sä täällä vai et, todella kuluttavaa. Haluatko että kaikki on loppu vai kiusaatko, annat takasin mun hölmöilyjä, vai vihjailetko. Haluatko puhelun. Oletko se kuitenkaan (S)inä.
Tiedät etten tiedä mitään sun ajatuksista. Olit muhun ihastunut ainakin, kyllä mä sen tiedän ja minä sinuun vielä enemmän. Mikä on moraalinen kantasi, onko sulla kaikki hyvin? Oletko onnellinen?
Mulla on ikävä!!! Voiko ikävästä puhua, kuulostaako se hölmöltä, puhun silti
koska se on totta.
Tiedät etten tiedä mitään sun ajatuksista. Olit muhun ihastunut ainakin, kyllä mä sen tiedän ja minä sinuun vielä enemmän. Mikä on moraalinen kantasi, onko sulla kaikki hyvin? Oletko onnellinen?
Mulla on ikävä!!! Voiko ikävästä puhua, kuulostaako se hölmöltä, puhun silti
koska se on totta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kukakohan mahtaa kysellä ja ketä? Oletko mies vai nainen ja mistä päin suomea löytyy tuo ihminen jota yrität tavoittaa?
Onhan täällä aika montakii. Uskosin. Noilla tuntomerkeillä osuu varmaan aika moneen. :))
Toki, jos haluat tavottaa sen "oikeen" nii laita paremmat tunnisteet. :)
Minä ainakin olen täällä, mutta en jatkuvasti.
moraalinen kantani onko apee varattu kenties, itse ole vapaa kuin taivaan lintu. :)
itse mietin tuota samaa että kiusaako ja mitä olen tehnyt kun sain sellaisen kohtelun kun sain.kaipa hän jotain vanhoja kalavelkoja makseli ,kiitos siitä!
Olen täällä, kyllä, se olen minä.
Välillä haluaisin että tämä loppuisi, mutta sitten ajattelen heti sinua.
Ajattelen sinua aina.
Haluaisin ehkä että soittaisit tai ehkä mieluummin että laittaisit viestin.
Olin sinuun ensin hyvin ihastunut ja sitten nopeasti rakastuin.
En tiedä juuri mitään sinunkaan ajatuksistasi.
Rakastan edelleen, eikä se tunnu menevän ohi.
En tiedä olenko onnellinen, välillä tuntuu että olen, välillä taas en.
Ajattelen että olisi jossain mielessä väärin pettää, mutta vielä enemmän ajattelen muita asioita jotka liittyvät tähän ja tekevät asioista monimutkaisia.
Kosketit kättäni tänään, kuin ohimennen.
Minullakin on ikävä sinua.
Toivoisin että voisimme jotenkin edes puhua tästä.
Haluan puhelun. Olen ihastunut. Mullakin on ikävä. Moraalit heitin romukoppaan hetken mietittyäni, on suorastaan moraalinen vääryys olla erossa susta. Puhu vaan ikävästä, tiedän miltä se tuntuu. Puhu mitä lystäät, kunhan soitat niin ei tarvi enää ihmetellä. Olen ihan perusonnellinen, mutta sulla on mahdollisuus muuttaa tilanne suuntaan tai toiseen. Ole hyvä ja soita, mä en voi sulle soittaa. Luulin että ihastuit, mikset sitten TEE jotain.
Syviä tunteita, Samoja ajatuksia, Samoja pohdintoja oikeasta ja väärästä, Samoja epävarmuuden tunteita sinun ajatuksistasi ja tunteistasi. Kerroin tunteeni irl, yritin päästää irti, mutten ole onnistunut. Kuukaudet kuluu, tunne ei. Se on tosiaankin totta.
Puhelun haluaisin, keskustella haluaisin. Haluaisin miettiä yhdessä onko vaihtoehtoja ja millaisina sinä ne näkisit. Haluaisin olla edes kerran lähellä ja sylissä.
Pohjimmiltani etsin. Etsin pysyvää rakkautta, sielunkumppania. Vaikka tällä hetkellä olen joutunut valitsemaan olosuhteiden takia aloitteettoman tilan, tekisit minut tosi iloiseksi, jos ehdottaisit tapaamista tai soittaisit. Kaikki muu on sitten kiinni minusta ja sinusta, ja haluammeko löytää yhteisen polun ja lähteä sitä kulkemaan.
Tää menee koko ketjulle.
Jos tunnette noin niin ottakaa yhteyttä niihin kaipaamiinne ihmisiin jollain tavalla.
Nykyaikana voi soittaa, lähettää tekstarin, pistää sähköpostia, kirjoittaa facebookiin tai twitteriin. Sitten on vielä perinteinen kirjekkin mahdollista lähettää. Eikös noista luulisi joku olevan se sopiva???
En nyt vastaa kenellekkään erikseen vaan laitan tähän sen nimen mikä niin pirusti vaivaa, Se on SATU. Joskus haluaisin laittaa näitä selkeempiä tunnisteita jokaiseen aloitukseen, koska jos oikeasti olisi vielä mahdollisuuksia ja täällä ikävöisit ja tein suhun vaikutuksen vaikka käyttäydyin todella tyhmästi, niin en halua että luulet jotain kirjoituksia minun tekeleiksi, koska täällä nyt on kaikenlaista. Mulla ei ole varaa sanoa yhtään pahaa sanaa susta, eikä ole aihettakaan. Se mitä tapahtui, ei ole sitä, mitä todellisuudessa olen, joskus ei pysty, osaa toimia miten pitäisi, tai jotain väärinkäsityksiä. Pahoillani. Miettinyt, teinkö jotain peruuttamatonta, olen myös kyyneleen jos toisenkin kaiken takia vuodattanut, vaikka näin miehenä vähän hävettääkin se sanoa.
Tiedän hyvin että tää voi olla täysin turhaa, ja elät onnellisesti, ilman yhtäkään ajatusta minusta. En saa silti hetken rauhaa, haluisin ajatella että kuulutaan yhteen, siis kukaan muu ei herätä mitään. Olen vaikka yksin sitten.
Mitä pitää sisällään tämä "käyttäydyin todella tyhmästi"? kysyy hän!
Hän tietää mitä. Sanotaa lyhykäisyydessään, vääriä sanoja väärällä tavalla, ainakin.
Kaikki pitäis olla selvää irl huomioiden. Joskus haluaa olla ymmärtämättä aioiden todellista laitaa ja pitää kiinni mistä olisi pitänyt jo irroittaa ajat sitten.
Haluisin silti vielä joskus keskustella jos tulee jos mahdollista.
Edelleen sinne Helsinkiin. Lopeatan nyt.