Mä olen kolmen lapsen kummi, mutta ihan surkea sellainen. =(
Mä en edes tiedä mitä multa odotetaan ja miten olla.
Veljeni pojalle tulin kummiksi 16v sitten ja hän on minulle niin läheinen jo sukulaisuutensa vuoksi.
Mutta ne kaksi muuta kummilasta ovat minulle ihan oikeasti aivan vieraita!
Kaksi silloista läheistä ystävääni pyysivät minua lapsilleen kummeiksi n.10 vuotta sitten, mutta erilaisia asioita tapahtui meidän kaikkien elämässä ja olemme ns.kasvaneet erillemme.
Minä joskus soittelen näille ystävilleni ja kyselen kuulumisia, lähetän näille lapsille joulukortin ja joululahjan ja vien synttärilahjan jos kutsutaan juhliin.
Olen kiusaantunut kun olen niin pihalla tästä koko kummiudesta ja kärsin keljua oloa kun asiat ovat menneet näin.
Toivoisin että myös nämä kummilapsien äidit pitäisivät minuun jotain yhteyttä ihan vaan edes näön vuoksi, että he joskus ottaisivat minuun yhteyttä muulloinkin kuin tekstari-kutsulla kummilapsen synttäreille. (asiaa hipoen, mä inhoan kun kutsutaan mihin tahansa juhliin tekstarilla!).
Mutta joku kirjoitti tällä palstalla että kummius on oikeastaan kaunis ele, ja se vähän lohdutti minua.
Mä en silti vaan tiedä mitä mun olisi kuulunut tehdä asian eteen silloin joskus, nyt on nyt ja näin mennään, mutta ihan tyhmältä tuntuu.
Mitä multa odotetaan?
1
247
Vastaukset
- 23
Minusta kummiksi pyytämistä kannattaa miettiä huolella. Onneksi perheessä ja suvussa on kummiehdokkaita, koska en ketään ystävistäni haluaisi kummiksi. Ihan vaan siitä syystä, etten haluaisi lapselle kummia, joka ei ehkä pitäisikään yhteyttä jos tiemme jostain syystä erkanisivat. Vaikka eihän koskaan voi ennalta tietää, miten elämässä käy, vaikka oltaisiin kuinka läheisiä tahansa.
Minusta kummeus ei myöskään ole yksipuolinen juttu. Minusta kummilapselta ja tämän vanhemmilta on kohteliasta pitää yhteyttä kummiin. Itse en ole pitänyt yhteyttä kummeihini, mikä nyt aikuisiällä harmittaa. Kummit kun kuitenkin muistivat minua syntymäpäivinä jne. Mutta heiltä olisin toivonut myös muuta kuin lahjoja: yhdessä oloa, vaikka yhtisiä retkiä tai jotain...
Oma kummipoikani on toista maata. Ottaa itse yhteyttä, onnittelee mua syntymäpäivänä, muisti ystävänpäivänä... Ja ikää kaverilla 12 v! Olen myös yrittänyt omalta osaltani pitää yhteyttä häneen, ja viettää aikaa hänen kanssaan - mikä on tosi mukavaa, koska kummipoikani tuntuu tulevan tosi hyvin toimeen myös meidän "vanhusten" kanssa.
Minusta kummeus on ensisijaisesti kummilapsen (ja kummin) huomioimista ja asioiden oppimista toiselta. On todella harmi, jos kummiudesta tulee taakka, pakkopullaa, mutta niin vain valitettavasti käy joskus. Mutta voithan yrittää tutustua kummilapsiin vielä tässä vaiheessa? Avoimin mielin vaan mukaan! Koskaan ei ole liian myöhäistä tutustua uudelleen. Ja voithan sanoa näille kummilastesi vanhemmille, että haluaisit viettää lasten kanssa aikaa muutenkin kuin vain synttäreillä? Eiköhän he ole vaan iloisia asioista...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1721147
Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän132867- 84803
- 51738
Voisin jopa maksaa että saisin nähdä sut mies
Miten helvetissä joku voi olla tollanen kotihiiri. Edes mä en ole noin paha ku sä! Miten sua voi ikinä edes nähdä ?39574Olisitko oikeasti valmis rikkomaan
Perheesi? En haluaisi sitä, mutta ne on teidän välisiä asioita. Voin olla sinulle vain kaverikin… ei paineita. Minä kesk55549Stubb munasi - Suomessa kuuluu liputtaa Suomen lipulla
Presidentinlinnan ja Mäntyniemen salkoihin nostettiin sateenkaariliput lauantaina. Suurin osa kansasta ei varmasti pidä296538Martinan tarve valehdella.
Miksiköhän Martina valehtelee niin paljon,onko hän tietoinen siitä että valheistaan jää useimmiten kiinni? Esimerkkinä t217503- 50494
Pakkomielle
Tahdon pyytää anteeksi, että olen kaivannut sinua kaikki nämä vuodet ja olet ollut minulle pakkomielle. Nyt on aika pääs45492