Olen tässä lueskellut ihan huvikseen tätä palstaa ja mun mielipide on et te jotka teettte abortin jos vain on mahdollisuus kun olette huomanneet et "vahinko" tapahtu ottakaa ne jälkiehkäsytabletit...
Jos on myöhästä miettikää oikeesti tosi tarkkaan oletteko valmiita vanhemmiksi, itsellä 2 kaveria ja en ei todellakaan oleet valmiita.. säälittää katsoa kun lapsilla ei ole oikeeta elämää.. Lasta heitellään paikasta toiseen hoitoon joka viikonloppu et "vanhemmat" saa dokata. Ja kumpikaan vanhemmista ei edes leiki lapsen kanssa. vaan lapsi jätetään yksin leikkimään ja jos alkaa riehumaan niin sänkyyn nukkumaan..
Eli miettikää tarkkaan, no onhan toki paljon hyviäkin vanhempia olemassa.
Jos on myöhästä miettikää oikeesti tosi tarkkaan oletteko valmiita vanhemmiksi, itsellä 2 kaveria ja en ei todellakaan oleet valmiita.. säälittää katsoa kun lapsilla ei ole oikeeta elämää.. Lasta heitellään paikasta toiseen hoitoon joka viikonloppu et "vanhemmat" saa dokata. Ja kumpikaan vanhemmista ei edes leiki lapsen kanssa. vaan lapsi jätetään yksin leikkimään ja jos alkaa riehumaan niin sänkyyn nukkumaan..
Eli miettikää tarkkaan, no onhan toki paljon hyviäkin vanhempia olemassa.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tota... Eikö abortti olis ollut tässäkin tapauksessa parempi ratkasu?
Ei tietenkään kun adoptiokin on keksitty!!
Sellaisia ne nyky'vanhemmat' on. Pitää päästä kaikinnäköisiin harrastuksiin, bileisiin ja vielä omaa aikaakin pitää olla. Lapsi vieraantuu äidistään.
Kamalaa tää nykymeininki, eipä voi muuta sanoa. Mummolaan vaan. ''kyllähän lapsen pitää jo synnäriltä asti tuntea mummonsa, se on hyvä lapselle'' tai ''ei se imettäminen ole tärkeää, kun on noi korvikkeet. Meidän liisa 2kk osaa jo juoda itse tuttipullosta! (lapsi meinaa tukehtua kun pullottaakaan ei voi sylissä, vaan sitterissä pyyhe tukena yksinään) tai ''lapseni 3vk nukkuu nyt yöt läpeensä kun sai justiinsa pullollisen velliä!** jne. Pistää vihaksi tommoinen!
Penskaa vaan heitellään hoidosta toiseen tai sitten se makaa lattialla/sitterissä. Jos penska herää yhdenkin kerran yöllä, kyllä äidin on saatava heti lomaa, voi kauhistus sentään! viikonlopuks mummolaan vaan, ja lopen uupunut ja väsynyt äiti bilettämään railakkaasti lähibubiin!
Ja heti kun lapsi on tarpeeksi vanha viedään päiväkotiin, ei väliä onko työtön vai ei.
Töissäkäyvät äidit eivät jaksa käydä kaupassa lasten kanssa, lapsen on parempi olla 10h/pvä päiväkodissa.
Viikonloput tosiaan lapset sitten mummolaan että vanhemmille jää taas omaa aikaa.
Syötetään lapselle mitä tahansa moskaa mitä lapsi suostuu syömään, annetaan periksi kaikessa niin ei tarvitse kuulla ikinä kitinää.
Jne jne jne...
Juu, kun lapsista pidetään nykyään niin hyvää huolta, niin on se kummaa että jotkut kannattavat oikeutta aborttiin.
voi kokemuksesta sanoa että abortti ei oo vaan pieni juttu.
ite tein abortin tossa kolme viikkoa sitte ja eilen tuli paperit ja sain tietää että mahassani oli ollut ihanan pieni tyttövauva. En voi olla näin tyhmä ja tehnyt tommosta. Tappanu oman lapseni.
Itken iltasin sen takia että mulla on niin huono olo abortista.
Voin sano että EI ikinä kannata tehdä aborttia. Sitä tuleee katumaan koko elämän.
