"2000 -luvun tyypillisin lastensuojelun asiakas on koulunkäyntiongelmista kärsivä lapsi tai nuori, jonka koulunkäynnin vaikeudet ratkotaan ottamalla lapsi pois perheestään, rikkomalla hänen läheissuhteensa ja sijoittamalla hänet lastenkotiin.
Lasta ja vanhempia kierrätetään luukulta luukulle, perheneuvoloissa, psykiatreilla, perhe pakotetaan perhetyöhön, terapiaan ja jatkuviin neuvotteluihin ja usein lapsen kouluongelmat vain kasvavat. Ns. ammattilaisilla on usein vahva uskomus siihen, että ongelma on lapsessa ja tämän perheessä, ei oppimisympäristössä.
Vaikka perusopetuslaki velvoittaa opettajia tukemaan lasta kasvussa ihmisyyteen, vastuulliseen yhteiskunnan jäsenyyteen ja terveeseen kasvuun ja kehitykseen, lapsi nähdään usein vikayksilönä. Mielenkiintoinen olisi tutkimus siitä, kuinka monen huostaanotetun lapsen taustalta löytyy epäpätevä opettaja, koulukiusaaminen, liian suuri opetusryhmä tai oppimisympäristön asennevammaisuus."( lainaus L. Ikonen)
Nyt kouluissakin on keksitty, että lastensuojeluilmoitus on kätevin tapa päästä eroon hankalaksi tai poikkeavaksi koetuista lapsista ja heidän vanhemmistaan.
Yhteydenotto lastensuojeluun ja vihjaisu psyykkisesta ongelmasta passittaa lapsen ja hänen perheensä kuukausien ellei vuosien turhien tutkimusten ja kyykytysten kurimukseen ja vie samalla psykiatrisia hoitopaikkoja niitä oikeasti tarvitsevilta.
Miellyttävintä opettajakunnalle on, että tämä kiusanteko on täysin laillista ja sitä voi harjoittaa lapsen edun nimissä kasvojaan menettämättä. Kuinka monelta turhalta, tyyriiltä ja traumatisoivalta huostalta ja" hoito- ja tutkimusjaksolta" säästyttäisiin jos opettajilla olisi kanttia olla rehellisiä ja suoraselkäisiä ja myöntää , "ettei oma koulu pysty tarjoamaan lapselle tarvittavaa turvallista oppimisympäristöä eikä opetusta". Kuinka vaikeaa on sanoa lapselle ja vanhemmalle suoraan, ettei omassa yksikössä ole riittävää opetuksellista eikä kasvatuksellista tietotaitoa ja ehdottaa siirtymistä johonkin toiseen kouluun, jossa sitä on. Miksi omat turhautumiset ja antipatiat pitää maksattaa lapsilla tehtailemalla turhia lastensuojeluilmoituksia vanhempien selkien takana ja leimaamalla lapsia?
Lasta ja vanhempia kierrätetään luukulta luukulle, perheneuvoloissa, psykiatreilla, perhe pakotetaan perhetyöhön, terapiaan ja jatkuviin neuvotteluihin ja usein lapsen kouluongelmat vain kasvavat. Ns. ammattilaisilla on usein vahva uskomus siihen, että ongelma on lapsessa ja tämän perheessä, ei oppimisympäristössä.
Vaikka perusopetuslaki velvoittaa opettajia tukemaan lasta kasvussa ihmisyyteen, vastuulliseen yhteiskunnan jäsenyyteen ja terveeseen kasvuun ja kehitykseen, lapsi nähdään usein vikayksilönä. Mielenkiintoinen olisi tutkimus siitä, kuinka monen huostaanotetun lapsen taustalta löytyy epäpätevä opettaja, koulukiusaaminen, liian suuri opetusryhmä tai oppimisympäristön asennevammaisuus."( lainaus L. Ikonen)
Nyt kouluissakin on keksitty, että lastensuojeluilmoitus on kätevin tapa päästä eroon hankalaksi tai poikkeavaksi koetuista lapsista ja heidän vanhemmistaan.
