Siis, olen epäillyt sairastavani masennusta jo näiden parin viimevuodenajan, mutta aloin epäillä, kun luin tässä muiden oireita, esim. Minä muistan mitä olen päivällä tehnyt jne., (paria poikkeusta lukuunottamatta, ja silloinkin sain vavoin pinnisteltyä muistini takaisin)ja jaksan myös istua koneella tai katsoa tv:tä yleensä vaikka väsyttääkin ja turhauttaa...
Muuten minulla on paljon masennuksen oireita, kun mikään ei kiinnosta, olen väsynyt koko ajan, turha, yksinäinen, ahdistunut stressaantunut, ja ärsyyntynyt olo. Itken helposti, ja olen vahingoittanut itseäni, ja itsemurhaa olen miettinyt.
mutta en tiedä eikä oikeastaan kiinnosta kirjoitin vain ihan kun taas olen niin ahdistunut.
Muuten minulla on paljon masennuksen oireita, kun mikään ei kiinnosta, olen väsynyt koko ajan, turha, yksinäinen, ahdistunut stressaantunut, ja ärsyyntynyt olo. Itken helposti, ja olen vahingoittanut itseäni, ja itsemurhaa olen miettinyt.
mutta en tiedä eikä oikeastaan kiinnosta kirjoitin vain ihan kun taas olen niin ahdistunut.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olet selvästi masentunut ja vielä aika pahasti, jos sinulla on itsetuhoisia ajatuksia! Ikävä kyllä tuntuu näitä keskustelupalstoja lukiessa, että nämä tunteet ovat todella monen ihmisen arkipäivää... Myös itse olen kärsinyt eritasoisesta masennuksesta vuosia elämässäni ja vielä aivan vähän aikaa sitten! Nyt ihan viime aikoina, ovat ajatukseni alkaneet jälleen kallistua positiivisempaan ja luottavaisempaan suuntaan! Eniten siihen on vaikuttanut se, että olen taas nähnyt itselleni tärkeitä ihmisiä ja saanut viettää aikaa heidän kanssaan. Sen lisäksi syön mäkikuismauute-tabletteja (tarkoitettu aikuisille lievään alakuloon) ja D3-vitamiinia. Myös omega3:n uskotaan vaikuttavan positiivisesti mielialaan. Tämän lisäksi olen alkanut jälleen liikkua (en tarpeeksi, mutta jonkin verran kuitenkin) ja käyn säännöllisesti juttelemassa psykologille (jonka luokse alunperin hakeuduin jo vuosia sitten rankkojen lapsuuden ja nuoruuden kokemusteni vuoksi).
Masennus on sairaus, jota pitää hoitaa!! Ehdotan, että otat olotilasi ja ajatuksesi puheeksi jonkun kanssa (oli se sitten ystävä, perheenjäsen tai ammattiauttaja). Tilanteesi tarvitsee muutosta ja pian! Itse olen vuosia luullut, että se nyt vain on normaalia olla koko ajan hieman alakuloinen, väsynyt, pettynyt, arka jne... Eli ihminen, joka on aina melankolinen. Se ei kuitenkaan lukemani perusteella ole niin, vaan terve ihminen on suurimman osan ajasta iloinen, itseensä ja elämäänsä tyytyväinen ja tulevaisuuteensa luottavainen.
Eli nyt pian jonkun kanssa keskustelemaan asiasta ja miettimään, mitä voitte tehdä helpottaaksenne oloasi ja sitä, mikä nuo ahdistavat ajatukset on aiheuttanut. On tärkeää puuttua syyhyn eikä vain oireisiin! Toivoa on, älä anna itsesi vajota enempää!!