan.
Stressaan kaikesta, ja mulla on kaikenmailman outoja juttuja, kuten kaupungin välttely...pihan välttely...ihmisten välttely, suutun ja loukkaannun kaikesta,oon ahdistunu ja stressaantunu, tunnen itseni tyhmäks läskiks turhaks yksinäiseks, jne. jne. ...kaikkee tällast. Joo tosta vois koota PIIITKÄN listan...
Kaikki vaan on niin perseellään ettei niitä asioita voi enää korjata (kai?)
Joo, oon satuttanu itseäni tahallaan, ja itsemurhaakin välillä mietin, olen jutellut terkkarille pahasta olosta, mutten pystynyt.
Sulkeuduin ja väitin kaiken olevan OK. En vain pystynyt. Se vaan alko tuntuu siltä ku se kävi jonkun testin tuloksii mun kaa läpi et se vähätteli mun juttuja tai sillee emt, ehkä se oli taas mun tota ylireagointia. Mut oon vaan nii hiton kyllästyny kuulemaan sitä kuinka nuorena on vaikeaa ja muuta tällasta paskaa. Ihan ku se jotain auttas, ja kyl mä sen tiiän mikä murrosikä on! saatana.
Vanhemmille en vain pysty sanomaan mitään.
Oon niin lopussa etten tiedä miten kestäisin enää tätä menoa.
Oon vasta 15, muttei tunnu olevan mitään järkeä vaan kiduttaa itseään enempää yrittämällä...se sattuu.
kaikki sattuu.
Mutta näytän ulospäin vahvalta. Vahvemmalta mitä oikeesti oon ollu pitkään aikaan.
Stressaan kaikesta, ja mulla on kaikenmailman outoja juttuja, kuten kaupungin välttely...pihan välttely...ihmisten välttely, suutun ja loukkaannun kaikesta,oon ahdistunu ja stressaantunu, tunnen itseni tyhmäks läskiks turhaks yksinäiseks, jne. jne. ...kaikkee tällast. Joo tosta vois koota PIIITKÄN listan...
Kaikki vaan on niin perseellään ettei niitä asioita voi enää korjata (kai?)
Joo, oon satuttanu itseäni tahallaan, ja itsemurhaakin välillä mietin, olen jutellut terkkarille pahasta olosta, mutten pystynyt.
Sulkeuduin ja väitin kaiken olevan OK. En vain pystynyt. Se vaan alko tuntuu siltä ku se kävi jonkun testin tuloksii mun kaa läpi et se vähätteli mun juttuja tai sillee emt, ehkä se oli taas mun tota ylireagointia. Mut oon vaan nii hiton kyllästyny kuulemaan sitä kuinka nuorena on vaikeaa ja muuta tällasta paskaa. Ihan ku se jotain auttas, ja kyl mä sen tiiän mikä murrosikä on! saatana.
Vanhemmille en vain pysty sanomaan mitään.
Oon niin lopussa etten tiedä miten kestäisin enää tätä menoa.
Oon vasta 15, muttei tunnu olevan mitään järkeä vaan kiduttaa itseään enempää yrittämällä...se sattuu.
kaikki sattuu.
Mutta näytän ulospäin vahvalta. Vahvemmalta mitä oikeesti oon ollu pitkään aikaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei!
Mulla sama ongelma, ulkoapäin kova kuin kivi mutta sisältä täysin räjähtänyt ja mikään ei enää kiinnosta.
Itsekin ihan äskettäin (n. kuukausi sitten) käväisin terkkarilla juttelemassa loppumattomalta tuntuvasta ongelmien listasta, joita on kerääntyny tässä viimesen 3 vuoden aikana (nyt ikää 18v) ja mulla myös niiden ongelmien seassa täysin parantamattomissa oleva sairaus. Se pistää aikalailla maahan kun tietää että tulevaisuuttansa ei voi sen sairauden suhteen muuttaa. Nyt pari psykiatrikäyntiä takana ja ne jatkuu edelleen ja sen lisäksi seuraavaks vielä psykologille, jotta saadaan selvitettyä asiat perinpohjin. Suosittelen oikeesti puhumaan sun ongelmista vaikka terkkarille uudestaan, se ohjaa sut sitten tarpeen mukaan vaikkapa juuri psykiatrille tai logille :) Elä lannistu, ne vaan haluu auttaa sua. Muista että se terkkarin ongelmien vähättely saattaa myös johtua siitä jos et ole täysin pystynyt kertomaan pahimmista ja syvimmistä ongelmista, itehän sä ittes tunnet paremmin kun terkkari. Jos et pysty puhumaan asioista, niin tee vaikka paperille lista ongelmistasi ja ojenna terkkarille tai psykologille, näin terkkari/logi hoitaa suurimman osan puheesta kun hänellä on tiedossa ongelmasi edes suunnilleen. Sitä parempaa apua saat mitä enemmän ongelmistasi kerrot. Toivottavasti oli apua : )