on aitoa, jos heidät on tarkoitettu toisilleen, ei tauko, välimatka, mikään kriisi tai toiset ihmiset voi estää sitä, että he palaavat yhteen kun aika on sopiva.
Jos rakkaus
rakkaus,
33403
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Voi olisitpa oikeassa!
Kaiken eteen on myös itse tehtävä jotakin eikä vain odotettava että kaikki lankeaa kuin manulle illallinen. Niin ei saa mitään. Toinen on mennyt menojaan kun antaa kuvan että millään ei ole mitään merkitystä.
En usko, että se menee ihan noinkaan. Kyllä rakkaus myös väistyy jos sen on tarve. Rakkaus välittää toisen ja myös itsen hyvinvoinnista. Jos on toisen hyvinvoinnin kannalta tärkeä olla erillään, riin rakastava on. Niinkin se on.
Toisinaan toiset ihmiset ja tilanteet myös erottavat rakastavat. Se ei rakkautta vähennä, vaikka rakastavat eivät ehkä voi vieretysten ollakkaan. Ei tämä elämä ihan niin musta-valkoista ole. Joskus voisi toivoa että olisikin, jokin olisi ehkä helpompaa... mutta kun tämä ihana värien kirjo, samoin kuin kaikki harmaan sävyt on olemassa. Rakkaus on elämän rikkaus ja elämä on rikas :)
Rakkaus on kaikki värit! :)
itseään.
Ei se ihminen koskaan tule soittamaan ovikelloasi jos itse et tee mitään.
Täydellinen passiivisuus antaa kuvan että ei voisi vähempää kiinnostaa.
Oikea elämä ei mene noin.
pidä paikaansa kirjoittaa nimimerkkillä: olen kokenut
täällä kirjoitellaan paljon tekojen tarpeellisuudesta, ehkä näinkin, mutta joskus teot vain haittavaat rakkauden kasvua.
Oikeat teot oikeaan aikaan on viisautta ja hosumalla ei tule muuta kuin.......no ei ainakaan hyvää jälkeä synny.
vakuuttaa tuolla ? Oliko enemmän itsellesi kirjoitettu ? Tuolla tavalla ajatellen oikeaa ja sopivaa aikaa ei tule koskaan. Elämä ei ole elokuvaa.
tai sitten toinen ehtiikin kuolla enne sitä.
Satukirjoissa ehkä menee noin, mutta todellinen elämä on ihan jotain muuta. Puhut kuin kuvittelisit jonkun toisen täällä järjestelevän asiamme parhain päin, kun vaan odottelee kiltisti. Harva haluaa itselleen mahdollisimman monimutkaista ja repivää elämää. Jossain vaiheessa voipi iskeä väsymys, jos kaikki käy liian vaikeaksi. Ei rakkaus ole mikään ruokkimatta palava liekki. Se sammuu ilman toivoa.
Kyllä minä sen sanoisin niin, että jos tunne on vahva ja jo paljon kestänyt, niin kyllä se vetää rakastavaisia puoleensa, vaikka kuinka sitä järjellä sammuttelisi.
Vaikka raamatussa sanotaan että kaikki se kestää ja kaikki se kärsii niin
ei se ihan niinkään ole. Kyllä rakkaus on lopulta hyvin haavoittuva ja hauras,
jos sitä liikaa moukaroidaan niin ei se kyllä loputtomiin jaksa. Liika on aina liikaa.
Hiljalleen se alkaa hiipua vaikka sitä kuinka olisi ollut jossakin vaiheessa.
Rakkautta pitää ruokkia ja hoitaa ja pitää siitä huolta muuten se loppuu.
Pidät rakkautta liian itsestäänselvänä asiana, joskus voi olla niin että rakkaus
on joutunut jo liian paljon kestämään ja silloin se napsahtaa poikki.
Pitää osata nähdä missä mennään tietyn rajan yli eikä se toinen ihminen välttämättä enää jaksakkaan.
Kirjoitin omasta kokemuksestani - kaikilla ei tietysti ole niin.
plääplää triviaa....jota tulee joka tuutista
ei oikea rakkaus elä epäoikeudessa joten silloin jos sitä pitää "ruokkia" se on jo kuollut!
Oikea rakkaus on vapaa ja lentää kuin taivan lintu ja se ruokkii itse itseään!
jos sitä ei ole koskaan tuntenut niin ei sitä myöskään voi ymmärtää.
Ihminen voi valehdella itselleen myös rakkauden, voimakas tahto pakottaa rakastamaan vaikka se ei olisi tottakaan ja silloin se n suuri valhe ja tuhoisaa, varinkin rakkauden kohtelle jka yleensä siloin käytetään noita sanoja joista kirjoitat!!!!
tuli kirjoitettua väärin, korjattu loppu:
........ja silloin se on suuri valhe ja samalla tuhoisaa, varsinkin rakkauden kohteelle ja yleensä silloin käytetään noita sanoja joista sinä kirjoitat !!!!
silloin hän hoitaa ja vaalii kaikkea, eritoten rakkautta. Hälläväli tyylillä menettää
kaiken.