Ikävää, että olet mielestäsi valinnut väärin. Mutta ei kaikille silti tule huonoa oloa abortista. Joskus ja joillekin abortti vaan yksinkertaisesti on se parempi vaihtoehto.
Abortti ei ole kuin mikä tahansa toimenpide, sitä ei voi kukaan kieltää.
Ja mitä siihen tulee, ettei kaikille katumusta/syyllisyyttä abortin jälkeen tulee, ei ole absoluuttinen totuus. Suurin osa kokee näitä tunteita alitajuisesti, ja omat defenssit torjuu ne. Sekin, että esimerkiksi monet kirjoittaa tänne; Tein abortin, en kadu, olen onnellinen ym todistelua. Itselleen, alitajuisesti.
Jotkut eivät kadu, se on totta. Et voi tietää mitä toisten ihmisten päässää liikkuu, voit puhua vain omasta puolestasi.
ps. En ymmärrä itsekkään niitä jotka kokevat abortin vain helpotuksena, mutta heitäkin on.
"Abortti ei ole kuin mikä tahansa toimenpide, sitä ei voi kukaan kieltää."
Totta.
"Ja mitä siihen tulee, ettei kaikille katumusta/syyllisyyttä abortin jälkeen tulee, ei ole absoluuttinen totuus. Suurin osa kokee näitä tunteita alitajuisesti, ja omat defenssit torjuu ne. Sekin, että esimerkiksi monet kirjoittaa tänne; Tein abortin, en kadu, olen onnellinen ym todistelua. Itselleen, alitajuisesti. "
Tuo sinun "suurin osa" ei ole myöskään absoluuttinen totuus, itse asiassa se ei taida olla lähelläkään totuutta. Miksei henkilö saisi kirjoittaa tänne olevansa helpottunut, pöllämystynyt, tyytyväinen päätökseen, ilman syytöksiä "todistelusta"? Mitä todistelua on se, että kertoo omat tuntemuksensa? Et sinä voi toisen tuntemuksia päättää, ne on mitä on, uskot taikka et.
Luulisin, näin psykologiaa lukeneena.
Luuloni eivät tietenkään ole ole absoluuttinen totuus, mutta monien ''tuntomerkit'' viittaavat alitajuiseen syyllisyyteen, joka on tukahdettu defensseillä, joka voi sitten nousta pöydälle vuosikausienkin päästä. Kuten moni muukin asia, ei pellkästään abortti.
Ei välttämättä katumusta, mutta syyllisyyttä.
Ääähh.. Pakoo jälleen puuttua samaan vanhaan tarinaan, mutta defenssit ovat alitajunnan toimintaa ja silloin kun tehdään tietoisesti jotain, niin sillä ei ole mitään tekemistä defenssien kanssa.
Esimerkiksi laitan taas itseni. Olen tehnyt abortin ja en sitä ole vielä päivääkään katunut. Joku päivä saatan kuitenkin herätä ajatukseen siitä, että alkioni olikin lapseni ja siten alan katua. Jos näin on niin nyt edelleen se on täysin tiedostamatonta, eli minä en voi mitenkään tietoisella toiminnallani siihen vaikuttaa. Jos peittelisin kokemaani "alkio oli lapseni" ajatusta sillä, että tietoisesti väitän, että alkio ei ollut lapseni, niin puhutaan juuri siitä mitä se on, eli tiedostettua toimintaa.
Eli defenssit ovat edelleen psyyken puolustuskeino ja ne toimivat puskurina, että psyyke kestää mm. pahoja kriisejä (muutoksia). Defenssi on siis se, kun esimerkiksi saadaan kuolemanviesti: "puolisosi on kuollut" ja ihminen sanoo, eikä ole, vaan käymässä kaupassa. "Niin niin, ajoi matkalla kolarin ja kuoli", eikä vaan ihan kohta se tulee kotiin... Näin psyyke saa hetken aikaa sulatella asiaa jonka juuri kuuli, ennenkuin se alkaa iskeä tietoisuuteen: "Herranjestas, onko puolisoni oikeasti kuollut... onko oikeasti tapahtunut kolari.." ja sen jälkeen kaikki toiminta mitä ihminen tekee on jo tietoista toimintaa... Jos ihminen haluaa alkaa sen jälkeen vielä tivaamaan, että ei se mitään ole kuollut, niin se tekee sen täysin tietoisena siitä, että se on kuollut, haluaa vain tietoisesti saada uskoteltua itselleen jotain muuta... Toinen esimerkki: ajan kissan yli autolla, jatkan matkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut, eli tietoisuuteen ei ole vielä tullut tieto siitä, että jotain tapahtui, tällöin siis vielä toimii defenssi. Sadan metrin päässä pysäytän auton, sillä tajusin juuri tappaneeni kissan. Tiedän kissan olevan naapurinlapsille erittäin rakas, joten lähden naapuriin kertomaan suruviestiä. Voin kieltää tapahtuneen, eli kertoa, että löysin ruumiin, en tiedä kuka ajoi päälle tai voin pahoitella, että ajoin päälle, mutta tämä kaikki on jo tietoista toimintaa, vaikka siihen kuuluukin tietoinen kieltäminen.