Yhteydenotto lastensuojeluun ja vihjaisu psyykkisesta ongelmasta passittaa lapsen ja hänen perheensä kuukausien ellei vuosien turhien tutkimusten ja kyykytysten kurimukseen ja vie samalla psykiatrisia hoitopaikkoja niitä oikeasti tarvitsevilta.
Miellyttävintä opettajakunnalle on, että tämä kiusanteko on täysin laillista ja sitä voi harjoittaa lapsen edun nimissä kasvojaan menettämättä. Kuinka monelta turhalta, tyyriiltä ja traumatisoivalta huostalta ja" hoito- ja tutkimusjaksolta" säästyttäisiin jos opettajilla olisi kanttia olla rehellisiä ja suoraselkäisiä ja myöntää , "ettei oma koulu pysty tarjoamaan lapselle tarvittavaa turvallista oppimisympäristöä eikä opetusta". Kuinka vaikeaa on sanoa lapselle ja vanhemmalle suoraan, ettei omassa yksikössä ole riittävää opetuksellista eikä kasvatuksellista tietotaitoa ja ehdottaa siirtymistä johonkin toiseen kouluun, jossa sitä on. Miksi omat turhautumiset ja antipatiat pitää maksattaa lapsilla tehtailemalla turhia lastensuojeluilmoituksia vanhempien selkien takana ja leimaamalla lapsia?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Opettajan Etiikkaa, vai opettajan ETIKKAA?
Opetushallituksen tuottama opettajan opas ehkä antaa vastauksen kysymykseen.
Selaa aiheita.
Minna- Ville ja vintiöt.
http://www.edu.fi/miina_ville_ja_vintiot
----
Asiaa. Näillä meidän kunnassa mennään. Pienryhmässä pärjäisivät, mutta sitä ei ole. Eikä auta ihmettelyt, että miksei koulussa pärjätä, kun kotona pärjätään - vaan käännetään niin että kotona ei ole opetettu tapoja ja rajoja. Ja hups - yhtäkkiä sulla ei ole lasta jota rajoittaa ja rakastaa! Meidän koulusta huostattu jo kolme näillä opettajien lastensuojelu ilmoituksilla.
Syy lapsissa, vai koulussa?
Iltalehti 19.1.2009.
Joka kymmenes 9- luokkalainen inhoaa koulua.
Aihepiiristä muös muita keskusteluita.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200901190105637_uu.shtml?ref=leiki
---
Mitä tehdä, jos opettaja kiusaa?
Lapsiasiavaltuutettu saa muutaman kerran vuodessa vanhemmilta yhteydenottoja.
Aiheesta lisää.
http://www.lapsiasia.fi/lapsiasiat/kysymyksia_ja_vastauksia/kysymys/view/1438133
---
Kun pitäisi opettaa, tehdäänkin lastensuojeluilmoitus. Opettajat delegoivat näin. Omaa työtä ei tarvitse tehdä, jos ei huvita.
Tätä se on . Olet hienosti kiteyttänyt kirjoitukseesi sen mitä tapahtuu.
Kyllä, Mitä pohjoisemmaksi mennään sitä hullummat kuviot. Syksyllä sain tuta erään tunnetun hiihtokeskuksen keskustan yläkoulusta, josta alkoi heti kuulua soraäämiä. Täällä jostain kumman syystä asiat kiteytyvät tiettyihin opettajakunnan yksilöihin vuodesta toiseen ja kaiken kukkuraksi vanhemmat kuvittelevat syyn olevan itsessään. Ottakaa HYVÄT VANHEMMAT selvää miten edistyneimmissä kaupungeissa jo nykyään toimitaan. Omalla kohdallani muutto on edessä. Yksityisellä sektorilla tälläiset oppilaiden kiusaajat ja provosoijat saisivat lähteä työttömyyskassalle. Opetusministeriön pitäisi olla paremmin selvillä mitä maakunnissa tapahtuu. Lisäksi tarkastella paremmin oppilaiden menestystä vuosittain, koska arvosanojen suuret heitot, kuten 2 - 3 numeron lasku kerralla kertoo opetuksen puutteista ja/tai ongelmista.