Hälläväli tyyli sama mistä kirjoitin, mielestäni vapaus ei ole sama-asia kuin hälläviä asenne
vapaus ei tarkoita vastuuuttomuutta
Voiskoos olla niin et oot ymmärtänyt karkottaneesi ihmisen luotasi ja nyt, ikäänkuin rauhoittaaksesi itseäsi, kirjoitit tuon viestin.?
Tommonen mulle tuli mieleen kun luin.
En usko tollaseen "ulkoaohjautuvuuteen".
helppoo jos asiat menis noin yksinkertasesti mut eihän ne mee.
Jos sä oot päästäny hänet meneen luotas niin siihen on jokin syy sillon, sä oot
satuttanut jollain tapaa eikä hän sillon tuu takas niin että sä vaan ootat ja ootat.
Etkä sä saa ees aatella niin vaan sä oot sillon se jonka pitää tehä jotain.
Alotuksen perusteella sun arvostus on aika vähissä jos pidät noin selvänä et
mitään ei tarvii tehä minkään eteen.
Mikä kriisi teille sit tuli tai mitä sä teit et hän meni ?
mene niin että sen eteen ei tarvitsisi itse tehdä mitään. kaikkein vähiten rakkaudessa. Tuon kaavan mukaan et tule näkemään sitä ihmistä koskaan enää.
erimieltä koska olen sen kokenut, melkein voisi sanoa niin että on "kotoa tultu hakemaan" juttu on kohdalleni tapahtunut.
Oikean rakkauden eteen ei tarvitse tehdä mitään näkyvää, henkisesti ihminen kyllä muuttuu ja tuon muutoksen kera tulee myös rakkaus ja hän -rakastettu.
Liiallinen yrittäminen ja tekeminen on "liikaa", oikea rakkaus ei vaadi tekoja se vain on ja virtaa kuin vesi -vapaana.
Rakkaus on vapautta jonka kokee rakastuneena, tunne on saman kuin voisi siirtää vuoria ;)
Ystävyyysrakkaus on eri asia ja rakkaudella on yleisesti niin monet kasvot, mutta se "yksi ja ainoa" on ihan eri juttu kuin "ne toiset"
joskus käydä mut kyllä se on häviävän pieni mahdollisuus yleisesti ottaen.
mut alotukseen sanoisin myös et jos bänät on tullu niin kyl sen eteen sit jotain
pitää tehdä et asiat korjaantuu. ei se niin mee et oottaa kunnes löytää lehestä
toisen kuolinilmotuksen.
Tuota.. Ei se kyllä minusta ihan noin ole.. Ystävyydestähän se rakkaus usein alkaa. Ja eikö se rakas ole myös hyvä ystävä.. Minusta kirjoittelet jotenkin lapsellisesti asioista.
Ps. En ole muihin tämän palstan ketjuihin kirjoittanut mitään. Enkä aio kirjoittaakaan.
"Ystävyydestähän se rakkaus usein alkaa" ei pidä paikkaansa, minusta tuo on outo väittämä !
Kokemuksesi, ehkä, on tuo?! mutta se on vain sinun kokemuksesi, itselläni on kokemusta siitä mistä kirjoitin oli se sitten lapsellista tai ei.
Mitä vika on lapsellisuudessa? Me ihmiset olemme vajaita eritavoin ja jos olen lapsellinen olen sitä mielelläni ;)
Kyllä se vain niin on.. Varsinkin jos siihen liittyy tunteita jo alusta asti (toivon mukaan molemminpuolisia, yksipuolisina ei tietenkään mahdollista).
Ei se ole vain minun kokemukseni.. Ollaan juteltu kavereiden kanssa asiasta ja ihan samaa mieltä ovat hekin olleet. Ja olen lukenut aiheesta kirjoista ja lehdistä.. Ja katsonut aihetta käsitteleviä keskusteluohjelmia. Ja näin se vain on.
Tarkoitin sillä lähinnä sitä et ajatusmaailmasi on kovin naiivi. Ei kovin kehittynyt. Ei millään pahalla..
"Tarkoitin sillä lähinnä sitä et ajatusmaailmasi on kovin naiivi. Ei kovin kehittynyt. Ei millään pahalla.. "
anteeksi mutta minua naurattaa tuo leima jonka sain sinulta
ja olkon niin ;)
Etkö ole koskaan ns. "rakastunut ensisilmäyksellä" ?