Eli niin kauan kun minulla ei ole tullut tietoisuuteen, että minä pidän alkioita jo lapsina, minä en voi tietoisesti käyttää minkäänlaisia kieltämisiä tai puolusteluja. Kuten ei kukaan muukaan, kukaan ei kykene hallitsemaan defenssejään. Palstan kovaäänisin vastustaja saattaa herätä joku aamu ja huomata, ettei minusta muuten alkiot olekaan lapsia, vaan täysin merkityksettömiä minulle itselleni. Kukaan ei tiedä sitä millainen ihminen itse alitajuisesti on, me tunnemme vain sen osan itseämme jonka me tunnemme, eli tiedostamme.
Defenssit ehdottomasti on olemassa ja ne ovat hieno järjestelmä. Myös aborttien kanssa niillä on tekemistä. Niillä on tekemistä silloin kun abortti tilanteeseen joutuminen on naiselle kriisi, shokki, järkytys. Silloin naisella saattaa tulla päälle esimerkiksi tuo kieltäminen "alkiolla ei ole minulle merkitystä", hän teettääa bortin ja myöhemmin herää siiihen päivään, kun alitajunnasta on tullut tietoisuuteen viesti siitä, että alkio on minulle hyvinkin merkityksellinen. Tällöin hän on tehnyt teon joka sotii häntä itseään vastaan. Ja näitä näemme täälläkin ajoitain: "Huomasin olevani raskaana, abortti oli itsestään selvä valinta, mutta kun abortti oli tehty tajusinkin miten väärin tein..." Ituprojekti sanoo, että tuo kieltäminen voi kestää jopa vuosikymmeniä, mutta se on varmaa,e ttä kukaan jolla on defenssit päällä ei voi tietoisesti puolsuitella itseään tai tekoaan, koska hän ei ole vielä edes tajunnut tehneensä väärin itseään kohtaan. Tuo itsestään selvä valinta oli siis sen hetken tietoinen päätös, ainoat tiedot mitä oli käytettävissä, koska oikea oma mielipide oli vielä alitajunnan uumenissa.
Moi.Itse tein abortin 6pv sitten piokaystäväni painostuksesta.Toimenpiteen jlk lähti haukkui huoraksi ja lähti lätkimään.Nyt kaduttaa koko abortti,olis pitänyt itseään kuunnella ja pitää se vauva.Mies lupas olla tukena ja blaa blaa....Itku tulee joka ilta,mietin koko ajan kumpi se ois ollu.Miksi ei voinut sanoa ennen toimenpidettä,ettei halua kanssani olla. On paljon ystäviä ja varmasti olisin apua saanut vauvan kanssa.Mun pieni enkelivauva on nyt taivaassa.
Sain seurauksena kohtutulehduksen,lääkärit yritti hoitaa sen nopeesti,syön kahta eri antibioottia,mutta tietääkseni se heikentää mah.tulla joskus uudestaan raskaaksi,ellei tee kokonaan steriiliksi.
Surullista, minä koin saman! Ex-Mies painosti aborttiin ja halusin itse pitää vauvan! Ketään naista ei saisi koskaan painostaa aborttiin :(...Onneksi tulin uudestaan raskaaksi, toivottavasti kohtusi paranee, tsemppiä!