Radiossa mainostettiin narsismia käsittelevää ohjelmaa vähän aika sitten ja siitä jäi mieleen erityisesti yksi lause. Luonnehäiriöisellä ihmisellä on uskomaton taito syyllistää omistakin virheistään toista ihmistä, jopa niin onnistuneesti, että uhri alkaa itsekin olevansa epäonnistunut. En tällä edes yritä diagnosoida tuntemattomia ihmisiä, mutta jossain mättää pahemman kerran, jos vuodesta toiseen kouluongelmissa on aina vain syy vanhemmissa ja nimenomaan tiettyjen opettajien kohdalla.
Opetusministeriön pitäisi olla tietysti selvillä, mutta suomalaisbyrokratiassa ministeriö kuuntelee vain opetusvirastoa, se kuuntelee lähinnä oppilastyöryhmää, eikä vanhempia kuuntele kukaan. Mutta vanhemmat kyllä saavat kuunnella sitä, mitä vikaa kotona mahtaa ollakaan, jos heidän nassikkansa poikkeaa jotenkin keskiverto tavallisesta ja opettajien toivomasta koululaisesta. Kiusatuksi tuleminenkin on virhe tuollaisen open silmissä.
Opettajien suhteen on sama kuin sossujenkin eli heitä on työssään hyviä ja huonoja. Hyvä opettaja voi olla lapsen pelastus ja huono opettaja voi tehdä koko perheen elämästä helvettiä. Eroja on myös koulujen välillä, koska kouluyhteisö voi sairastua työyhteisönä ihan samalla tavalla kuin mikä muukin työpaikka tahansa. Kun pahasti menevät sukset ristiin hankalan opettajan kanssa, on koulun vaihto melkein paras vaihtoehto ja se onkin auttanut monia.
Lapseni koulussa (alakoulussa) tuntuu olevan hyvät opettajat, jotka aidosti pitävät tärkeänä, että lapsella on hyvä olla.
Mutta. Silti näen näissä samoissa tunnollisissa ja lapsia rakastavissa opettajissa selkeästi sellaisen piirteen, että he ovat järjettömän ja typerän uskollisia järjestelmälle. Eli toisin sanoen jollekin pyhälle ja kunnioitetulle hallinnon ja moraalin mallille.
Opettaja ei osaa kyseenalaistaa, tutkia ja päätellä. Opettaja imaisee opin (= kokonaisen ideologian) kuuliaisesti. Se on paha asia lasten ja heidän hyvinvointinsa kannalta.
Asiantuntijat vauhdissa...suurin osa vielä yöllä tai virka-aikaan eli kun opet tekevät TÖITÄ :)
Kyllä minä ainakin pidän itseäni oman lapseni asioissa melkoisena asiantuntijana. Erityislapsen vanhempana olen joutunut näkemään surkean systeemin laidasta laitaan, edellisten kertomat hyvät ja huonot opettajat, hyvän ja huonoja kouluja.
Mistäs sinä sen tiedät, milloin oppilashuoltoryhmän jäsenet tekevät töitä?
Kun on oikein asialleen omistautunut henkilö, ei katso kelloa, eikä virka-aika riitä. Olen monesti lopettanut puhelinkeskustelun koulupsykologin kanssa esim. klo 20:n jälkeen illalla, vaikka hänellä on klo 8 aloitettu koulupäivä takanaan ja seuraavana aamuna päivä jatkuu saman pituisena. En itse tietenkään myöhään illalla enää kenellekään koulun työntekijöistä soita, mutta minulle em. henkilö on vastannut soittopyyntöön monesti vasta myöhään illalla ja puhelu on saattanut venyä yli pari tuntiseksi.
Ihan turhaan sinä täällä vanhempien asiantuntijuutta irvistelet. Eikä kadehtiakaan tarvitsisi, kun tajuaisit, miten paljon taistelua erityislapselle oikeuden saaminen tässä laittomuuksia täynnä olevassa yhteiskunnassa vaatii.
Kokeilin mitä netissä löytyy haulla >opettaja kiusaajana