Minä olen kaksi kertaa kokenut sen ja ihania muistoja on niistä jäänyt ;) ystävyydestä ne eivät alkaneet mutta ystävyyyteen ne loppuivat
Olen.. Tai paremminkin ensin ihastunut, sit rakastunut. Ja juuri tällä hetkellä sitä olen erääseen mieheen (ja hän on ensimmäinen jota kohtaan tunnen niin).
välirikon jälkeen ei onnistu vain ajan kulumista odotellen vaan ne virheet mitkä johti välirikkoon pitää korjata ja puida asianomaisen henkilön kanssa.
Muuten on turha haaveilla paluusta.
voin ainakin sanoo että jos juttu on mennyt poikki hänen taholtaan ja toimestaan
en koskaan voisi ajatellakaan paluuta ellei hän kerro syitä tapahtuneeseen ja
mikä on syy mihinkin. Eihän jatko voi mennä yhtään paremmin jollei tehdä jotakin
niille asioille jotka oli syynä välirikkoon.
Ilman asioiden selvimistä ei voi olla paluuta, ei siihen pelkkä aika auta mitään.
Yhteenpalaaminen voi onnistua silloin kun ollaan valmiita tekemään lujasti töitä sen eteen mutta sormia napsauttamalla se ei todellakaan onnistu.
Pöytä on ensin putsattava kaikesta siitä mikä aiheutti erkaantumisen ja käsiteltävä se yhdessä ja katsottava missä nyt mennään ja mitkä ovat mahdollisuudet tulevaan ja onko sille tulevalle edes edellytyksiä. Ja ne edellytykset ovat ne että osataanko menneistä virheistä ottaa oppia ja yrittää
uusin keinoin ja tavoin. Jos vanhaa ei pysty muuttamaan ei kannata ajatella tulevaa uudelleen. Jokin on mennyt pahasti pieleen koska ero o tullut ja vainmuutoksen kautta voidaan edetä eteenpäin.
juuri tänään ja eilen tapahtui jotakin, jonka johdosta olen alkanut enemmän ymmärtää tuollaista ajattelutapaa. Tosin tietynlainen tietoisuuden taso täytyy ensin avautua. Ehkä joku pysyy sellaisen säilyttämään, mutta useimmat joutuvat sen saavuttamaan.
Sinun mielestäsi rakkaus on aitoa, kun se ei ole sidottu parisuhteisiin tai mihinkään arkipäiväiseen? Oletan näin, koska sellainen rakkaushan ei tarvitse huolenpitoa. Sillä ei ole mitään rasitteita kiusanaan, koska se ei ole osa tavallista elämää. Se on juuri sitä satua ja kuvitelmaa.
Ei tässä maailmassa ole ainoatakaan parisuhdetta, jossa rakkauden jatkuminen ja hyvinvointi ei vaatisi huolenpitoa ja työtä. Se on sitä aitoa ja todellista rakkautta. Sellaista, joka on oikeasti läsnä eikä elä vain runokirjojen sivuilla ja taivaan tuulissa. Kuka mitäkin sitten arvostaa ja tarvitsee. Minä tarvitsen ainakin aidon läsnäolon ja tunteen. Ei vapaana lentävä lintu taivaansinessä minun elämääni anna rakkautta ja läsnäoloa, oli se sitten miten kaunis ja häikäisevä tahansa.
Sinä taisit haluta elää vapaana kuin taivaanlintu ja toinen osapuoli halusi muuta. Olen huomannut, että sellaiset ihmiset useasti kuvailevat rakkauden samoin kuin sinä. Vapaus vailla kahleita. Kaikki heti mulle nyt ilman työtä.
on kyllä kirjoituksessasi, mutta ei koko totuus. Puhut ihan asiaa arjen kannalta, mutta rakkaudessa on myös sellainen ulottuvuus, jota et ehkä vielä ole kohdannut, luulen. Sellainen rakkaus on vapaaehtoista sitoutumista, eikä sellainen rakkaus halua kahlita toista, sillä hän on vapaa olento ja hänellä on oikeus tehdä omat valintansa. Se valinta voi olla myös vapaaehtoinen sitoutuminen. Luulen, että aloittaja puhuu tällaisesta rakkaudesta.
Ehkä tässä oli ajatuksena sama tilanne kuin vanhoilla ystävillä, jotka tapaa kerran vuodessa ja ovat heti samalla aaltopituudella, kuin eivät olisi koskaan erossa olleetkaan. Taisi olla vakuuttelua itselle, että myös rakkaudessa sama vireystila voi löytyä, jos ei ole erottu riidoissa. Ja vaikka ajattelenkin, että tuo värinä voi syttyä itsekseen, niin tietenkin töitä pitää tehdä kummankin, jos haluaa saada rakkauden roihahtamaan ja säilymään myös jatkossa. Mitään satua en rakkaudeltani odota, enkä ajattele, että parisuhteessa eletään vapaana kuin taivaan lintu.