Tein abortin vähän aikaa sitten. En seurustellut lapsen isän kanssa, mutta hän oli tukenani. Hän ei painostanut, vaan olisi ehkä jopa halunnut pitää lapsen. Olemme kuitenki molemmat nuoria, eikä meillä olisi ollut tarjota lapselle elämää jonka se olisi ansainnut, joten abortti oli ainoa ratkaisu. Päätös sinänsä oli helppo. Olin heikko, enkä uskonut pystyväni elämään lapsen kanssa, en koskaan edes halunnut lasta. Kävin lääkärissä ja sain lääkkeet abortin tekoon kotona. Olin helpottunut kun abortti oli tehty.
Mutta, jos olisin silloin tiennyt sen, mitä tiedän nyt, olisin pitänyt lapsen. Tämä tie on ollut paljon rankempi kuin mitä ikinä olisin voinut kuvitella sen olevan, eikä sen päässä ole mitään. millainen siitä lapsesta olisi tullut? Tästä jäi käteen vain tyhjyys, lapsen kokoinen aukko.
Lapsen pitäminen olisi varmasti ollut vielä rankempaa. Unettomia öitä, riitoja, huutoa. Olisi pitäny aloittaa kokonaan uusi elämä, muuttaa kaikki suunnitelmat. Mutta se tie olisi myös palkinnut. Olisin nähnyt lapseni ensimmäiset askeleet, sanat, sen naurun ja hymyn.
On helppo olla jälkiviisas. En kuitenkaan tavallaan kadu päätöstäni, ei ole oikeaa tai väärää ratkaisua. En kannustaisi enään aborttiin ketään, enkä pystyisi tekemään sitä itse enään uusiksi. On totta, että kaikki ei osaa olla vanhempia, ja lapselle olisi luultavasti ollut parempi, jos ei koskaan olisi syntynyt. Mutta kaikille pitäisi antaa mahdollisuus.
ja johan lapsi on ANSAINNU elämänsä (ja pitääkin sen) sillon kun sen on jo saanu!! Ei sitä voi tietää miten hyvän elämän lapsi ois jonkun toisen luona saanu, eikä sitä voi kukaan muu kuin lapsi itse myöhemmin määritelläkään. Todennäköisemmin lapsi ois ollu kiitollinen elämästään.
En ikinä antaisi lastani adoptioon. En pystyisi elämään itseni kanssa, kun tietäisin, että lapseni elää jossain muualla jonkun toisen kanssa. Jos lasta on valmis kantamaan sisällään 9kk ja synnyttämään sen, miksi ei voisi pitää sitä? miksi sitä ei silloin haluaisi pitää? luulisi, että siihen olisi silloin jo kiintynyt. Abortti on adoptiota parempi ratkaisu mielestäni.
Mielipiteeni kuulostaa julmalta, mutta en tuomitse, koska tiedän, että moni on onnellinen, kun on saanut adoptuidun lapsen, koska omaa ei voi saada. Asioilla on aina kaksi puolta.
Itse en tuomitse abortin tehneitä tai niitä jotka aikovat tehdä. Asioilla on todellakin aina vähintään kaksi puolta. Toisen ihmisen elämää / elämäntilannetta ei voi kukaan ulkopuolinen tuntematon tietää. Toisen ihmisen elämää ei voi ymmärtää. Siksi on väärin tuomita ketään tekemisistään tai tekemättä jättämisistään. Itse en luultavasti pystyisi aborttia tekemään, en ainakaan usko. Uskon että en saisi rauhaa sen tehtyäni, asia jäisi kummittelemaan mieleeni loppuelämäkseni. Niin ainakin luulen. Siksi uskon että en itse pystyisi tekemään aborttia. Mutta en tuomitse niitä, jotka tekevät. Olen minäkin tehnyt virheitä elämässäni, joten mikä oikeus minulla on tuomita ketään. Mielestäni ei ole. Elämäntilanteet ovat aina ainutlaatuisia ja erilaisia, eikä kukaan voi oikeasti sanoa, onko toisen tekemä valinta hyvä vai huono. Mielipiteitä voi olla, mutta viime kädessä jokainen on itse vastuussa omista tekemisistään. Kyllä abortin tekijätkin ovat itse vastuussa siitä, mitä tekevät, eli abortin. Ja varmasti he tietävät sen itsekin. Itse he taakkansa ja tuskansa kantavat asiasta, ei kukaan toinen.